Asuntojen hinnat ovat heiluneet talouden suhdanteiden mukaan lähes koko sadan vuoden Suomen itsenäisyyden ajan. Heilunta kuitenkin yllättäen hiipui 2000-luvulle saavuttaessa, toteaa Brotherus Hypon blogissaan.
”Nykyisen kehityksen merkittävimmät hintahavainnot liittyvät pikemminkin eri alueiden välisten erojen repeämiseen kuin vahvaan nousuun tai laskuun. Finanssikriisi jätti siis asuntomarkkinat rauhaan, mikä on poikkeuksellista talouskriisille.”
Asuntohintojen laskuvuodet ovat olleet itsenäisen Suomen historian aikana hyvin harvinaisia osuen lähinnä 1930- ja 1990-lukujen lamavuosiin. Todellisen kuvan asuntomarkkinoiden oloista saa Brotheruksen mukaan nimellishintojen sijaan reaalihintojen kehitystä katsomalla. Realihinnoissa on poistettu yleisen hintatason muutosten vaikutukset. Reaalihintoihin talouskriiseillä on ollut merkittävä vaikutus.
”Menneiden vuosikymmenien inflaatio johtaa muuten hurjasti harhaan. Asuntojen hinnat kokivat kovia kolmesti: sotavuosina, öljykriisin aikaan ja 1990-luvun lamassa. Suomen sisällissota ja toinen maailmansota sotkivat talouden lisäksi myös asuntomarkkinat. Rauhan jälkeen toipuminen aiemmalle tasolle tuli ripeästi. Öljykriisi 1970-luvulla johti rajuun inflaatioon, mikä murensi asuntojen arvoa”, Brotherus kiteyttää.
Pahin isku oli kuitenkin 1990-luvun alun lama. Tuolloin asuntojen arvosta hävisi pitkän ja syvän laskun aikana yli puolet, pääekonomisti kertoo.
Miksi sitten asuntojen reaalihintojen heilunta väheni selvästi 2000-luvulla?
Brotheruksen mukaan meidän aikanamme asuntokaupoilla sekä ostajia että myyjiä suojaavat lait ja dokumentit, samalla kun digitalisaatio on tehnyt asuntokaupoista ja asuntolainaamisesta helpompaa kuin koskaan ennen.
”Suomi lähtee seuraavalle sataselle suotuisesta tilanteesta: asuntomarkkinat kehittyvät ja kohentuvat talouskehityksen vanavedessä vääjäämättä”, pääekonomisti ennustaa.
