Kolmekymmentä vuotta voitollisesti pelannut Aki Pyysing on yksi Suomen kokeneimmista pokeriammattilaisista ja tietää, miten todennäköisyydet, psykologia ja itsekurin taito ratkaisevat niin pelissä kuin sijoittamisessa.
“Pokeri on erinomainen koulu sijoittajalle”, hän kiteyttää.
Pyysing on sekä pokeripöytien veteraani että markkinoiden vastavirran kulkija – mies, joka suhtautuu riskiin kuin ammattilainen peliinsä: kylmäpäisesti, analyyttisesti ja pilke silmäkulmassa. Hän on nähnyt, miten markkinat nousevat ja romahtavat, ja miten samat inhimilliset vaistot toistuvat kerta toisensa jälkeen – olipa panoksena raha tai viimeinen kortti pöydässä.
“Pokeri ja sijoittaminen ovat molemmat mielenhallinnan lajeja”, Pyysing sanoo. “Niissä voittaa se, joka ei hätkähdä, kun muut panikoivat.”
Pelin logiikka siirtyi pörssiin
Pyysing tarttui pelikortteihin kahdeksanvuotiaana ja jäi heti koukkuun. Hän harrasti monipuolisesti urheilua: jääkiekkoa, aitajuoksua ja amerikkalaista jalkapalloa, ja teki kaiken “hampaat irvessä tosissaan”. Kilpailuvietti oli vahva jo nuorena, ja vuosien mittaan sama palo siirtyi korttipöytään. Kun urheilukentät jäivät, pokeripöydästä tuli hänen uusi pelikenttänsä – laji, joka tuntui enemmänkin viihteeltä, vaikka hän suhtautuu siihen ammattimaisesti.
“Pokeri on hieno kilpailulaji. Jos reisi revähtää, ei haittaa, pokeria voi pelata silti”, hän naurahtaa.
Vuosien myötä hänestä tuli ammattipelaaja. Pyysing kuvaa pokeria “äärimmäiseksi tulospaikaksi” – paikaksi, jossa saa juuri sen, minkä ansaitsee.
“Pokeri on rehellistä. Siinä ei ole sisäpiiritietoa, ja onnen osuus on pienempi kuin osakesijoittamisessa.” Kun pelataan sääntöjen mukaan, menestys perustuu todennäköisyyksien ja ihmisten lukemiseen.
Sijoittaminen tuli rinnalle 1980-luvulla, kun nuori pankkivirkailija otti lainaa ja sijoitti osakkeisiin aikana, jolloin korot olivat yli kymmenen prosenttia. “Se oli uhkarohkeaa ja vähän typerääkin. Kuvittelin itsestäni liikaa.”
Vuoden 1992 markan kelluttaminen muutti kaiken: sen jälkeen ostetut Metsä-Serlan optiot tekivät hänestä yhdessä vuodessa nettovelattoman.
Raha on seuraus, ei päämäärä
Nykyään Pyysing suhtautuu rahaan kevyesti. Taloudellisesti riippumattomana hän tekee asioita, joista aidosti nauttii: sijoittaa, kirjoittaa ja pelaa. Raha tulee siinä sivussa.
Hänen filosofiastaan heijastuu ajatus, että todellinen vapaus syntyy mielenrauhasta, ei varallisuudesta. Pyysing on nähnyt, miten monille varakkaille raha ei tuo vapautta, vaan päinvastoin sitoo.
“Tunnen varakkaita kollegoita, joille on erittäin vaikeaa maksaa hienommassa ravintolassa edes annoksensa.”
Kyse on asenteesta, ei pelkästään rahasta. Jos ei kestä häviötä pokeripöydässä, ei kestä markkinalaskuakaan. Todellinen etumatka syntyy siitä, kuinka hyvin sijoittaja tuntee itsensä. Kun ympärillä on kaaos, tärkeintä on tehdä omat siirrot rauhassa.
Vastavirran sijoittaja
Pyysing kuvaa itseään “sijoittajadinosaurukseksi”, joka ei välitä oppikirjojen opeista. Hän rakentaa strategiansa kokemuksen, todennäköisyyksien ja psykologian varaan ja tekee sen, mitä ohjeet kieltävät: ajoittaa markkinoita ja sijoittaa usein isolla painolla, jopa yli sadan prosentin nettovarallisuudesta. Hän sijoittaa velkavivulla ja liikkuu markkinoilla rytmin mukaan – ostaa, kun kurssit laskevat, ja keventää, kun ne nousevat.
“En etsi huippuja tai pohjia”, hän kuvaa.
Tyyli vaatii pokeriammattilaisen hermot. Pyysing myöntää, että useimmille sopii paremmin turvallinen ja hajautettu strategia – pitkä aikaväli ja maltillinen riski, vaikka hänen korvaansa se kuulostaa “kovin tylsältä hommalta”.
Pyysing ei myöskään mene virran mukana panostaen globaaliin hajautukseen ja indeksisijoittamiseen, vaan uskoo vahvasti kotikenttäetuun. Suomessa sijoittajalla on helpompi tuntea yhtiöt ja tavata niiden ihmiset. Osake ei ole numero ruudulla, vaan osuus yhtiöstä. Yritykset muuttuvat, ja siksi sijoittajan on tunnettava ihmiset numeroiden takana.
Salkkunsa sisällöstä hän ei puhu tarkemmin, mutta kertoo suosivansa kotimaisia ja pohjoismaisia yhtiöitä.
“En skannaile juurikaan osakkeita. Toimin tuttujen ja turvallisten kanssa ja ostan toimialaa, jota ymmärrän: pankkeja, sijoitusyhtiöitä ja perusteollisuutta.”
Kauppaa Pyysing tekee päivittäin. Haastattelupäivänä hän oli ostanut UPM:ää ennen kuin ehti edes avata postin. Yhtiö oli antanut tulosvaroituksen, ja hän osti lisää. “Jos huomenna kurssi palautuu, saatan irrottaa tämän päivän ostokset hyvin herkästi.”
Markkinat ja mielenhallinta
Pyysingin mielestä markkinat peilaavat ihmisten käyttäytymistä – reagoiden ailahtelevasti ja tunteella. “Kun pörssi romahtaa, on aika ostaa. Kun otsikoissa on kauniit ja rohkeat, silloin pitää juosta vuorille. Pörssiluvut eivät ole rakettitiedettä.”
Sijoitustrendeihin Pyysing suhtautuu kriittisesti, kuten listautumisbuumeihin, meemiosakkeisiin ja muoti-ilmiöihin, joissa järki jää helposti taka-alalle. “Ihmiset hyppäävät mukaan, kun muut hyppäävät. Suomessa tätä näkee vähemmän kuin Yhdysvalloissa, jossa mennään välillä täysin vastuuttomasti ja jahdataan äkkirikastumista.”
Pyysingille koko maailma on pelikenttä. Suosiot tulevat ja menevät, toimialat nousevat ja laskevat, ja tylsien yhtiöiden päälle syljetään, vaikka juuri ne tekevät usein rahaa hiljaa ja varmasti. Hän korostaa toimintaa ja sitkeyttä. “Kun tulee tappioita, ei syytetä muita vaan tarkennetaan omaa positiota ja hiotaan yksityiskohtia.”
“Ihmiset pelkäävät tehdä päätöksiä, mutta päätöksen tekemättä jättäminen on sekin päätös – ja laiskuutta, ei strategia.”
Peliä on jatkuvasti hiottava, korteissa ja osakkeissa. Pyysing ei vaikuta mieheltä, joka etsii lopullista vastausta. Hänelle tärkeintä on pysyä pelissä mukana.
“Markkina muuttuu, maailma muuttuu. Ainoa pysyvä etu on oma ajattelu. Niin kauan kuin mieli pysyy terävänä, voi pelata.”
