Suomen julkisen talouden säästökuuri jatkuu todennäköisesti vielä pitkään. Pääministeri Petteri Orpon hallitus on jo toteuttanut mittavia leikkauksia sosiaaliturvaan, ja lisää on suunnitteilla. Keskeinen poliittinen ja taloudellinen kysymys kuuluu, miten säästöjä voidaan tehdä mahdollisimman oikeudenmukaisesti.
Ylen A-studiossa tiistaina 17. helmikuuta asiasta väittelivät kaksi eri lähtökohdista tulevaa asiantuntijaa: kauppakorkeakoulu Hankenin työelämäprofessori Juhana Vartiainen ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo.
Vartiainen on pitkän linjan kokoomuslainen ja Helsingin entinen pormestari, joka on aiemmin ollut pitkään SDP:n jäsen. Hiilamo puolestaan tunnetaan köyhyys- ja perhepoliittisen tutkimuksen asiantuntijana, joka on johdonmukaisesti puolustanut perusturvan vahvistamista.
Keskustelu paljasti syvän näkemyseron siitä, miten suomalaisen sosiaaliturvan ongelmat tulisi ratkaista.
Vartiainen katsoo, että järjestelmä kaipaa perustavanlaatuista rakenteellista uudistusta. Hiilamo taas varoittaa, että nykyiset ja suunnitellut leikkaukset ajavat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä entistä ahtaammalle.
Väittely kiteytyi kysymykseen toimeentulotuesta, joka on Suomen sosiaaliturvan viimesijainen etuus.
Suomen sosiaaliturva on ”onneton ilmiö”
Vartiainen esitti A-studiossa, että Suomen pitäisi ottaa mallia Tanskasta. Hänen mukaansa sosiaaliturvaa saadakseen pitäisi ensisijaisesti hakea etuuksia, joihin liittyy velvoitteita ja palveluja. Vartiaisen mukaan Suomi on ”viheliäisessä loukussa”, koska sosiaaliturva ei ole riittävän velvoittava.
Hän kuvaili suomalaista toimeentulotukea ”onnetonta ilmiönä” ja ”viheliäisenä poikkeuksena” muista Pohjoismaista. Vartiaisen näkemyksen mukaan parempi maailma olisi sellainen, ettei toimeentulotukea tarvittaisi lainkaan.
Vartiainen vetosi Tanskan esimerkkiin ja totesi, ettei usko tanskalaisten köyhien voivan huonommin kuin suomalaisten.
Tanskassa tukien menettäminen on mahdollista, jos tuen saaja ei tee mitään oman tilanteensa parantamiseksi. Vartiainen kuitenkin korosti, että Tanskassa näin käy erittäin harvoin, koska jo pelkkä uhka toimii kannustimena siirtyä työmarkkinoille.
A-studion toimittaja Rosa Kettumäki kysyi Vartiaiselta suoraan, toivooko tämä järjestelmää, jossa vastuunsa laiminlyövät ihmiset eivät saisi mitään rahaa. Vartiainen vastasi myöntävästi, mutta painotti jälleen, ettei mekanismi käytännössä johda tähän lopputulokseen.
Muuttuuko Tanskan malli Suomessa rangaistukseksi?
Hiilamo tyrmäsi tanskalaisen mallin soveltamisen Suomeen. Hänen mukaansa Suomessa velvoittavuus kääntyisi helposti rankaisemiseksi, koska palveluja ja tukirakenteita ei ole riittävästi tarjolla.
”Tanskassa ja Ruotsissa patistellaan ihmisiä. Meillä Suomessa puolestaan ei ole mitään, mihin patistaa”, Hiilamo sanoi.
Hiilamo kyseenalaisti myös sen perusoletuksen, että toimeentulotuen varassa elävät ihmiset voisivat siirtyä työmarkkinoille. Hänen mukaansa työpaikkoja ei ole tarjolla edes koulutetuille ihmisille, joten velvoitteiden kiristäminen ei johda työllistymiseen vaan ainoastaan toimeentulon heikkenemiseen.
Hiilamo on arvostellut Orpon hallituksen sosiaalipolitiikkaa kärkevästi myös Ylen kolumnissaan, jossa hän kirjoitti, että Orpo muistetaan pääministerinä, jonka hallitus ”ampui Suomen perusturvan reikiä täyteen”. Vartiainen kuvaili luonnehdintaa yliampuvaksi.
Asiantuntijoiden erimielisyys heijastaa laajempaa talouspoliittista jännitettä. Valtiovarainministeriön laskelmissa sosiaaliturvan leikkausten oletetaan parantavan työllisyyttä, mutta Hiilamo on aiemminkin kyseenalaistanut nämä arviot. Hän on varoittanut, että etuuksien leikkaaminen voi paradoksaalisesti heikentää kannustimia, koska yhä useampi ihminen putoaa toimeentulotuelle, josta eteenpäin pääseminen on tunnetusti vaikeaa.
Vartiaisen ja Hiilamon näkemykset eroavat perimmäisessä kysymyksessä: onko sosiaaliturvan ongelma rakenteellinen vai suhdanteista johtuva?
Vartiainen näkee ongelman velvoitteiden puutteessa ja ehdottaa järjestelmän perusteellista uudistamista. Hiilamo puolestaan korostaa, ettei työmarkkinoiden heikko tilanne ja palvelujen puutteet ratkea kiristämällä etuuksien ehtoja.
Asiantuntijoilla on kuitenkin myös yhteistä maaperää. Molemmat ovat olleet mukana asiantuntijaryhmässä, joka on ehdottanut ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentamista yhdenvertaisesti kaikille palkansaajille.
Jotain täytyy kuitenkin tehdä, koska Euroopan työttömyystilastojen kärjessä ei voida loputtomiin olla.
Pidän myös hyvin outona asiana sitä että nykyisellä huoltosuhteella meillä katsotaan, että on varaa sellaiseen politiikkaan, josta meitä paljon vauraammat pohjoismaat ovat luopuneet ajat sitten.
Nyt on kiire poimia muualta toimivat ratkaisut ja toteuttaa ne. Hiilamon ja kumppaneiden olisi hyvä tiedostaa, että mikäli kansantalous on huonossa kunnossa niin ylimitoitettua sosiaaliturvaa ei kykene kustantamaan mikään hallitus loputtomiin, vaikka miten kiristäisi verotusta ja yrittäisi laskea liikkeelle uusia velkakirjoja.
Tässä on muuten myös sellainen eettinen puoli olemassa, että miksi yhteiskunta pitää kotona olemista arvokkaampana kuin esimerkiksi (täysin välttämätöntä)siivoustyötä tai vaikka ruokalähettien kiireistä työtä kylmässä liikenteen seassa.
Ne ihmiset tekevät urheasti raskasta työtä josta ei ihan hirveästi voida maksaa.
Ihan selvyyden vuoksi: En todellakaan tahdo että työttömältä yksinhuoltajalta viedään lasten ruokarahat, mutta terveet ja työkykyiset pitää saada työelämän piiriin jo heidän pidemmän tähtäimen oman etunsa vuoksi.
Me emme ole Norja tai Sveitsi, eikä meillä ole varaa sellaisiin ratkaisuihin jotka ovat liian kalliita Tanskalle tai Ruotsille.
Työstä pitää maksaa palkkaa. Jos työttömiä velvoitettaisiin työskentelemään palkattomassa työssä, työnantajat alkaisivat irtosanomaan työntekijöitä, jotta he työttöminä sitten työskentelisivät työnantajalle samalla työnkuvalla ja työajalla, mutta palkatta ja lomitta. Sitä paitsi, haluammeko samaa kuin Breznevin Neuvostoliitossa, jossa ei ollut väliä, onko työ tuottoisaa vai pelkkää istuskelua työpaikalla koko päivän ajan, kunhan kukaan ei norkkoillut kotona?
Ei Suomessa ole työntekohaluttomuutta vaan palkanmaksu haluttomuutta.