Osakemarkkinoiden tulevien tuottojen ennustaminen on vaikea laji. Miksi näin on? Vastaus löytyy yhdestä osakekurssien muutoksiin eniten vaikuttavasta tekijästä.
Vanhan viisauden mukaan ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Amerikkalainen Business Insider vääntää puukkoa sijoitusammattilaisten haavassa muistuttamalla millaisia osakemarkkinoiden kasvulukuja asiantuntijat ennustivat viime vuodelle.
Vuoden 2013 alussa mediaaniennuste Yhdysvaltojen S&P 500-osakeindeksille oli 1570 pistettä, mikä olisi tarkoittanut noin 9 prosentin kasvua vuoden 2012 lopun indeksilukuun verrattuna.
Todellisuus olikin sitten jotain aivan muuta. S&P 500 -osakeindeksi nousi vuoden 2013 aikana peräti 30 prosenttia, mikä on yksi kaikkien aikojen kovimmista kyseisen indeksin kurssinousuista.
Miten on siis mahdollista että sijoitusammattilaiset, jotka työkseen analysoivat osakemarkkinoita, voivat mennä noin pahasti metsään?
Osakekurssien liikkeiden ennustamisen vaikeuden hahmottaminen on helpompaa kun ymmärretään, mistä eri osatekijöistä osakekurssien muutokset johtuvat.
Käytännössä osakekurssit riippuvat kahdesta tekijästä: pörssiyhtiöiden osakekohtaisten tulosten muutoksista ja siitä osakkeiden arvostustasosta, jonka sijoittajat ovat valmiita maksamaan osakkeista.
Näistä tekijöistä ensimmäinen, eli tuloskehitys ja sen muutosten ennustaminen ei ole ammattilaisille täysin mahdoton tehtävä. Uutistoimisto Bloombergin mukaan sijoitusammattilaisten tulosennusteet osuivat suhteellisen lähelle jälkikäteen havaittua toteumaa.
Enemmän päänsärkyä aiheuttavat osakkeiden arvostustasot.
Alla oleva kuvaaja näyttää eri osakkemarkkinoiden tuottoihin vaikuttavien tekijöiden vaihtelun vuosina 1935-2013. Kuvaajassa tuottoihin vaikuttavat tekijät ovat osingot, osakekohtaisten tulosten muutokset sekä arvostuskertoimien muutoksista syntyneet tuotot.
Kuvaaja osoittaa varsin havainnollisesti, että arvostuskertoimien muutoksista syntyvien tuottojen vaihtelu on selkeästi rajumpaa kuin tulosten muutosten tai osinkojen vaihtelu.
Esimerkiksi vuoden 2012 S&P-indeksin tuotoista 75 prosenttia selittyy P/E-arvostuskertoimen nousulla tasolta 13,7 tasolle 16,5, arvioi Deutsche Bank.
Arvostuskertoimilla on tapana palautua pitkän aikavälin keskimääräiselle tasolle (ns. mean reversion -ilmiö). Tämän ilmiötä hyödyntämällä luulisi olevan helppoa ennustaa miten arvostustasot ja tuotot kehittyvät.
Ammattilaisten kannalta on kuitenkin kiusallista, että tämä palautuminen historialliselle keskiarvotasolle voi tapahtua tuskastuttavan hitaasti. Osakekurssien arvostustaso saattaa olla pitkään joko alle tai yli historiallisen keskiarvon.
Juuri siksi ennustaminen, ainakin tulevaisuuden ennustaminen, on sijoitusammattilaisille niin mahdottoman vaikeaa.
