Yhdysvaltain bruttokansantuotteen kasvu ylitti todennäköisesti kahden prosentin rajan viime vuonna. Kyseessä oli eräänlainen torjuntavoitto, sillä viime keväänä julkistetun tullipolitiikan jälkeen monet ekonomistit pitivät jopa taantumaa mahdollisena.
Odotettua vahvemman talouskehityksen taustalla olivat sekä tullien lievennykset että se, että tullien talousvaikutukset jäivät historiallisesti tarkasteltuna ennakoitua pienemmiksi.
Goldman Sachsin keskeisimmät ennusteet vuodelle 2026 ovat konsensusta korkeampi BKT-kasvu ja konsensusta matalampi inflaatio. Työmarkkinoiden näkymät ovat kuitenkin viime vuotta epävarmemmat: kehityksen odotetaan vakautuvan, mutta työllisyyden heikkeneminen on yhä keskeinen riski.
Goldman Sachs ennustaa Yhdysvaltain bruttokansantuotteen kasvavan 2,5 prosenttia vuoden 2025 neljännestä kvartaalista vuoden 2026 neljänteen kvartaaliin, kun ekonomistien konsensusennuste on 2,1 prosenttia. Koko kalenterivuonna 2026 kasvun odotetaan olevan 2,8 prosenttia. Samalla seuraavan 12 kuukauden taantuman todennäköisyys on laskenut 20 prosenttiin aiemmasta 30 prosentista.
Talouskasvua tukevat erityisesti yksityistä kulutusta vahvistavat tekijät, kuten veronalennukset ja muut verokannustimet, reaalipalkkojen nousu, varallisuuden kasvu sekä kevyemmät rahoitusolosuhteet. Osin samat tekijät, yhdessä vähentyneen poliittisen epävarmuuden kanssa, tukevat myös yritysten investointeja. Goldman Sachs arvioi, että aiempaa suurempi osa talouskasvusta syntyy jatkossa tuottavuuden paranemisesta, kun taas työvoiman tarjonnan kasvu – erityisesti maahanmuuton kautta – jää aiempaa vähäisemmäksi.
Yhdysvaltain keskuspankin suosiman PCE-inflaatiomittarin vuosilukeman odotetaan laskevan 2,1 prosenttiin joulukuuhun mennessä, ja kuluttajahintaindeksiin (CPI) perustuvan inflaation arvioidaan hidastuvan 2,0 prosenttiin. Inflaatioennuste on 0,3 prosenttiyksikköä konsensusta, avomarkkinakomitean ennustetta ja markkinahinnoittelua matalampi.
Goldman Sachs perustelee luottamustaan sillä, että vuonna 2025 tapahtui todellista edistystä inflaation hillitsemisessä, vaikka se peittyi tullien aiheuttaman maltillisen kertaluonteisen inflaatiopiikin alle ja jonka vaikutuksen se odottaa hiipuvan tänä vuonna. Lisäksi pankki odottaa työmarkkinoiden tasapainottumisen ja inflaation hiipumisen edistävän lisäaskelia kohti inflaatiotavoitetta tänä vuonna.
Pankki arvioi, että kaksi arvokkainta pidemmän aikavälin inflaation ennakointiin käytettävää indikaattoria – työmarkkinoiden tila ja vuokrainflaation johtavat indikaattorit – viittaavat nyt matalampaan inflaatioon kuin edellisen syklin myöhäisessä vaiheessa.
Yhdysvaltain työmarkkinat ovat keskeinen riski
Goldmanin perusennuste työmarkkinoille on, että BKT:n kasvun lievä piristyminen ja politiikkaan liittyvän epävarmuuden väheneminen tukevat rekrytointeja juuri sen verran, että työttömyysaste vakautuu 4,5 prosenttiin.
Ennusteeseen liittyy kuitenkin monia riskejä: työpaikkojen kasvun lähtötilanne on heikko ja kapea, avoimien työpaikkojen määrä on jatkanut hidasta laskuaan, ja yritykset kertovat yhä useammin irtisanomisista sekä pyrkivät hyödyntämään tekoälyä työvoimakustannusten alentamiseksi. Vaihtoehtoisessa skenaariossa talouskasvu voisi tämän seurauksena jäädä työllisyyden kannalta vaimeaksi, mikä muistuttaisi 2000-luvun alun tilannetta.
Matalampi inflaatio ratkaisisi yhden erimielisyyden lähteen Fedin päättäjien keskuudessa, mutta näkemykset ohjauskoron lopullisesta tasosta todennäköisesti edelleen vaihtelisivat. Goldman Sachs odottaa keskuspankin päätyvän kompromissiin ja toteuttavan kaksi 25 korkopisteen koronlaskua kesäkuussa ja syyskuussa (aiempien maaliskuun ja kesäkuun ennusteiden sijaan), jolloin korkotaso laskisi 3,0–3,25 prosenttiin.
Riskit painottuvat alaspäin, ja Goldmanin todennäköisyyspainotettu ohjauskoron ennuste on hieman sekä perusennustetta että markkinahinnoittelua matalampi.
Euroalueella suhdanne helpottaa, rakenteet jarruttavat kasvua
Goldman Sachs arvioi, että euroalueen talousnäkymät paranevat hieman vuonna 2026 verrattuna vuoteen 2025. Kasvun piristyminen jää kuitenkin vaatimattomaksi, sillä Eurooppaa painavat edelleen useat rakenteelliset vastatuulet niin kotimaassa kuin globaalissa taloudessa. Talouskehityksen odotetaan kokonaisuutena olevan vakaata mutta vailla voimakasta kasvuvirettä.
Euroalueen talouskasvun ennustetaan olevan kuluvana vuonna 1,3 prosenttia, ja vuoden neljännestä neljännekseen mitattuna kasvu yltää 1,4 prosenttiin. Kasvuvauhti on hieman viime vuotta ripeämpi, jolloin Q4/Q4-kasvu oli 1,3 prosenttia, mutta pysyy pitkälti ekonomistien konsensusennusteiden tasolla.
Suhdanneparanemista tukevat erityisesti kolme tekijää.
Ensinnäkin Saksan finanssipoliittisen elvytyksen odotetaan antavan merkittävän lisäkasvun, joka kompensoi muiden maiden kiristävämpää talouspolitiikkaa ja pitää euroalueen finanssipoliittisen kokonaisvaikutuksen suunnilleen neutraalina. Toiseksi globaalien kauppajännitteiden kielteisten vaikutusten arvioidaan hellittävän, kun tullien ja epävarmuuden aiheuttama rasite vähitellen väistyy. Kolmanneksi yksityisen kulutuksen ennakoidaan pysyvän vahvana, sillä tulojen kasvu ylittää inflaation. Myös energian hintojen lasku voisi edelleen vahvistaa kotitalouksien ostovoimaa.
Kasvunäkymiä rajoittavat kuitenkin merkittävät rakenteelliset haasteet. Erityisesti Kiinan voimistuva vientiponnistus lisää kilpailua eurooppalaisilla markkinoilla ja kasvattaa tuontipainetta, mikä rasittaa euroalueen ulkomaankauppaa etenkin Saksassa ja Italiassa.
Samalla Euroopan omat rakenteelliset ongelmat – kuten korkeat energiakustannukset, vähäiset investoinnit korkean teknologian aloille, sääntelyrasitteet ja väestön ikääntyminen – rajoittavat kasvupotentiaalia. Näiden tekijöiden seurauksena euroalueen potentiaalisen kasvuvauhdin arvioidaan olevan vain noin prosentin verran.
Euroalueen työmarkkinat ovat toistaiseksi pysyneet vakaina, ja työttömyysasteiden odotetaan säilyvän lähivuosina historiallisesti matalilla tasoilla. Palkkakasvun ennakoidaan hidastuvan reaalitulojen kehityksen tasaantuessa, mikä tukee keskipitkän aikavälin inflaatiotavoitteen saavuttamista.
Pohjainflaatio on viime aikoina ollut hieman sitkeämpää, mutta sen arvioidaan laskevan vuoden 2026 loppuun mennessä hieman alle kahden prosentin vahvemman euron ja matalampien energiahintojen seurauksena. Inflaation taustatekijöiden – erityisesti palkkakehityksen ja inflaatio-odotusten – nähdään kuitenkin olevan linjassa kahden prosentin tavoitteen kanssa.
Kasvuennusteet ovat jonkin verran keskuspankin arvioita vahvempia, mutta inflaation osalta odotukset ovat maltillisempia. Tämä tukee näkemystä, että ohjauskorkojen annetaan pysyä ennallaan vuonna 2026. Lisäkoronlaskut edellyttäisivät selkeää heikennystä talousnäkymissä tai inflaation selvää ja pysyvämpää alittumista. Koronnostot puolestaan tulisivat kyseeseen vain, jos kysyntävetoiset inflaatiopaineet vahvistuisivat merkittävästi tai jokin ulkoinen shokki aiheuttaisi pitkään kestävän poikkeaman inflaatiotavoitteesta. Todennäköisyyspainotettu korkoennuste on lähellä markkinahinnoittelua, joskin hieman sen alapuolella.
Sijoittajien huomio kohdistuu kuluvana vuonna useisiin talouspoliittisiin kysymyksiin. Maakohtaisesti keskiössä ovat Saksan finanssipolitiikan toteutus ja uudistukset, Ranskan jatkuvat finanssi- ja poliittiset riskit sekä Etelä-Euroopan maiden taloudellinen kestävyys ja rakenteellinen muutos. EU-tasolla seurannassa ovat erityisesti aloitteet, joilla pyritään vähentämään makrotaloudellisia haavoittuvuuksia, syventämään sisämarkkinoita ja luomaan mittakaavaetuja, mikä voisi vahvistaa euroalueen talousnäkymiä pidemmällä aikavälillä.
