Suomalaisyhtiöt ovat ”osinkokoneita”, mutta se ei ole syy nostaa lippua salkoon

Osinkotuottojen vaikutusta sijoittajan kokonaistuottoon on tutkittu rahoitustutkimuksessa paljon. Osinkotuotolla on usein positiivinen yhteys kokonaistuottoon, mutta kuten niin usein taloustutkimuksessa, riippuvuussuhde ei ole yksiselitteinen.

Pattenden ja Twite tutkivat vuonna 2008 osinkojen vaikutusta osakekursseihin Australian markkinoilla. He havaitsivat, että osinkojen korotukset johtivat positiivisiin markkinareaktioihin, mikä viittaa siihen, että korkeampi osinkotuotto voi vaikuttaa positiivisesti kokonaistuottoon.

Fullerin ja Goldsteinin vuoden 2011 tutkimus puolestaan osoitti, että osinkoa maksavat yritykset pärjäsivät paremmin laskevilla markkinoilla verrattuna yrityksiin, jotka eivät maksaneet osinkoja. Tämä viittaa siihen, että osinkojen vaikutus kokonaistuottoon voi olla erityisen merkittävä tietyissä markkinaolosuhteissa.

Pelkkä korkea osinkotuotto ei silti välttämättä takaa korkeaa kokonaistuottoa.

Baker ja Wurgler esittivät vuoden 2004 tutkimuksessaan ”catering”-teorian, jonka mukaan yritykset maksavat osinkoja vastatakseen sijoittajien sen hetkiseen kysyntään. Tämä teoria kyseenalaistaa ajatuksen, että korkea osinkotuotto yksinään johtaisi parempaan kokonaistuottoon.

Lisäksi DeAngelo, DeAngelo ja Stulz osoittivat vuonna 2006, että osinkojen maksu liittyy vahvasti yrityksen elinkaaren vaiheeseen. Kypsemmät ja kannattavammat yritykset maksavat todennäköisemmin osinkoja, mikä voi selittää osan havaitusta yhteydestä osinkotuoton ja kokonaistuoton välillä.

Liuta hyviä osingonmaksajia

Millaisia johtopäätöksiä näistä tutkimuksista voidaan siis vetää?

Tieteelliset tutkimukset osoittavat osinkotuoton ja kokonaistuoton välillä olevan yhteyden, mutta tämä suhde on monimutkainen ja riippuu useista tekijöistä. Korkea osinkotuotto voi olla yksi indikaattori paremmasta kokonaistuotosta, mutta sijoittajien tulisi huomioida myös muut tekijät, kuten yrityksen kasvupotentiaali, markkinatilanne ja yrityksen elinkaaren vaihe.

Viime vuosien hulppeimpia tuottoja ovat tarjonneet amerikkalaiset teknojätit, jotka eivät suinkaan ole anteliaita osinkojen maksajia – tosin ne palauttavat pääomia omistajille ”epäsuorasti” ostamalla omia osakkeitaan.

Kotimaiset pörssiyhtiöt ovat perinteisesti kovia osinkojen maksajia. Esimerkiksi sellaiset yhtiöt kuin Mandatum, Fortum, Tietoevry, Aktia, Nordea, Outokumpu, CapMan, Taaleri, Ålandsbanken, Atria ja Anora tarjoavat nykyisillä kurssinoteerauksilla ruhtinaallista osinkotuottoa.

Jopa suuriin vaikeuksiin uusiutuvien tuotteiden liiketoiminnassaan ajautunut Neste maksaa tänä keväänä osinkoja, vaikka yhtiön tulos oli viime vuonna tappiollinen.

”Kansainvälisessä vertailussa suomalaisyhtiöt erottuvat suorastaan osinkokoneina”, toteaa Nordean päästrategi Antti Saari.

Saaren mukaan viimeisen parin vuosikymmenen aikana Helsingin pörssin osingonjakosuhde on vaihdellut enimmäkseen 60 ja 90 prosentin välillä edellisen tilikauden tulokseen verrattuna. Euroopassa vastaava luku on ollut Saaren havaintojen mukaan 40–60 prosenttia ja Yhdysvalloissa melko tasaisesti 40 prosenttia.

Amerikkalaisyhtiöiden ahkeruus omien osakkeiden ostoissa vaikeuttaa kuitenkin vertailua.

”Tähän kuitenkin liittyy jo yksi harha: amerikkalaisyhtiöt jakavat nimittäin voittojaan sijoittajille hyvin rutiininomaisesti myös omien osakkeiden takaisinostoina. Esimerkiksi viime vuonna tämä summa oli noin 40 prosenttia käteisosinkojen päälle. Tämä huomioiden voitonjako rapakon takanakin on ollut lähempänä eurooppalaista käytäntöä. Euroopassakin yhtiöt toki ostavat omia osakkeita takaisin, mutta huomattavasti maltillisemmissa määrin”, Saari toteaa.

Osingot eivät ole ilmainen lounas

Anteliaasta voitonjaosta ei sijoittajan kannata hullaantua, Saari uskoo.

”Antelias voitonjako – tuli se sitten osinkojen tai omien osakkeiden takaisinostojen muodossa – ei ole mikään sijoittajan autuaaksi tekevä asia.”

Saaren perustelu on yksinkertainen: kun osinko irtoaa, osakkeen arvo laskee samalla. Tämä johtuu tietysti siitä yksinkertaisesta syystä, että osakkeet maksetaan yrityksen kassavaroista.

Sijoittajan kannalta oleellista on se, mitä sijoittaja osingoista saamillaan varoilla tekee.

”Omistajan näkökulmasta mittava voitonjako on oikeastaan hyväksi vain, jos sen voi verokohtelun huomioiden sijoittaa vielä paremmin tuottavaan kohteeseen”, Saari kertoo.

Saaren mukaan suurten osinkojen sijaan monien sijoittajien ja yritysten toiveissa lieneekin ennemmin kannattavat kasvumahdollisuudet, joihin voittovaroja voisi investoida.

Osingoilla on kuitenkin tärkeä signaaliarvo.

”Jonkinasteinen osingonmaksu kuitenkin on perusteltua, sillä se antaa sijoittajille viestin siitä, että yrityksen johto uskoo liiketoiminnan kykyyn tuottaa kassavirtaa myös jatkossa. Samalla voitonjaon supistaminen saattaa säikäyttää sijoittajat ajattelemaan, että yhtiön tulevaisuudennäkymät ovat heikentyneet oleellisesti”, päästrategi toteaa.

Signaali toimii myös toisinpäin.

Korkeat osingot saattavat olla merkki siitä, että yritys toimii auringonlaskun alalla. Jos näin on, vahvan taseen yritysten ei kannata investoida tuottamattomasti, vaan jakaa ylimääräiset pääomat omistajille.

Toivottavasti se ei ole syy suomalaisyhtiöiden korkeille osingoille.