Sykliset sektorit pärjäävät yleensä parhaiten talouskasvun vahvistuessa ja osakemarkkinoiden noustessa.
Syklisiin sektoreihin lukeutuvat suhdanneherkät alat kuten energia, finanssi, kuluttajatuotteet ja -palvelut, teollisuus ja teknologia. Käsitellään seuraavaksi tarkemmin sektoreista energiaa, finanssia ja teollisuutta.
Energiasektorin yhtiöitä ovat eri energiamuotoja (mm. öljy- ja polttoaine, kivihiili, tuulivoima, aurinkoenergia) tuottavat ja myyvät yritykset. Suurin osa alan yhtiöistä operoi yhä edelleen öljy- tai polttoainealalla, mutta uusiutuvan energia-alan yhtiöiden osuus on nopeassa kasvussa.
Öljy- ja polttoainealan yhtiöiden kehityksen kannalta merkittävässä roolissa on öljyn hintakehitys, johon vaikuttaa öljyn kysyntä ja globaali talouskasvu. Lisäksi geopoliittiset riskit sekä muiden öljytuotteiden kuten liuskeöljyn tarjonta vaikuttaa öljyn hintakehitykseen.
Energia-alan yhtiöiden on vaikea luoda kilpailuetuja. Energiatuotteiden hinta määräytyy markkinoilla.
Öljy-yhtiöiden vahvan menestyksen takana on ollut OPECin politiikka. Se on mahdollistanut, että keskimäärin öljyn pitkän aikavälin hinta on ollut tuotantohintaa selvästi korkeampi.
Useat energia-alan yhtiöt ovat kannattavia skaalaetujen ansiosta. Energiayhtiöiden riskit liittyvät energian hintakehitykseen, mikä on vaikeasti ennustettavaa. Raaka-aineiden (mm. teollisuuden raaka-aineet ja energia) hintakehitys on syklistä. Siispä nopeat muutokset energiatuotteiden hinnoissa ovat mahdollisia.
Finanssisektori on monen sijoittajan suosikki nykyisessä taloustilanteessa
Finanssisektoriin lukeutuvat pankit, vakuutusyhtiöt ja muut finanssialan toimijat, kuten pankkiiriliikkeet ja rahoitusyhtiöt.
Pankkien liiketoiminnan perusidea on varsin yksinkertainen. Pankit saavat varoja talletuksista ja lainaavat niitä eteenpäin kotitalouksille ja yrityksille.
Pankki maksaa esimerkiksi talletukselle prosentin koron ja lainaa varat kahden prosentin korolla. Silloin pankin korkokatteeksi muodostuu prosentti.
Suurin osa pankeista tekee liiketoimintaa myös oheistuotteilla, kuten myymällä erilaisia sijoitustuotteita, esimerkiksi rahastoja.
Finanssisektorin yhtiöihin lukeutuvat myös vakuutusyhtiöt, joiden tuloksen perusta muodostuu saatujen vakuutusmaksujen ja maksettujen vakuutuskorvauksien erotuksesta. Vakuutusyhtiöt ovat muita finanssisektorin yhtiöitä defensiivisempiä. Taloussuhdanne ei vaikuta vakuutusten myyntiin yhtä voimakkaasti kuin sijoitustuotteiden kysyntään.
Pankkiiriliikkeillä ei ole pankin statusta, joten ne eivät voi ottaa vastaan talletuksia. Niiden tuloksen perusta muodostuu sijoitustuotteiden ja palvelun palkkioista. Rahoitusyhtiöt tarjoavat lainoja, joista ne saavat tietyn marginaalin palkkiona.
Pankeilla ja rahoitusyhtiöillä on lainanantoliiketoiminnassa luottoriski, jota ne arvioivat lainanantoprosessin yhteydessä. Luottoriskillä tarkoitetaan todennäköisyyttä, että lainanottaja ei kykene maksamaan lainaansa takaisin sovittuna aikana. Lisäksi luottoriski käsittää lainanantajan mahdollisen tappion lainanottajan maksukyvyttömyyden toteutuessa. Mitä korkeampi on pankin tai rahoitusyhtiön arvioima luottoriski, sitä korkeamman marginaalin se haluaa palkkiona otetusta riskistä.
Sijoittajan näkökulmasta pankit, pankkiiriliikkeet ja rahoitusyhtiöt näyttäytyvät varsin syklisinä sijoituskohteina. Syklisyyttä selittää heikentyvän taloussuhdanteen aikana pienentyvä sijoitustuotteiden kysyntä ja sijoitustuotot. Lisäksi luottotappiot yleensä kasvavat, jos taloussykli kääntyy heikommaksi.
Investointitavaroita valmistavat teollisuusyhtiöt ovat sektorin yhtiöistä syklisimpiä
Teollisuussektoriin lukeutuu monenlaisia yhtiöitä aina kaivosyhtiöistä konepajoihin ja metsäyhtiöihin. Alan perusliiketoimintaideana on yleensä jalostaa raaka-aineesta lopputuote, joka myydään.
Teollisuus voidaan jakaa perusraaka-ainesektoriin ja teollisuussektoriin. Perusraaka-ainesektoriin kuuluvat muun muassa kaivosyhtiöt ja teollisuussektoriin konepajat sekä metsäyhtiöt. Tyypillistä alalle on korkeat kiinteät kustannukset ja reaaliomaisuuden hyödyntäminen liiketoiminnassa.
Teollisuuden yhtiöt ovat taloussuhdanteesta riippuvaisia, ja sen vuoksi niiden osakekurssi vaihtelee voimakkaasti. Korkeasuhdanteen aikana yhtiöt investoivat enemmän, jolloin teollisuuden raaka-aineilla ja lopputuotteilla on vahvempi kysyntä kuin laskusuhdanteen aikana.
Alan yhtiöiden kilpailuedut vaihtelevat niiden tarjoamien tuotteiden mukaan. Perusraaka-aineita valmistavilla yhtiöillä on vähiten mahdollisuutta erottua tuotteen tai hinnoittelun suhteen. Sitä vastoin esimerkiksi konepajojen kilpailuetujen luominen on helpompaa palvelun ja laadukkaiden lopputuotteiden avulla.