Noin neljännes pienituloisista oli nuoria aikuisia vuonna 2007, mutta osuus on kasvanut noin kolmannekseen vuoteen 2016 mennessä. 35–49-vuotiaiden osuus pienituloisista on laskenut tasaisesti koko 2000-luvun. Myös aiempaa harvempi pienituloisuusrajan alittavista on eläkeikäisiä, joita oli hieman yli viidennes pienituloisista vuonna 2016.
Pienituloisia oli yhteensä 623 000 vuonna 2016 eli 11,5 prosenttia kotitalousväestöstä. 18–34-vuotiaita pienituloisia oli 196 000 vuonna 2016. Heistä 58 prosenttia oli opiskelijoita. 35–49-vuotiaita pienituloisia oli 74 000, ja heistä noin 40 prosenttia oli työttömiä. 65 vuotta täyttäneet pienituloiset, joita oli noin 140 000, olivat lähes yksinomaan eläkeläisiä.
Kuva: Pienituloisten ikärakenne vuosina 2000–2016.
Pienituloiset ovat aiempaa useammin opiskelijoita, työttömiä ja muita ei-työllisiä, sillä erityisesti vuoden 2010 jälkeen heidän osuutensa pienituloisista on kasvanut ja työllisten ja eläkeläisten osuus on vähentynyt.
65 vuotta täyttäneet pienituloiset ovat usein 60 prosentin pienituloisuusrajan tuntumassa eli siinä joukossa, jonka tulot ovat 50–59 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Pienituloiset nuoret aikuiset taas ovat keskimäärin kauempana pienituloisuusrajasta kuin muut ikäryhmät.
Tavallisimmin käytetyn pienituloisuusrajan (60 % mediaanitulosta) alittavista 18–34-vuotiaista noin 30 prosenttia oli pienituloisia myös kaikkein alhaisimmalla, 40 prosentin rajalla vuonna 2016.
Tilastokeskuksen luokittelussa pienituloisiksi lasketaan henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä 1) kohti on alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Pienituloisuusraja oli yhden hengen taloudella 14 430 euroa vuodessa eli 1 200 euroa kuukaudessa vuonna 2016. Tuloilla tarkoitetaan verojen jälkeisiä rahatuloja, jotka koostuvat työ- ja omaisuustuloista ja tulonsiirroista.
