Ruoan alennettu arvonlisävero on huono tapa tukea vähäosaisia, toteaa kansanedustaja ja ekonomisti Juhana Vartiainen.
Demarinuoret julkaisi vastikään oman verouudistusohjelmansa, jossa ehdotettiin alennetuista arvonlisäkannoista luopumista ja vastaavasti yleisen arvonlisäveron alentamista. ”Alemmat arvonlisäverokannat ovat tehoton ja kallis verotuki, josta hyötyy euromääräisesti eniten suurituloisimmat. Tuotot kohdistuvat tehokkaammin pienituloisille sosiaaliturvan ja veronkevennysten muodossa”, demarinuoret toteaa kannanotossaan. Valtion verotulot nousisivat ehdotuksen ansiosta yli 2900 miljoonaa euroa.
Kokoomuksen kansanedustaja ja ekonomisti Juhana Vartiainen ottaa blogissaan kantaa demarinuorten ehdotukseen.
”Tämä ehdotus on vanhastaan taloustieteilijöiden suosiossa ja niinpä tuinkin sosiaalisessa mediassa nuordemareiden ehdotusta. Elintarvikkeiden arvonlisäveron nosto toisi huomattavan verokertymän, jota voisi käyttää yleisen arvonlisäverokannan alentamiseen”, Vartiainen toteaa.
Alennetusta arvonlisäverokannasta luopuminen toisi muitakin hyötyjä.
Ruoan kaltaisten välttämättömyyshyödykkeiden verottaminen ei vääristä Vartiaisen mukaan talouden toimintaa lainkaan tai vain hyvin vähän. ”Verotuksen aiheuttama hyvinvointimenetyshän aiheutuu siitä, että verotus syrjäyttää sellaista taloudellista toimintaa — kuten esimerkiksi työntekoa –, joka muuten toteutuisi.”
Vartiaisen mukaan siis on järkevää käyttää veroa, jotka eivät vaikuta käyttäytymiseen merkittävästi, ja ruoan alv on tällainen vero.
Yleisin perustelu nykyiselle ruoan alhaisemmalle arvonlisäverolle on se, että ruoka on välttämättömyyshyödyke ja siihen kohdistuva kovempi arvonlisävero kohdistuisi liikaa köyhiin kansalaisiin. Köyhien kokonaismenoista ruoan osuus on suhteellisesti suurempi kuin hyväosaisempien.
Vartiaisen mukaan alennettu ruoan arvonlisävero on kuitenkin huono tapa tukea vähätuloisia kotitalouksia, koska tuki tulee euromääräisesti suurempana kaikille muillekin ja varsinkin hyvätuloisille. Lisäksi kaikkien pienituloisimmat ovat yleensä riippuvaisia sellaisista tulonsiirroista, jotka nousevat indeksikorotusten kautta ruoan hinnan noustessa.
”Nuordemarit ansaitsevat hatunnoston siitä, että uskaltavat käydä vallitsevaa hömppäpopulismia vastaan ja miettiä taloustieteellisesti järkevää veropolitiikkaa”, Vartiainen veistelee.
Elintarvikkeet ovat välttämättömiä eikä niille saisi laittaa arvonlisäveroa lainkaan. Jos alv poistettaisiin niin vähävaraiset hyötyisivät siitä suhteellisesti eniten, koska elintarvikkeet edustavat heidän kulutuksestaan suhteellisesti suurempaa osuutta kuin muilla. Lisäksi heille olisi parempi huomata tulevansa toimeen omillaan kuin olla jopa elintarvikkeiden osalta tuen varassa.
Ei taaskaan pahalla, mutta jos Nuordemarien ehdotus edustaa piristävää poikkeusta hömppäpopulismista, nimimerkki Pertsan vastine puolestaan merkitsee siihen palaamista, vetoamalla juuri kumottuun argumenttiin ja kaupan päälle perustelemalla sen irrelevantilla väitteellä eli tekemällä ns kielipelin siirron.
Suomeksi: Vähävarainen ei hyödy ruuan alvi-alesta, koska hän saa silloin vähemmän sossuntukea. Kalliimpaa ruokaa ostava suurituloinen hyötyy siitä enemmän, mistä seuraa, että yleis-alvia on korotettava eli vaatteet ja kuntosalikin alkavat maksaa köyhälle enemmän (sossukaan ei maksa ihan kaikkea)
Kokemuksella tukien varassa olemisesta ei puolestaan ole mitään tekemistä alvin tuoton eikä edes alvin oikeudenmukaisen jakautumisen kanssa. Sitäpaitsi taannoisiin työstäkieltäytymisjuttuihin viitaten joudutaan kysymään, onko kokemus sossuntuilla elämisestä joillekin oikeasti arvokkaampi kuin omillaan toimeentuleminen.
Tällaisia syy-yhteyksiä tai niiden puuttumista on tietenkin vaikea hahmottaa, koska se vaatii hetken ajattelua. Joskus se vaatii jopa oman kateuden tunnustamista perimmäiseksi motivaatioksi äänestää vaaleissa.
Liian harva kuitenkin ajattelee eikä kukaan tunnusta. Juuri siksi hömppäpopulismi voittaakin jokaiset parlamenttivaalit.
Äänestäjän on helpompaa uskoa median hömppäuutisia, joiden mukaan mitkään talouslaskelmat eivät saa estää sitä, että rikkaalta on otettava kaikki rahat pois ja annettava köyhille. Tai ei tietenkään köyhille vaan puolue-eliitille, ay-mafialle ja turhille julkisvirastoille. Sekään ei haitaa, että jos rikas antaa rahansa köyhälle, osat vaihtuvat ja prosessi pitäisi toistaa ikuisesti. Ja jos yrittäjä vaurastuu, hänet pitää ”tappaa” taloudellisesti, vaikka sen seurauksena ”kuolevat” myös hänen vassareita äänestävät työntekijänsä.
Hömppä ja erityisesti taloushömppä sisältää eniten juuri vääriin ja keksittyihin syy-yhteyksiin vetoavaa retoriikkaa. Koska itselle mieluisaan hömppään uskovia on aina enemmän kuin tylsään totuuteen uskovia, hömppä voittaa ja totuus häviää. Hömppään uskovaa ei häiritse, että myös hän itse häviää samalla: Köyhän alvit on poistettava, vaikka sen seurauksena köyhä kuolisi nälkään.
Valtakunta ei kuitenkaan ole täysin hömpän vallassa oleva kaaoottinen barbaria – koska hömpän varjolla edustajiksi valitut ovat onneksi osanneet valehdella riittävästi.
Tätä prosessia kutsutaan demokratiaksi. Se kumma kyllä myös toimii, koska valhe ja valheeseen uskominen osittain kumoavat toisensa. Valheen ja naiiviuden pyhän allianssin eli demokratian lopputulemaksi on yleensä saatu edes jotenkuten toimiva hallitus.
Asioita olisi silti kutsuttava niiden oikeilla nimillä. ”Demokratia” on jo käsitteenä niin vaikeaselkoinen ja poliittisille tulkinnoille altis, että sen käyttö vaaliretoriikassa tulisi kieltää lailla. Mieluummin perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Vihan ilmaiseminen on jo kielletty, typeryyden jostain syystä ei. Jos nuo kaksi pahetta kuitenkin yhdistää, saadaan asialle poliittinen suojaväri. Saadaan ”tyhmänvihaisia” iskulauseita, jollaisia saamme lukea aina tiettyyn aikaan keväisin sekä joka vaalien alla.