Euroopan keskuspankin (EKP) tuoreimman vuosiraportin mukaan vuoden 2024 lopussa kullan osuus maailman virallisista valuuttavarannoista oli markkina-arvoltaan 20 prosenttia, ylittäen euron 16 prosentin osuuden.
Yhdysvaltain dollari säilytti edelleen asemansa selvästi suurimpana reservivaluuttana 46 prosentin osuudella.
Tämä kehitys on seurausta usean vuoden ennätyksellisistä kullanostoista keskuspankkien toimesta.
Kolmena peräkkäisenä vuotena keskuspankit ovat ostaneet yhteensä yli 1 000 tonnia kultaa vuosittain, mikä on kaksinkertainen verrattuna edellisen vuosikymmenen keskiarvoon. Keskuspankkien hallussa olevan kullan kokonaismäärä lähestyy nyt historiallisia huippuja, joita viimeksi nähtiin Bretton Woodsin järjestelmän aikaan 1960-luvulla, ja vuoden 2024 lopussa varannot olivat noin 36 000 tonnia.
Reservivaluutta tarkoittaa valuuttaa, jota keskuspankit ja muut rahoituslaitokset pitävät hallussaan suuria määriä kansainvälisiä maksuja, sijoituksia ja valuuttavarantoja varten. Sitä käytetään kansainvälisessä kaupassa, velanhoidossa ja rahoitusjärjestelmän vakauden ylläpitämisessä niin sanottuna ”luottovaluuttana”. Reservivaluutta helpottaa kansainvälistä maksuliikennettä, koska monet maat käyttävät sitä yhteisenä maksuvälineenä.
Kullan osuuden kasvuun vaikuttavat useat tekijät. Geopoliittiset jännitteet, jatkuva inflaatio ja huolet kansainvälisen rahajärjestelmän vakaudesta ovat saaneet keskuspankit – erityisesti kehittyvissä talouksissa – hajauttamaan varantojaan pois perinteisistä reservivaluutoista.
Kullan hinta on myös noussut voimakkaasti, yli 40 prosenttia viimeisen 12 kuukauden aikana. Jalometallin arvo saavutti uuden ennätyksen, 3 500 dollaria unssilta huhtikuussa 2025. Hinnannousu on kasvattanut keskuspankkien kultavarantojen arvoa, vaikka ostot eivät olisi lisääntyneet.
Kehittyvät taloudet, kuten Puola, Turkki, Intia ja Kiina, ovat olleet kaikkein aktiivisimpia kullan ostajia, vastaten noin neljänneksestä kaikista keskuspankkien kullanostoista viime vuonna. Näissä maissa, kuten myös muissa geopoliittisen paineen tai pakotteiden alla olevissa maissa, kultaa pidetään neutraalina ja luotettavana arvonsäilyttäjänä. Kulta on vähemmän altis poliittisille ja taloudellisille riskeille kuin suuret valuutat.
Euron putoaminen kolmannelle sijalle ei tarkoita äkillistä luottamuksen menetystä valuuttaa kohtaan, vaan laajempaa keskuspankkien strategista suunnanmuutosta.
Kullan koettu neutraalius ja historiallinen asema kriisiaikojen turvasatamana ovat nousseet entistä houkuttelevammiksi maailmassa, jossa pakotteet, kauppasodat ja muuttuvat liittoumat ovat arkipäivää.
Tulevaisuudessa keskuspankkien odotetaan jatkavan kultavarantojensa kasvattamista. Tuoreet kyselyt osoittavat, että suuri osa keskuspankeista uskoo kullan osuuden reservivarannoista kasvavan entisestään lähivuosina.
Samaan aikaan Yhdysvaltain dollarin osuus maailman reservivaluutoista odotetaan vähitellen laskevan, vaikka se säilyykin selvästi suurimpana.
Kullan hinnalla ja reaalikoroilla on historiallisesti ollut negatiivinen korrelaatio, sillä korkeammat tuotot houkuttelevat sijoittajia pois kullasta, joka ei tuota korkoa. EKP:n raportin mukaan tämä suhde kuitenkin murtui vuonna 2022, kun keskuspankit alkoivat ostaa keltaista metallia suojautuakseen pakoteriskeiltä, vaikka korot nousivat maailmanlaajuisesti.
”Maissa, jotka ovat geopoliittisesti läheisiä Kiinalle ja Venäjälle, kullan osuus virallisissa valuuttavarannoissa on kasvanut selvästi vuoden 2021 viimeisestä neljänneksestä lähtien,” EKP:n ekonomistit kirjoittavat.
Monet pankit, hallitukset ja suuret rahastot ostavat kultaa massiivisesti täysin laillisten mutta markkinoiden ulkopuolisten kanavien kautta. Tämä on kasvava trendi, pääasiassa Lähi-idässä ja Aasiassa, mikä tekee kullan arvon mittaamisesta monimutkaisempaa kuin miltä se aluksi näyttää.
Tässä mielessä kullan nykyarvon, eikä sen hinnan, määrittelemiseksi meidän on otettava huomioon ne jättimäiset kultamäärät, jotka ovat osa niin sanottuja markkinoiden ulkopuolisia transaktioita.
Itse asiassa on olemassa virallisia transaktioita, jotka määräävät kullan hinnan , mikä on myös hyvin virallista: COMEXissa tapahtuvat transaktiot; ETF-ostojen ja -myyntien johdosta rahastot ostavat tai myyvät fyysistä kultaa tasapainottaakseen positioitaan. Sitten rinnakkain ovat kaikki yksityiset vaihdot kahden osapuolen välillä. Suuret sijoittajat tietenkin, mutta ennen kaikkea institutionaaliset sijoittajat; valtiot, jotka länsi liian usein unohtaa, suuret pankit, rahastot jne.
Esimerkiksi Kiinan keskuspankin (PBOC) viralliset kullan varannot ovat nousseet tasaisesti, ja Kauppalehti mukaan vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä ostettiin 27 tonnia lisää, mikä nosti kokonaismäärän 2262 tonniin. Tämä on tehnyt Kiinasta maailman kuudenneksi suurimman kullan haltijan. Epävirallisia kultavarantoja ei ole yleisesti raportoitu, eikä niiden määrää tiedetä varmasti, mutta on spekulaatioita, että todelliset määrät saattavat olla tuplasti suurempia kuin viralliset luvut.