EK ei halua myöntää, että sen selvitys oli susi. Sen sijaan se myöntää nyt, ettei yhteisöveronalennus rahoita itseään tai lisää verotuloja.
Kuva: CC BY 2.0 Omarukai
EK ei halua myöntää, että sen selvitys oli susi. Sen sijaan se myöntää nyt, ettei yhteisöveronalennus rahoita itseään tai lisää verotuloja. Tämä on uutinen.
Kirjoitin eilen blogissani siitä, kuinka Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) keskiviikkona julkaistu vuoden 2014 massiivista yhteisöveroalennusta koskenut selvitys johti harhaan. Sain Patentti- ja rekisterihallitukselta (PRH) EK:n selvityksen tausta-aineiston, joka osoitti, ettei yhteisöveroalennuksella ja kyseisestä aineistosta kootulla tilastolla ollut mitään tekemistä keskenään.
EK julkisti puolustuspuheensa muutamaa tuntia myöhemmin sen johtavan ekonomistin Penna Urrilan blogissa.
Sen sijaan, että Urrila vastaisi EK:n selvityksestä esittämääni kritiikkiin, hän kiistää EK:n tehneen selvityksessään mitään johtopäätöksiä yhteisöveroalennuksen tuottoa koskien.
”Näistä sulautumisluvuista ei tietenkään voi suoraan sanoa, mikä näiden järjestelyjen merkitys yhteisöveron tuotolle on ollut – eikä EK koskaan ole sellaista väittänytkään.”
Urrila väittää kohdetta yksilöimättä, että tästä olisi liikkunut julkisuudessa virheellisiä tietoja. On mahdoton sanoa, mihin Urrila virheillä viittaa, sillä EK:n selvitys uutisoitiin kaikissa valtamedioissa. Kenties kritiikin kohteena on EK:n oma keskiviikkona julkaisema tiedote, jonka ingressissä todetaan näin:
”Vuonna 2014 tehty yhteisöveron kevennys on osoittautunut hyvin onnistuneeksi toimeksi Suomen taloudelle, ilmenee EK:n tekemästä selvityksestä.”
Urrila siis pyörtää EK:n aiemmat mediassa uutisoidut tulkinnat selvityksestä. Samalla hän kuitenkin jatkaa EK:n selvityksen ja siinä käytetyn PRH:n tilaston käytön puolustelua.
”PRH:n tiedot ovat mielenkiintoiset ennen kaikkea siksi, että niistä voidaan havaita selvä käyttäytymismuutos, joka ajoittuu samanaikaisesti vuoden 2014 alussa tehdyn yhteisöveronkevennyksen kanssa.”
Epäselväksi jää, miksi Urrilan mielestä yhteisöveroalennuksen ja tilastomuutoksen ajallinen yhteys olisi kiinnostava, kun blogissani osoitin, ettei niillä ole mitään tekemistä keskenään.
Vastauksen lopussa Urrilan puolustelu karkaa jo hupaisalle tasolle.
”Selvennyksen vuoksi siis vielä kerran: myöskään EK ei ole missään vaiheessa väittänyt yhteisöveronkevennyksen rahoittaneen itse itsensä, saati lisänneen verotuloja.”
Tämä on yksinkertaisesti pötypuhetta jo edellä siteeraamani EK:n keskiviikon tiedotteen valossa. Yhteisöverokevennyksen tuottamat lisäverotulot ovat kuitenkin olleet johdonmukaisesti EK:n veroalennuslobbauksen kärki jo vuosikausia.Syyskuussa EK:n raportissa todettiin näin:
”Uudistus [yhteisöveron kevennys] on myös lisännyt verotuloja.”
Näyttää siis siltä, että EK myöntää nyt, ettei yhteisöveronalennus rahoita itseään tai lisää verotuloja. Tämä on uutinen.
Loppuosan vastauksestaan Urrila käyttää yhteisöveroalennuksen hyötyjen todisteluun muilla keinoin. Hän ei kuitenkaan pysty esittämään mitään tutkimusnäyttöä väitteilleen siitä yksinkertaisesta syystä, ettei sellaista ole olemassa. Sen sijaan hän viittaa huhupuheisiin:
”Veronalennus oli riittävän suuri, jotta sillä on ollut vaikutusta yritysten käyttäytymiseen mm. yritysjärjestelyissä. Se on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ollut merkittävänä osatekijänä, joka on vaikuttanut eräisiin suuriin yritysjärjestelyihin ja siten osaltaan kerryttänyt Suomeen niistä merkittäviä lisäverotuloja.”
Vaikea sanoa, mihin julkisuudessa olleisiin tietoihin Urrila viittaa, sillä yhdestäkään tällaisesta tapauksesta ei ole näyttöä. Päinvastoin esimerkiksi valtiovarainministeriön yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmän raportti osoitti helmikuussa, että yhteisöverokannalla on vain vähäinen vaikutus investointeihin.
Urrilan vastauksen perusteella näyttää siltä, että EK:n lobbaus ei perustu faktoihin. EK:ssa näytetään myös mieluummin pyörrettävän omia kantoja kuin että myönnettäisiin sen selvityksen olleen susi. On syytä kysyä, mikä painoarvo tällaiselle lobbaukselle kannattaa antaa, kun kyse on satojen miljoonien eurojen veropäätöksistä.
Lauri Finér
Artikkeli on julkaistu alun perin Veropolitiikka-blogissa 30.12.2017.
Henri Blomster
30.12.2017 at 22:13
Huh, kyllä tuossa tietty ristiriita on:
”EK ei ole missään vaiheessa väittänyt yhteisöveronkevennyksen rahoittaneen itse itsensä, saati lisänneen verotuloja.”
Ja raportissa:
”Uudistus [yhteisöveron kevennys] on myös lisännyt verotuloja.”
Bernstein
31.12.2017 at 18:42
Ilmeisesti aineisto kuitenkin puhuu sen puolesta, että yritysverokannan lasku ei ole ainakaan _vähentänyt_ verotuloja.
Niinpä verotulojen _lisääntymistä_ ei ole poissuljettu ja sen vuoksi verokantaa ei ole järkevää ainakaan uudelleen korottaa, kuten blogisti tuntuu rivien välissä (ja aatteen palossa?) vaativan.
Verojen alentuminen myös kanavoituu yrityksissä jonnekin. Koska osinkoverotusta ei olennaisesti muutettu, ylimääräinen raha luultavasti investoidaan, mikä tunnetusti työllistää.
Tai sanotaan nyt varovasti niin, että investoinnitkin todennäköisemmin lisääntyvät kuin vähenevät, jos yrittäjän käteen jäävä rahasumma kasvaa.
Palataanpa siis ikuisuuskysymykseen: Kuinka paljon yritysverotusta on ideologian ehdoilla lupa alentaa, jos alentaminen automaattisesti takaisi duunarillekin suuremman potin? Ellei alarajaa ole olemassa taloudessa, onko se kuitenkin olemassa jonkin puolueen agendassa?
Sama yleisemmin ja kliseisemmin: Kuinka paljon rikkaan pöydässä saa olla leipää, jos leivän määrä korreloi suoraan köyhän suuhun tippuvien leivänmurusten määrään?
Tai vieläkin yleisemmin: Onko ns tulonjakopolitiikassa kyse siitä, että kaikki saavat riittävästi leipää vai siitä, että kaikki saavat tasa-arvoisesti liian vähän?