Kalenterianomalioita on tutkittu jo vuosikymmeniä.
Pörssikurssien kausivaihtelut ovat olleet vuosikymmenien ajan keskiössä useissa rahoitusalan tutkimuspapereissa, vaikka taustalla on vaikuttanut Faman (1965, 1970) tehokkaiden markkinoiden hypoteesi.
Tunnetuimmat kausivaihteluihin liittyvät anomaliat ovat tammikuuilmiö, ”Sell in May and go away” eli toukokuuilmiö, viikonpäiväilmiö, lomailmiö, kuunvaihdeilmiö sekä vaalikausi-ilmiö. Tarkastellaan seuraavaksi tarkemmin tammikuu- ja toukokuuilmiötä.
Tammikuuilmiön akateeminen tausta ulottuu vuoteen 1976, jolloin Rozeff ja Kinney huomasivat, että amerikkalaisten osakkeiden tuotto oli tammikuussa muita kuukausia korkeampi aikavälillä 1904-1974.
Keimin (1983) mukaan puolet vuosien 1963-1979 kokoanomaliasta selittyi tammikuun vahvalla kehityksellä. Siispä varsinkin markkina-arvoltaan pienten yhtiöiden osakkeet tuottivat vahvasti vuoden ensimmäisenä kuukautena.
Blume ja Stambaugh (1983) toivat oman kortensa kekoon. He huomasivat, että pienten yhtiöiden markkinoita korkeampi tuotto on lähes kokonaan tammikuun vahvan kehityksen ansiota.
Tuoreempien tutkimuksen näyttö tammikuuilmiön osalta on ristiriitaista. Useiden tutkimusten mukaan tammikuuilmiö olisi poistunut. Toisaalta esimeriksi Easterday, Sen ja Stephan (2008) huomasivat, että anomalia oli voimissaan, kun tarkasteltiin pidemmän aikavälin trendiä vuosina 1946-2007.
Plastun ja Plastun (2018) analysoivat tammikuuilmiön evoluutiota Yhdysvaltain osakemarkkinoilla vuosien 1791 ja 2015 välillä. He huomasivat, että anomalia alkoi 1800-luvun loppupuolella, mutta on viime vuosikymmeninä hiipunut. Se ei ole ollut tilastollisesti merkittävä enää 1970- ja 1980-luvun jälkeen.
Dzhabarov ja Ziemba arvioivat pienyhtiöindeksi Russell 2000 ja suurten yhtiöiden kehitystä kuvaavan S&P 500 -indeksin tuottoeroa indeksifutuurien avulla aikavälillä 1993-2010. Näyttää siltä, että tammikuuilmiö on aikaistunut joulukuulle.
Pienyhtiöindeksin joulukuun tuotto oli yli prosentin korkeampi kuin suuryhtiöindeksin. Tammikuun osalta tuottoero oli varsin pieni, tarkemmin sanoen 0,25 prosenttia suurten yhtiöiden hyväksi. Kummankin indeksifutuurin tuotot olivat myös merkittävästi korkeampia joulukuussa kuin keskimäärin muina kuukausina. Toisaalta myös maaliskuu ja huhtikuu osoittautuvat tuoton osalta vahvoiksi kuukausiksi.
Siispä tammikuuilmiö näyttää vuosien saatossa hiipuneen ja mahdollisesti aikaistuneen. Tammikuuilmiön syyksi on aiemmin argumentoitu institutionaalisten sijoittajien portfolioiden rebalansointien ajoittumista vuodenvaihteen ympärille.
Muita tammikuuilmiön mahdollisia syitä saattavat olla muun muassa verovuoden lopun myynnit ja alkuvuoden takaisinostot sekä palkkabonusten maksuajankohta vuoden alussa erityisesti Wall Streetilla.
”Sell in May and Go Away” on ollut edelleen voittava strategia
Syyskuu ja lokakuu ovat historian saatossa osoittautuneet heikoiksi kuukausiksi osakemarkkinoilla. Myös osa suurista pörssiromahduksista on ajoittunut alkusyksyyn.
Sitä vastoin marraskuusta helmikuuhun osaketuotot ovat olleet keskimäärin korkeampia kuin muina kuukausina. ”Sell in May and Go Away” eli toukokuuilmiö tai Halloween-ilmiö perustuu heikkojen kuukausien välttämiseen. Kyseinen strategia toteutetaan ostamalla osakkeita kuusi kaupankäyntipäivää ennen lokakuun loppua ja myymällä osakkeet toukokuun ensimmäisenä kaupankäyntipäivänä.
Strategiaa on tutkittu tammikuuilmiön tavoin vuosikymmeniä. Bouman ja Jacobsen (2002) huomasivat, että toukokuuilmiö pitää paikkansa peräti 36 maassa tutkitusta 37:stä.
Dzhabarov ja Ziemba (2019) arvioivat tuoreessa tutkimuksessa ”Sell in May and go away” -strategiaa vuosina 1993-2019. Dzhabarov ja Ziemba laskivat, että osta-ja-pidä-strategialla tehty yhden dollarin sijoitus S&P 500-indeksiin 4.2.1993 kasvoi 25.10.2019 mennessä 6,71 dollariin.
Sitä vastoin ”Sell in May and go away” -strategialla yksi dollari kasvoi 9,28 dollariin. Siispä sen avulla saavutettiin 38,2 prosenttia korkeampi tuotto kuin osta-ja-pidä-strategialla.
Dzhabarovin ja Ziemban tutkimuksessa oletettiin, että toukokuun alussa tehdyistä myynneistä saadut varat siirrettiin käteiseen, jolle laskettiin efektiivisen ohjauskoron mukainen korkotuotto seuraavaan syksyyn saakka, jolloin varat allokoitiin takaisin S&P 500 -indeksiin.
Pienten yhtiöiden, Russell 2000 -indeksin, tuottoero oli vielä korkeampi ”Sell in may and go away” -strategian hyväksi. Se oli peräti 89 prosenttia.
Toukokuuilmiön syy saattaa olla loppuvuoden ylioptimistisuus ja kesälomat
Doeswijk (2005) arvioi, että toukokuuilmiö saattaa johtua siitä, että sijoittajat ovat vuoden loppupuolella ylioptimistisia tulevan vuoden suhteen. Se johtaa alussa korkeisiin tuottoihin, mutta myöhemmin laskeviin odotuksiin ja sitä kautta heikompiin tuottoihin.
Myös kesälomia on väläytetty syyksi. Osa sijoittajista pienentää osakeriskiä loman ajaksi. Pörssissä käydään muutenkin vähemmän kauppaa kesällä. Heikompi likviditeetti voi tietyissä osakkeissa näkyä suurempana riskipreemiona.
”Sell in May and go away” -strategian osalta on myös eriäviä tutkimustuloksia. Käytännössä strategian toimivuus, kuten käytännössä kaikkien muidenkin strategioiden, riippuu ennen kaikkea tutkitusta aikavälistä ja markkinasta.
Kaiken kaikkiaan toukokuuilmiö on kuitenkin näyttänyt kyntensä toimivuuden suhteen. Nähtäväksi jää, onko se voittaja myös tänä vuonna 2022.
Kuluva vuosi on alkanut karhumarkkinalla. S&P 500 -indeksi on laskenut tammikuun alun huipuista jo noin 24 prosenttia. Kesästä on tulossa arvioiden mukaan haastava, sillä inflaatio on edelleen viimeisen 40 vuoden huipputasolla ja talouskasvu on hidastumassa. Edessä saattaa olla tulosennusteiden laskuja.
Osaketuottojen kausivaihtelut eivät ole todennäköisesti yksinään järkevä sijoitusargumentti, mutta sijoittajan kannattaa siitä huolimatta opiskella kausivaihteluista kertovat tutkimukset.
