Laaja syvähaastattelututkimus paljastaa, että vasta pelolla johtamisen lopettaminen sai Nokian luopumaan älypuhelimista.
Jorma Ollila toimi Nokian toimitusjohtajana vuosina 1992–1999, pääjohtajana 1999–2006 sekä hallituksen puheenjohtajana 1999–2012. Kuva: G. Villamil
Laaja syvähaastattelututkimus paljastaa, että vasta pelolla johtamisen lopettaminen sai Nokian luopumaan älypuhelimista.
Tuoreen tutkimuksen mukaan Nokia löi päätä seinään itsepäisesti niin kauan, kun yhtiötä johdettiin pelolla. Vasta kun johtamiskulttuuri muuttui, uskalsi yhtiö kohdata tosiasiat älypuhelinstrategian epäonnistumisesta.
Aalto-yliopiston professori Timo O. Vuori ja Singaporen INSEAD-yliopiston professori Quy N. Huy osoittavat Nokian murrosvuosiin keskittyvässä tutkimuksessaan, että yrityksen strategiset valinnat epäonnistuivat pitkälti siksi, ettei Nokian hallitus huomioinut ennen vuotta 2012 operatiivisen johdon ristiriitaisia tunteita riittävästi ja ajoissa. Tutkimus perustuu 120 haastatteluun, joista 9 tehtiin hallituksen jäsenten ja 19 johtoryhmän jäsenten kanssa.
Nokian härkäpäiset yritykset kehittää älypuhelimiinsa ensin omaa Symbian-käyttöjärjestelmäänsä – ja sen jälkeen Windowsia – juonsivat pitkälti syvään juurtuneesta pelon kulttuurista, jossa johtajat eivät uskaltaneet esittää hallitukselle vaihtoehtoja. Vuonna 2013 tehty päätös luopua älypuhelimista ja keskittyä tietoliikenneverkkoihin ja -palveluihin perustui täyskäännökseen johtamiskulttuurissa: hallitus pyrki saamaan takaisin johtoportaan luottamuksen ja tutkimaan vaihtoehtoisia liiketoimintastrategioita.
”Nokian uusi hallitus alkoi tietoisesti vaikuttaa johtoryhmän tunneilmapiiriin parantaakseen strategiatyön laatua. Tämä mahdollisti syvällisemmän ja perusteellisemman dialogin johdossa ja hallituksessa ja auttoi näin strategista uudistumista”, Vuori sanoo.
Hallitus vaati johdolta sitkeästi erilaisten strategioiden ja vaihtoehtojen tutkimista Windows-puhelimien tai Android-käyttöjärjestelmään vaihtamisen lisäksi. Johtajat kertoivat haastatteluissa, että vaihtoehtojen moninaisuus lievensi pelkoa epäonnistumisesta. Androidiin siirtyminen olisi vaatinut valtavia investointeja, esimerkiksi koko tietoliikenneverkkoihin liittyvien toimintojen myymistä.
”Useiden eri vaihtoehtojen pohtiminen ja syvällinen analysointi paransivat johdon ja hallituksen näkemystä siitä, miten Nokia voisi selvitä tilanteesta. Tämä vähensi tunnetason juuttumista vanhaan strategiaan ja ydinliiketoimintaan”, Vuori toteaa.
Tietoliikenneverkkoja ei oltu koskaan ajateltu Nokian ydinliiketoimintana, mutta kun johtajat joutuivat kohtaamaan datan puhelinten huonosta menestyksestä ja markkinoiden kehnoista näkymistä, pitkään mahdottomalta näyttänyt täyskäännös muuttui varteenotettavaksi strategiaksi. ”Totuus tuijotti suoraan takaisin kuin peilistä”, eräs johtaja kuvaili havahtumistaan.
”Nokian uudistuminen näyttää, kuinka taitava tunteiden johtaminen on tärkeä osa huipputason strategiatyötä. Tutkimuksemme syventää ymmärrystä eri tavoista, joilla tätä johtamista voi ja kannattaa tehdä”, Vuori kiteyttää.
Vuoren ja Huyn artikkeli on valittu Academy of Managementin vuosittaisen konferenssin parhaimmistoon.
