Todella hyvä toimitusjohtaja ei palkkaa tarvitse.
Suomalaisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien palkitseminen on amerikkalaistunut ja kiinteän palkan osuus johtajien ansioista on selvästi pudonnut.
Vielä kymmenen vuotta sitten kiinteän palkan osuus oli lähes 90 prosenttia, mutta nyt se on 70 prosentin luokkaa.
Suomen kärjessä oli Nokian toimitusjohtaja Rajeev Suri 9,5 miljoonan euron kokonaisansioilla, josta palkan osuus oli 1,2 miljoonaa euroa. UPM konsernin toimitusjohtaja Jussi Pesonen tienasi 6,1 miljoonaa euroa ja Sammon Kari Stadigh 5,4 miljoonaa euroa.
Hyvä johtaja voi saada paljon rahaa…
Yleisesti johtajien korkeita palkkioita perustellaan kutakuinkin näin: ”Yhtiölle on tärkeää, että toimitusjohtajan palkka on kilpailukykyinen, sillä toimitusjohtajan sitoutuminen ja riittävät kannustimet ovat keskeisiä yhtiön menestymisen kannalta.”
Usein menestyneiden yritysten toimitusjohtajat saavatkin erittäin kovia palkkioita. Suomalaisten yritysten johtajien saamat palkkiot kalpenevat kansainvälisessä vertailussa. Otetaan esimerkiksi Expedian Dara Khosrowshahin 96,4 miljoonaa dollaria.
Johtajien saamista palkkioista voidaan tehdä 10 kovapalkkaisinta –tyylisiä listauksia, joista saa omanlaisensa kuvan kilpailukykyisistä toimitusjohtajien palkoista.
Tähän kun vielä lisää otsikoita toimitusjohtajien saamista entistä suuremmista palkkioista, niin saadaan luotua kuva, jossa hyvä johtaja tarvitsee hyvän palkan.
…mutta tarvitseeko hyvä johtaja paljon rahaa?
Vaikka toimitusjohtajien korkeat palkat ovat hyvin perusteltavissa, eivät kaikki johtajat kuitenkaan ajattele, että he tarvitsisivat kovia palkkioita.
Supercellin toimitusjohtaja Ilkka Paananen, luova johtaja Kodisoja ja pelisuunnittelija Louhento ovat näyttäneet hyvää esimerkkiä ja nostaneet tulonsa pääasiassa ankarasti verotettuina ansiotuloina.
Yhdysvalloista löytyy vieläkin mielenkiintoisempia esimerkkejä. Googlen emoyhtiö Alphabetin toimitusjohtaja Larry Pagen palkka on yhden dollarin vuodessa. Kiinteän palkan osuus oli yksi dollari, bonukset, optiot ja muu kompensaatio pyöreä nolla.
Palkkio voisi olla kovempikin. Olihan Googlen toimitusjohtaja Sundar Pichain kompensaatio 2016 oli noin 200 miljoonaa dollaria.
Larry Pagen kohdalla mielenkiintoista on, että hänelle ei alun perin myönnetty yhden dollarin palkkaa. Ilmeisesti se ei olisi tehnyt listautuvasta Googlesta uskottavaa toimijaa.
Kuitenkin selvää on, että erittäin kovatasoiseen johtamiseen ei kovaa palkkaa välttämättä tarvita. Larry Page ei nimittäin ole yksin. Myös Googlen toinen perustaja Sergey Brin saa hallitustyöskentelystään yhden dollarin vuodessa.
Lista ei lopu Googleen. Donald Trump lupasi olla ottamatta palkkaa, mikäli hänet valitaan ja on CNBC:n mukaan myös pysynyt lupauksessaan.
Facebookin toimitusjohtajan Marc Zuckerbergin kiinteä palkka oli yhden dollarin suuruinen, bonukset pyöreä nolla, optiot nolla, ja palkkiot osakkeina nolla. Tosin muut palkkiot olivatkin sitten suuruudeltaan 5,7 miljoonaa.
Teslan toimitusjohtajan miljardööri Elon Muskin saama kokonaispalkkio oli vaivaiset 45 936 dollaria.
Myöskään kaikki pankkiirit eivät ole loputtoman ahneita. Joutuessaan valtion pelastamaksi vuonna 2008 Citigroup maksoi vielä toimitusjohtajalleen Vikram Panditille 38 miljoonaa dollaria vuodessa.
Panditin mielestä hänen palkkionsa tulisi olla dollarin vuodessa, kunnes Citigroup palaa voitolliseksi. Näin olikin, kunnes vuonna 2010 voitollisuuden myötä palkkiot hyppäsivät 1,75 miljoonaan.
Muita vähäpalkkaisia toimitusjohtajia ovat tai ovat olleet Whole Food Marketsin John Mackey, Ciscon John Chambers, Oraclen Larry Ellison, DreamWorksin Jeff Katzenberg, Yahoon Jerry Fang, Applen Steve Jobs, Chryslerin Lee Iacocca, Yelpin Jeremy Stoppelman, Snapin Evan Spiegel, Urban Outfitterin Richard Hayne, ja Twitterin Jack Dorsey.
Mikä toimitusjohtajaa motivoi?
Vaikka palkkaus on varmasti monessa kohti perusteltua ja tarpeellista on siis löydettävissä useita esimerkkejä, jossa erittäin kovaan tulokseen pääsee ilman merkittävää suoraa rahallista kompensaatiota.
Mikä sitten motivoi yhden taalan palkkaa nauttivaa toimitusjohtajaa? Whole Food Marketsin toimitusjohtaja perusteli taalan palkkaansa työntekijöilleen näin: ”Olen saavuttanut elämässäni tilanteen, jossa en enää halua tehdä töitä rahasta. Teen työtä sen tuomasta ilosta ja sydämessäni tuntemastani kutsumuksesta täyttää velvollisuuteni.”
Kuulostaa siltä, että alhainen palkka voi olla kilpailuetu.
Kovista palkoista puhutaan usein yhteisön ja verotuksen tasolla. Nähdään, että suuren massan tulisi määrittää mikä on oikein ja kohtuullista. Näin varmasti onkin, mutta toisaalta erilainen kulttuuri ja matalampi verotus voisi rohkaista myös kovapalkkaisia yksilöitä itseään määrittämään mikä on kohtuullista.
Se voisi tuoda kovaa palkkaakin voimakkaamman motivaation osakkeenomistajien ja yhteisen hyvän rakentamiseen.
Rami
11.1.2018 at 14:41
Nordean markkina-arvo on kaaviossa virheellisesti kymmenkertainen pikeaan verrattuna.
Johtajien palkkavertailutaulukko oli erikoinen kun vain yhtä hyvätuloista ulkomaisen tuntemattoman firman johtajaa verrattiin suomalaisten firmojen johtajiin. Ei mitään järkeä.
Oikeampaa olisi ollut verrata esim nokiaa ericsonin ja huawein johtajiin, metsäfirmoja muihin kansainvälisiin metsäfirmoihin jne.
Voithan toki verrata vaikka SPR:n johtajaa tai Ilja Janitskinia Teslan toimariin mutta ei siinä järkeä ole.
Mutta oli varmaan kiva vähän blogata nippelitietoa sikin sokin! ??
Henri Blomster
12.1.2018 at 09:37
Hyvä kommentti. Nyt oli tosiaan päässyt pahimmanlaatuinen huolimattomuusvirhe, missä eurot ja kruunut oli menneet sekaisin. Kuva on nyt korjattu.
Vertauksesta: ymmärrän toki pointin. Mutta, olen eri mieltä. Kyllä siinä on tietty järki. Ensinnäkin, se on se tapa miten palkkakeskustelua yleisesti käydään.
https://yle.fi/uutiset/3-9845776
Toisekseen, joskus on ihan järkevää verrata omenoita ja appelsiineja keskenään. Etenkin jos niillä on jotain yhteistä. Tulisiko lastentarhanopettajan käyttää palkkaperusteissaan pelkästään sitä argumenttia, että mitä lastentarhanopettajat saa muissa maissa? Vai olisiko asiallista antaa heidän verrata työn tärkeyttä ja koulutuksen pituutta vaikkapa putkimiehen ammattiin? Putkimiehen työ on kuitenkin täysin erilaista kuin lastentarhanopettajan, mutta silti vertauksessa on mieltä.
Kolmanneksi asiaa voi tarkastella vaihtoehtoiskustannuksen kautta. Ensinnäkin kyseenalaistan Harry Harkimoon perustaen sen, että se ulkomaalainen pesti olisi aito vaihtoehto. Harkimo on sitä mieltä, että ei se suomalaisjohtaja mihinkään lähde. (https://www.talouselama.fi/uutiset/harkimo-ylella-pomojen-palkoista-sita-en-ymmarra-jos-saa-millin-palkkaa/eb187660-d8e6-3e09-86e9-651cb7210915) Itse uskoisin, että johtaja voi ulkomaille lähteäkin, mutta siihen voi olla kynnystäkin.
Neljänneksi, se toimitusjohtaja voi vaihtaa Suomen sisällä toiseen firmaan. Ainakin näin maallikolle Finnair ja Cargotec on kaksi aika erilaista yhtiötä, mutta silti Mika Vehviläinen siirtyi Finnairin toimitusjohtajasta Cargotecin toimitusjohtajaksi. Siinäkin mielessä kahden eri alan toimitusjohtajan vertauksessa on tietty järki.
Ja tärkein pointti se, että tuoda sitä näkökulmaa keskusteluun, että käytännössä toimitaan sen mukaan että raha olisi hyvä motivaattori, vaikkei se sitä kaikkien mielestä ole.
https://s3.amazonaws.com/academia.edu.documents/33572556/herzbergmotivation.pdf?AWSAccessKeyId=AKIAIWOWYYGZ2Y53UL3A&Expires=1515744406&Signature=zjGSu1bt9U3AISUEr0DJIEOtPZk%3D&response-content-disposition=inline%3B%20filename%3DHBR_01JAN68.pdf
Se on ikäänkuin toinen asia onko toimitusjohtaja ansainnut palkkansa. Minusta se voidaan hyvin perustella, että on. Taas toisaalta tarvitaanko sitä rahaa niin paljon siihen motivointiin? Antaako Stadigh vähemmän ulos, kuin Suri, koska Suri saa meikein tuplat? En usko, että antaa, vaan että kaikki tuon kategorian tyypit antaa kaikkensa.
Ja joo oli kivaa bloggailla nippelitietoa 🙂
Mielellään vielä kuulisin mitä itse olet saanut irti metsäfirma-metsäfirma tyyppisistä vertauksista.
Tapio Alaranta
15.4.2018 at 15:53
Toimitusjohtajan ei tarvitse olla firman omista eikä perustaja. Siten palkka voi muodostua pelkästään ansaitusta rahapalkasta.
Huono toimari voi päätöksillään ajaa suht hyvin menneen firman tantumaan ja saneerauskuntoon. Tällöin omistajat, ehkä myös perustajat eivät saa kaipaamiaan osinkoja.
Hyvä saneeraava toimari voidaan ottaa ulkoa tekemään kiperät päätökset joita muut eivät rohkene, tai edes osaa firman eduksi tehdä. Osakekurssi nousee. Omistajien palkkiot nousevat.
Rivityöläinen ei moisia välttämättä käsitä. 100M€ ja yli arvoisia firmoja on paljon jotka pystyvät menestymään ja kasvamaan kun niitä johdetaan oikein markkinatilanteiden ja suhdanteiden yli. Moinen yritys verotuksineen kustantaa tuhansia ihmisiä kotiin ja hoitolaitoksiin elämän eri vaiheissa.
Toimitusjohtajan sekä työntekijän palkka perustuu markkintilanteeseen.
Valinta peruste on sama kuin kotiäidin valintatalon maitohyllyn edessä. Tuotteen ominaisuudet ja hintapyyntö vaikuttaa päätöksentekoon. Päätöksen saa tehdä ostaja.
Summarum. Maailman menestyneimpien startup yritysten perustajien toimitusjohtajapalkkojen pienuuteen on turha vedota ja verrata suomalisia palkallisia toimitusjohtajia.
Aina voi kysyä että yhteiskunnan omistamissa ja mimisteritasolla ohjattavissa olevien yritysten palkalliset toimarit. Onko ne palkat oikeat suhteessa tehtäväkenttään ja vastuullisuuteen vai onko ne ylimitoitettu.