Helpointa oli leimata Lepomäen kanta profiilinnostoksi tai ääntenkalasteluksi. Vähemmän esitettiin perusteltuja näkemyksiä puolesta tai vastaan. Sote menee helposti tunteisiin, mutta yritin pitää järjen mukana ja hahmottaa, mistä kaikesta on kyse.
Aloitan siitä, mitä Suomen sosiaali- ja terveydenhoidon tilasta ja uudistuksesta varmasti tiedetään:
- Sosiaali- ja terveydenhoito on Suomessa hyvin eriarvoista. Työterveyshuolto hoitaa peruspalvelut yli puolelle työssäkäyvistä. Lompakon paksuus edesauttaa palvelujen saantia. Muut pääsevät tai jonottavat hoitoon vaihtelevalla menestyksellä paikkakunnan mukaan. Palvelutaso eri kuntien välillä vaihtelee paljon.
- Viime päivien uutisten perusteella yksikään puolue ei halua säilyttää nykyistä mallia, jossa 300 kuntaa vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä kukin omalla tavallaan.
- Terveydenhuollon menot ovat nimellisesti yli kaksinkertaistuneet 2000-luvulla, ja suhteessa kansantuotteeseen menojen kasvu on ollut 40 prosenttia. Suomessa kasvu on Pohjoismaiden nopeinta, vaikka ikärakenteen vaikutus jätettäisiin laskuista.
- Suomessa on 75-vuotta täyttäneitä 12 vuoden kuluttua noin 60 prosenttia enemmän kuin nyt. Hoivamenot nousevat jyrkästi yli 75-vuoden iässä.
- Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen maakuntatasolla on edennyt hyvin Keski-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Karjalassa jo ilman uutta lainsäädäntöä.
- Uusi laki velvoittaisi maakunnat järjestämään palvelut tehokkaasti, tai maakunta voisi joutua valtiovarainministeriön ohjaukseen ja menettäisi pahimmassa tapauksessa itsenäisyytensä.
- Viranomaiset varautuvat muuttamaan järjestelmää nopeasti, jos se ei toimi tavoitellulla tavalla.
Suurimmat erot suhtautumisessa uudistukseen syntyvät kustannusten arvioinnissa. Hallitus lupaa säästöjä, vastustajat pelottelevat kustannusten nousulla.
”Se ainakin on selvää, että tulee lisäkustannuksia. En ole laskelmissani päässyt millään siihen, että tultaisiin nollaan tai säästön puolelle,” Elina Lepomäki kertoi Helsingin Sanomissa. Hän arveli, että kustannusten nousu voisi olla jopa kolme miljardia euroa, eli saman verran enemmän kuin mitä hallitus hakee säästöjä.
Lepomäen laskelmien ja hallituksen esityksen välillä ammottava kuuden miljardin euron kuilu ei ole uskottava. Se vastaa peräti kolmasosaa maakuntien vastuulle lankeavista sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Kumpaakaan laskelmaa ei silti voi osoittaa oikeaksi tai vääräksi, koska perusteellisia vaikuttavuuslaskelmia ei pystytä tekemään.
Tässä on yleisimpiä väitteitä sote- ja maakuntauudistusta vastaan ja vasta-argumentit uudistuksen puolesta.
Uudistusta vastaan: Palvelujen saatavuus paranee, mutta hintataso ei muutu. Asiakkaista maksetaan määrän, ei hoidon perusteella. Se nostaa kustannuksia.
Uudistuksen puolesta: Asiakaskohtaiset kustannukset arvioidaan väestötietojen perusteella ja uudistus tehostaa hoitoketjuja sekä julkista tuotantoa. Lisäksi etäpalvelut alentavat kustannuksia. Säästöjä syntyy, kun kustannusten nousua pystytään hillitsemään.
Vastaan: Valinnanvapauden seurauksena yksityiset tuottajat keskittyvät helppoihin asiakkaisiin ja lähettävät vaikeasti hoidettavat erikoissairaanhoitoon. Jonot perusterveydenhuollossa lyhenevät, mutta kasvavat muualla. Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi, että joka neljäs asiakas siirtyy julkisesta terveydenhuollosta yksityiselle valinnanvapauden myötä.
Puolesta: Maakunnat seuraavat ja valvovat, etteivät palveluntuottajat poimi rusinoita pullasta ja siirrä kustannuksia itseltään erikoissairaanhoitoon. Terveysyritys ei valitse asiakkaitaan, vaan asiakas valitsee yrityksen.
Vastaan: Erikoissairaanhoidon kysyntä kasvaa ja hinnat nousevat. Asiakassetelit ohjaavat kysyntää yksityisille palveluntuottajille, jotka tahkoavat verovaroilla voittoja ulkomaisille omistajilleen.
Puolesta: Yritysten välinen kilpailu pitää huolen siitä, että laadulla ja hinnalla kilpaillaan. Se hillitsee hintojen nousua ja ylisuuria voittoja.
Vastaan: Maakunnilla ei ole kannustinta hillitä kustannusten nousua. Jos rahat loppuvat, nostetaan hintoja tai pyydetään valtiolta lisää.
Puolesta: Valtiovarainministeriö asettaa tiukat budjettiraamit, joita seurataan. Säästöt jäävät maakuntien omaan käyttöön, menojen kasvu voi johtaa palvelujen pakkoliitokseen toisen maakunnan kanssa.
Vastaan: Hammashoidon tason nostaminen lisää kustannuksia.
Puolesta: Hammashoidon tason nostaminen vähentää kustannuksia, koska sairauksien ennaltaehkäisy ja hoitotulokset paranevat.
Vastaan: Maakunnat synnyttävät uuden hallintokerroksen, joka lisää kustannuksia ja nostaa verorasitusta.
Puolesta: Maakuntahallinto vähentää byrokratiaa, kun satojen eri organisaatioiden päällekkäiset työt keskitetään maakunnille. Maakunnat tuovat päätökset lähelle asukkaita.
Vastaan: Kiinteistöjen ja henkilöstön siirtäminen kunnilta maakunnille synnyttää kaaoksen, koska kiinteistöjen hintaa on mahdoton määrittää ja henkilöstöä joudutaan vähentämään kymmenillä tuhansilla.
Puolesta: Maakunnat vuokraavat nykyiset kiinteistöt kunnilta, mikä takaa palvelujen saumattoman jatkumisen. Maakunnille siirtyy noin 211 000 työntekijää, joille ei voida taata irtisanomissuojaa. Vaikka julkisella puolella henkilöstömäärä vähenisi, yksityisissä yrityksissä tarve vastaavasti kasvaa. Hoiva-alalla on jatkuva puute osaavasta henkilöstöstä.
Kuten jo aiemmin kävi ilmi, uudistuksen taloudellisia vaikutuksia ei kukaan pysty kertomaan. Tavoitteena on muuttaa sekä terveydenhuollon ammattilaisten että kansalaisten käyttäytymistä. Käyttöön otetaan uusia digitaalisia etäpalveluja ja panostetaan sairauksien ennaltaehkäisyyn. Säästöt voivat pitkällä aikavälillä olla merkittäviä, jos tässä onnistutaan. Hintalappua on silti mahdoton antaa, koska uudistuksen toimeenpano ratkaisee kaiken.
Uudistuksessa siirrytään 190 järjestäjän mallista 18 järjestäjän malliin, samalla aluehallinnon monet viranomaistehtävät organisoidaan nykyistä tehokkaammin. Tietojärjestelmiä yhdistetään ja henkilöstöä siirtyy kunnista maakuntiin.
Johtopäätösten aika: äänestäisin uudistusten puolesta. Uskon, että pahimmat virheet pystytään korjaamaan eduskuntakäsittelyssä. Joitain valuvikoja varmasti jää, mutta mikään ei estä niiden paikkaamista myähemmässä vaiheessa. Jos ei tehdä mitään, varmasti epäonnistutaan, ja se vasta kalliiksi tulee.
Artikkeli on julkaistu alun perin Talouden tulkki -sivustolla 10.3.2018.
