Suomella on etulyöntiasema droneissa

Suomen hajautuneet valmistusketjut sekä korkeateknologian osaaminen ovat avainasemassa.

Mikä Drone on?

Drone­t ovat joko ihmisen ohjaamia, autonomisesti liikkuvia tai kumpaankin perustuvia liikkuva järjestelmiä. Siinä missä robotin ajatellaan korvaavan työntekijän (slovakiasta rabot – työnteko) dronet nähdään yleisesti työkaluina joita ihminen käyttää, tai jotka tekevät asioita joita ihminen ei voi tehdä.

Drone­n versus ohjus: yleisesti voidaan sanoa että drone­ lähtökohtaisesti soveltuu uudelleenkäytettäväksi, mutta ohjus ei. Drone­a voidaan kuitenkin käyttää samaan tarkoitukseen kuin ohjusta, eli kertakäyttöisenä, mutta ohjusta ei voi koskaan käyttää enempää kuin sen yhden kerran.

Toistaiseksi drone­t perustuvat käyttövoimaltaan sähkömoottoreihin, mutta tämä raja ei ole välttämättä pysyvä, muiden muassa amerikkalaisen Andurilin Roadrunner-M drone perustuu suihkuturbiinimoottoreihin (turbojet engine), ja on odotettavissa tämän yleistyvän.

Droneja on useampia malleja, termi kattaa aina yllättävän yksinkertaiset niin sanotut drone swarm eli drone parvet, aina äärimmäisen kehittyneisiin autonomisiin hävittäjiin kuten Kratos XQ-58 Valkyrie. FPV drone, eli ihmisen kauko-ohjaama drone asettuu välimaastoon.

Parvista lyhyesti kiinnostuneelle: Parvidrone on droneparvelle, kuten sydänsolu on sydämelle: yksittäiset sydänsolut ovat yksinkertaisia, mutta yhdessä useat solut kykenevät tekemään jotakin erikoista.

Valmistusketjut

Suomessa toimii satoja, tuhansia yrityksiä joille voi teettää tilauksia, kun muissa maissa dronien suhteen kipuillaan skaalan kirouksen kanssa.

Skaalan kirous lyhyesti: metallivalimo joka tuottaa 500 tonnia terästä kannattavasti, ei kykene tuottamaan vain yhtä tonnia. Skaalautuminen perustuu kiinteiden kustannusten syömiseen kun tuotanto kasvaa, sekä pieniin vaihtuviin kustannuksiin.

Skaalan kirous ilmenee pahiten kun tuote edellyttää useamman eri alan yrityksen yhteistyötä, joilla kaikilla on tuotantotaloudellisia haasteita operoida pienen volyymin tuotteiden kaupallistamisessa.

Täysin uudenlaisen häiritsevän innovaation matka ideasta tuotteeksi voi kestää yli vuosikymmenen, minkä ajan jokainen hankkeeseen osallistuva taho luultavasti tekee tappiota.

Kvalitatiivinen osaaminen

Hajautuneiden valmistusketjujen lisäksi Suomen elektroniikkateollisuus on vahva. Etenkin osaamme käyttää ”rautaa” (eli mikropiirejä) uusilla tavoilla ja uusiin tarkoituksiin, sekä suunnitella uudenlaisia laitteita tai kokoonpanoja.

Myös suomalaisen lääketieteen tekniikan alan kilpailuedut perustuvat muiden muassa tälle tekijälle – jokainen vaihe prototyypistä tuotteeseen mahdollistuu Suomessa kadehdittavan hyvin.

Esimerkkejä tästä mallista hyötyvistä yrityksistä ovat muiden muassa Bittium ja Oura.

Myös metalliteollisuus soveltuu erinomaisesti drone­jen valmistukseen, kun puhumme hieman raskaammista laitteista. Tarvetta on erikoisteräkselle ja alumiinille sekä sitä muotoileville metallipajoille.

Tämä yhdistettynä elektroniikkateollisuuteen ovat kilpailuetu etenkin paljon puhutussa lisäarvossa. Esimerkiksi tarve signaalien kuunteluun kehitetyille antenneille, sekä elektronisen sodankäynnin kestäville järjestelmille, tulee vain kasvamaan.

Suomessa on myös erinomaista osaamista robotiikassa ja tekoälyn sovellutuksissa, valtion instituutioita myöten. Suomalaiset instituutiot julkaisevat kaikin puolin erinomaista tietosisältöä.

Toimintaympäristön edut

Pitkä Venäjän raja johon on nyt vaan pakko kehittää uusia ratkaisuja, joiden on niinikään myös toimittava, sekä maanpuolustukseemme sitoutunut signaalitiedustelun osaaminen ovat hankalammin mitattavia mutta sitäkin oleellisempia kilpailuetuja.

Lappi.

Puolustustarkoitukseen drone­ja kehittävät yritykset säästävät paljon rahaa sillä, että voimme todeta arjen toiminnallisuuden reaalimaailmassa, emmekä vain simulaatioissa. Etenkin puolustusteknologialle tämä tarjoaa yllättävän tehokkaan kilpailuedun startupeillemme.

Mitä valtio voisi (tai mitä sen tulisi) tehdä

Julkisesti käytetty raha ei loisi Suomeen työpaikkoja jotka olisivat tästä rahasta riippuvaisia, vaan toimisi voimakertoimena – 10 työpaikan sijaan 100, yhden patentin sijaan patenttiperhe.

Tarvitsemme myös uusia toimintamalleja ja sääntöjä, aina uuden innovaatiopääoman riskienhallinnasta (valtio osaomistajaksi patenttiin? supon suorittamat tarkastukset?) sopimustekniikkaan (Suomen valtion instituutiot tukemassa DCA:n mukaisesti).

Kirjoittaja on lääketieteen tekniikan alan yrittäjä.