Tulen perheestä, jossa ei säästetty. En halua sen enempää kertoa tai valittaa vanhempieni rahankäytöstä, mutta haluan sinun ymmärtävän, että lapsuudessa sisäistettyä on vaikea karistaa myöhemmin. En tarkoita, että harmittelisin, etteivät vanhempani antaneet minulle tuhansia euroja tai ostaneet asuntoa, vaan että joudun edelleen tekemään työtä oppiakseni käyttämään rahaa paremmin. Uhriutuminen on kuitenkin turhaa, sillä jokainen voi muuttaa oman elämänsä myös talousasioissa, milloin tahansa.
Olin sisäistänyt sellaisen rahaideologian, että rahaa joko on tai ei ole, eikä siihen hirveästi voi itse vaikuttaa. Mitään kallista ei voi ikinä hankkia eikä mihinkään muuhunkaan ole varaa. Lainattujen tai omien rahojen välillä ei ollut merkitystä – raha kuin raha, kaikki kuitenkin kuluu pois.
Siirryin nelisen vuotta sitten työelämään ja totesin, ettei säännöllisellä kuukausipalkalla juhlittu, vaikka minulla oli sama palkka kuin monella perheellisellä. Huomasin myös, ettei oman asunnon ostamiseen ollut varaa. Pankki vaati vähintään 10 % omarahoitusosuutta, enkä ollut saanut niin paljon säästettyä. Noin kymppitonnin säästäminen vaikka 200 € kuukausisäästöillä kestää yli neljä vuotta, mikä 25-vuotiaasta tuntuu iäisyydeltä!
Urani lähti hyvin käyntiin ja tykkäsin työstäni, mutta saman tien laitettiin kova kovaa vasten: yt-neuvottelut, joiden tuloksena koko yksikköni lakkautettaisiin. Sain jatkaa, mutta huonommassa tehtävässä, huonommalla palkalla. Olin sitoutunut yritykseen, enkä totta puhuen löytänyt tuohon hätään muutakaan työtä. Olin syvästi pettynyt ja etsin ulospääsyä koko työelämästä. Yhtä aikaa minulla taisi olla pieni blues opiskelijaelämän päättymisestä: opiskelijana olin voinut vaikuttaa omiin aikatauluihini, omiin ansioihini ja verkostoitua todella laajasti oman aktiivisuuteni ja jaksamiseni mukaan. Nyt olin joka päivä, viikosta toiseen vain yhdessä paikassa, samojen ihmisten ja samojen asioiden keskellä. Opiskelijana olin tehnyt jopa kolmea työtä yhtä aikaa mutta minulla oli silti vapaus toisinaan nukkua pitkään ja joskus lähteä, vaikka spontaanille matkalle – työvuoroja pystyi sopimaan omien halujen mukaan.
Siinä pettymyksen keskellä, yt-neuvottelujen tuloksia odotellessa, päädyin lukemaan säästämisestä ja oman talouden hallinnasta. Ahmin kaiken paikallisesta kirjastosta ja tutustuin blogeihin ja taloudellisen riippumattomuuden käsitteeseen. Käänteentekevästi sisäistin ihan uusia ajatuksia kirjasta ”Erilainen ote omaan talouteen: Vapaus, onni ja hyvä elämä” (Havia, Lappalainen, Rinta-Loppi 2014). Tuon kirjan lukeminen on jäänyt mieleeni käännekohtana. Minunkin olisi mahdollista turvata selustani, vaurastua ja jopa hankkia vapautta työelämän oravanpyörästä.
Noin vuotta myöhemmin innostukseni oman talouden hallintaan ja säästämiseen oli edelleen voimissaan, ja perustin oman blogini: Ekonomimmi. Tähän mennessä blogissani on vierailtu yli 200 000 kertaa ja olen saanut virtuaalisen verkoston, jossa tsemppaamme toisiamme ja jaamme kokemuksiamme.
En todellakaan ole vielä rikastunut tai taloudellisesti riippumaton, mutta pyrin aktiivisesti parempiin valintoihin ja seuraan talouttani kuukausittain. Olen nostanut bruttoansioitani tuhannella eurolla alkutilanteesta, ostanut asunnon ja saanut osinkoja osakkeistani. Tämän vuoden tavoitteeni on pitää säästämisaste korkealla ja valmistaa näin talouttani sijoitusasunnon hankintaan.
Haaveilen johtajan urasta, tai että voisin ostaa ja remontoida tai vuokrata asuntoja työkseni, tai kirjoittaa freelancerina mistä käsin tahansa. Tällä hetkellä kerrytän osaamista ja johtamiskokemusta palkollisena, ”orjakaapu päällä”, kuten naapurin eläkeläispappa kuvaili yli 50-vuotista työuraansa. Työelämän turbulenssit eivät kuitenkaan enää pelota, sillä osaan huolehtia taloudestani ja tiedän, että vuosien päästä todellakin olen vapaa valitsemaan.
Halusin jakaa tarinani inspiraatioksi. Seuraa minun vaurastumisen matkaani ja jaa myös vinkkisi!
Inspiroiva ja voimaannuttava tarina. Tsemmpiä ja voimahaleja. T:Akateeminen työtön