Asunnot ja kiinteistöt

Nämä kansalaiset hyötyvät asuntomarkkinoiden kasvavasta eriytymisestä

Asuntojen hinnat kehittyvät hyvin eri suuntaan eri puolilla maata.

Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2021 viimeisellä neljänneksellä osakeasuntojen hinnat nousivat viime vuoteen nähden kaikissa suurimmissa kaupungeissa. Kolmanteen neljännekseen nähden hinnat laskivat Espoossa ja Oulussa, ja nousivat tai pysyivät edellisen neljänneksen tasolla muissa kaupungeissa.

Vuodesta 2015 lähtien asuntojen hinnat ovat nousseet Helsingissä, Turussa ja Tampereella yli 20 prosenttia.

Maakunnittainen tarkastelu osoittaa alueellisen eriytymisen. Vuodesta 2015 lähtien asuntojen hinnat ovat nousseet selvästi Uudellamaalla ja Pirkanmaalla, mutta laskeneet rajusti esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa.

Asuntomarkkinoiden alueellinen eriytyminen on alkanut jo 2010-luvun alussa, kertoo Kiinteistövälitysalan keskusliiton data-analyytikko Antti Kolehmainen blogissaan. Hänen mukaansa 2010-luvun alun jälkeen asuntojen hinnat ovat lähteneet kehittymään eri suuntiin asunnon sijaintikunnan perusteella.

”Esimerkiksi asunto-osakeyhtiöiden reaalihinnat ovat vuoden 2010 jälkeen kasvaneet vain kolmessa suurimmassa kasvukeskuksessa. Näitä ovat pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku. Muualla Suomessa hinnat joko ovat laskeneet tai korkeintaan pysyneet samalla tasolla vuosikymmenen alkuun verrattuna”, Kolehmainen kertoo.

Vaikka viime vuonna hinnat kuitenkin nousivat ympäri Suomen, kolmessa kasvukeskuksessa hintojen nousu oli kuitenkin selvästi kovinta. Kolehmaisen mukaan eri ennusteet uskovat kehityksen jatkuvan samansuuntaisena, eli kolmen suurimman kasvukeskuksen hinnat jatkavat eriytymistään muista alueista.

Hintojen eriytyminen johtaa toisenlaisenkin epätasa-arvon kasvuun.

”Alueellisen eriytymisen lisäksi nykyisenkaltainen kehitys uhkaa repiä varallisuuseroja myös sukupolvien välille. Sellaisten asuntojen, joiden arvo todennäköisesti kasvaa, hinnat ovat jo valmiiksi korkealla ja jatkavat nousemistaan. Ensiasunnon hankkijalta vaadittava alkupääoma kasvaa siis yhä entisestään”, Kolehmainen toteaa.

Ensimmäisen asunnon ostaminen voi siis jää joko tekemättä, kun omat tulot eivät riitä lainakustannuksiin, tai sitten siirtyy myöhemmälle, kun alkupääomaa on kartutettu aiempaa kauemmin, Kolehmainen toteaa.

Suomalaiset ostavatkin ensimmäistä asuntoaan yhä myöhemmässä iässä, Kolehmainen muistuttaa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 keskimääräinen ensiasunnonostoikä oli 29,7 vuotta, mutta kymmenen vuotta aiemmin vastaava luku oli 27,8 vuotta.

Ketkä tilanteesta sitten hyötyvät?

Kolehmaisen mukaan nykyisen kaltaisen kehityksen jatkuminen suosii käytännössä suurten kaupungin omistusasujia, jotka ovat jo valmiiksi suhteellisen hyvässä taloudellisessa asemassa syrjäseutujen omistusasujiin tai omistusasunnosta haaveileviin vuokralaisiin nähden.

”Suurten kaupunkien omistusasujien varallisuus kasvaa, kun taas syrjäseuduilla omaisuuden arvo voi jopa huveta tai ensiasunnosta haaveilevilla omistusasuntoon käsiksi pääsemisen maali siirtyy yhä kauemmas.”

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ylös