Kireä progressiivinen palkkaverotus ei kannusta palkansaajia ottamaan lisää vastuuta ja lisäämään työn määrää, Akava huomauttaa.
Akava haluaa kahdella esimerkillä osoittaa, kuinka vakavia ovat kannustinloukut Nyky-Suomessa.
Jos 2 400 euroa kuukaudessa ansaitseva tradenomi saa ylennyksen eli lisää vastuuta, tehtäviä ja 300 euron palkankorotuksen, hänelle jää korotuksesta käteen hieman yli puolet. Lisääntyneestä vastuusta ja työmäärästä jää kuitenkin jäljelle 100 prosenttia. Samoin käy 3 200 euroa kuukaudessa ansaitsevalle, joka saa myös 300 euron palkankorotuksen, järjestö kertoo sivuillaan.
”Työnantajalle 300 euron palkankorotus maksaa vielä enemmän, joten verotus ei kannusta häntäkään palkitsemaan ahkeroinnista. Suomi ei ole kilpailukykyinen maa vaativalle asiantuntijatyölle. Viime vuosina verotus on kiristynyt ja sen progressiivisuus kasvanut, eli nimenomaan koulutuksen tuoma ja ahkerointiin kannustavan lisäarvon merkitys on heikentynyt”, sanoo pääekonomisti Eugen Koev.
Akava esittää, että verotusta tarkastellaan useasta eri näkökulmasta ja sitä oikaistaan nykyistä kannustavammaksi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, kuluvan ja kahden seuraavan hallituskauden aikana.
Akavan tilastojen mukaan Suomessa on palkansaajien keskimääräinen tuloverotus selvästi korkeampaa kuin muissa Länsi-Euroopan maissa. Mitä suuremmat vuosiansiot, sitä korkeampi tämä ero on.
Tuloverotuksen kannustinloukku pahenee tulevaisuudessa.
Vaikka verotus kevenee ensi vuonna, vuosina 2010–2017 verotus on keventynyt nettomääräisesti alle 1 900 euron kuukausipalkoilla, Akava toteaa. ”Se on nettomääräisesti kiristynyt tätä korkeammilla palkkatasoilla niin, että kiristys on ollut sitä suurempi, mitä korkeampi palkka on. Progressio on kiristynyt. ”
Miksi siis kitua kannustinloukussa eli tyytyä kireään palkkaverotukseen, kun kuka tahansa voi ostaa osuuden suomalaisesta yrityksestä ja nauttia tuloksesta osinkoina ?
Vai tuliko nyt sanottua ruma sana ? ”Verottomien” osinkojen kauhistelu kun on tärkeimpiä median käyttämiä kiihotusargumentteja vaaliretoriikassa.
Mahdollisuus omistamiseen ei aina ole työnteon vaihtoehto. Dynaaminen ja tehokas talous edellyttää toki kannusteita molempiin – siis sekä omistamiseen että työntekoon. Vauraus ja hyvinvointi syntyvät työstä, tuotekehityksestä ja riskinotosta (=omistaminen).