Oma talous

Digitalisuuden kehitys tuo omat haasteensa kuluttajansuojalle ja viranomaisvalvonnalle

Digitalisuuden suurin haaste ei liity itse teknologian haltuunottoon vaan siihen, miten organisaatiot pystyvät sopeutumaan muuttuvaan toimintaympäristöön.

Digitaalisuus muuttaa toimintatapoja, kulttuuria ja toimintaympäristöä. Kyse voi olla yhden tuotteen tuomasta haasteesta: kun 3D-printterillä on mahdollista valmistaa toimiva ase, nousee keskiöön ohjeiden julkaiseminen netissä, ja siinä kohti viranomaisilla on tullut jo kiire saata asioita hallintaan.

Suomessa oman haasteensa viranomaisille tuovat ulkomaiset nettikasinot.

Ulkomaiset rahapeliyritykset

Suomessa on koettu tarpeelliseksi säädellä rahapelejä. ”Rahapeleihin liittyvä rahavoiton mahdollisuus voi tehdä niistä kuluttajalle hyvin houkuttelevan. Rahapelaamiseen liittyy aina taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä riskejä, joita sääntelyllä pyritään estämään ja vähentämään”, kertooPoliisihallituksen ylitarkastaja Mikko Cantell.

Suomessa on päätetty säätää rahapelijärjestelmästä siten, että valtion kokonaan omistamalla Veikkauksella on rahapelien toimeenpanossa ja markkinoinnissa yksinoikeus. Sekin on yksityiskohta, jota pienbloggaaja ei välttämättä tiedosta saadessaan tarjouksen ulkomaiselta nettikasinolta.

Poliisihallituksen tehtävä on valvoa, että rahapelien markkinoinnissa noudatetaan arpajaislain säännösten lisäksi myös kuluttajansuojalain säännöksiä.

”Pystymme toimimaan erittäin tehokkaasti silloin kun kyseessä on Suomeen sijoittautunut toimija”, Poliisihallituksen ylitarkastaja Mikko Cantell kertoo.

”Valitettavasti keinot Suomen viranomaisilla loppuvat lyhyeen, kun rahapelejä pelataan Suomen ulkopuolelle. Käytännössä suomalainen kuluttaja luopuu varsin vahvasta suomalaisesta kuluttajansuojasta pelatessaan ulkomaille. On harmillista, että tätä ei tiedosteta laajemmin.”

Otetaan hypoteettinen esimerkki. Jos Veikkaus esimerkiksi kieltäytyisi maksamasta pelisääntöjen mukaisen voiton, voi pelaaja hakea Poliisihallituksesta ratkaisusuositusta. Poliisihallitus antaa asiassa suosituksen, miten tilanteessa tulee arpajaislain ja Veikkauksen pelitoimintaa koskevien asetusten mukaan toimia. Veikkaus todennäköisesti korjaisi tapaansa suosituksen mukaisesti. Poliisihallitus voi myös keskeyttää lainvastaisen rahapelitoiminnan tai -markkinoinnin antamalla kieltopäätöksen ja sitä tehostavan uhkasakon.

Digitaalisuuden myötä kulttuuri on kuitenkin muuttunut. Jos ennen mentiin kasinolle pelaamaan, onnistuvat samat pelit nykyään kätevästi kotisohvalta käsin. Internetin aikakaudella kuluttaja on yhteydessä verkossa toimivaan yritykseen, jonka kotipaikka on ulkomailla.

Mikko Cantell kertoo tilanteesta näin: ”Suomesta käsin ei käytännössä voi oikein vaikuttaa ulkomaisen sivuston olemassaoloon.  Sivuston markkinointiin suomalaiselle kuluttajalle päästään helpommin puuttumaan, mikäli markkinoijana on Suomeen sijoittautunut toimija. Itse vedonlyöntiä tarjoavan ulkomaalaisen yrityksen toimintaan ei Suomen viranomaisen ole helppo päästä puuttumaan”.

Kuluttajanäkökulma

Konkretisoidaan teknologian tuomia haasteita esimerkin kautta. Käydään läpi täysin suomenkielinen sivusto, joka ”tarjoaa täydellisen portaalin vedonlyönnin harrastajille”. Sivusto sisältää paljon tietoa ja on pätevän näköinen.

Kuluttajan kannalta ongelmallista on, että sivustolle voi päätyä vaikkei rahapeli lähtökohtaisesti kiinnostaisikaan.

Jalkapallosta yleisesti kiinnostunut kuluttaja lähtee liikkeelle Googlesta, etenee osumien kautta ja saakin yhtäkkiä eteensä tarjouksia siitä, miten kannattaa pistää pelaten. Itse asiassa aivan mahtavan kuuloisia tarjouksia. Herää jo epäilys, että tarjoukset ovat vähän liiankin hyviä ollakseen totta.

Otetaan esimerkki, jalkapallon MM-finaalin liittyen kyseinen sivusto tarjosi huikean kertoimen Kroatian voitolle.

Digitaalisuus on haaste

Kuluttajalle siis luvattiin rahat 51-kertaisesti takaisin, mikäli Kroatia voittaa jalkapallon finaalin. Kerroin on huikea ja sen voi suhteuttaa esimerkiksi siihen, että suomalaisen Veikkauksen kerroin samalle pelille oli 5,0. Sivusto lupaa siis yli kymmenkertaisen tuotto-riskisuhteen

Liian hyvää ollakseen totta, mutta kokeillaanpa asetelmaa pidemmälle. Klikkaan siis linkkiä ja talletan 20 euroa veikatakseni Kroatian puolesta.

Linkistä päädytään Maltalle rekisteröidyn Mr Greenin sivustolle. Asiakkaan tulee ensin rekisteröityä ja ladata pelitilille rahaa. Tämän jälkeen tapahtuu se yllättävä elementti. Kertoimeksi ilmoitetaankin 4,1. Se on yli kymmenen kertaa luvattua vähemmän ja Veikkauksenkin kerrointa alempi.

Otan yhteyttä MrGreenin asiakaspalveluun, kerron ongelmasta ja vaadin rahoja takaisin.

”Elias” ottaa tapauksen hoitaakseen. Hän vastaa Suomen asiakaspalvelutiimistä. En saa tietää kenen kanssa tosiallisesti asioin. ”Emme käytä sukunimiä asiakaskontakteissamme”, Elias toteaa.

”Elias” kertoo, ettei rahoja voida palauttaa. Syitä on kaksi. Ensinnäkin summa on kuulemma liian pieni ja toisekseen rahat pitää kierrättää. Kierrätysvaatimus on täydessä ristiriidassa mainoksessa annetun asiakaslupauksen kanssa.

Rahojen kierrätysvaatimuksen selitetään rahanpesun estämisellä. Kyseessä on siis ”tehokas varotoimi muun muassa rahanpesua vastaan”. Kierrätysvaatimus ”auttaa varmentamaan,että asiakkaamme tekevät talletuksia pelitileilleen puhtaasti pelaamista varten eivätkä muista, usein laittomista, syistä.”

Suomessa rahapelejä valvoo Poliisihallitus ja Poliisihallituksen ylitarkastaja Mikko Cantellin korvaan selitys ei kuulosta kovinkaan loogiselta.

Kuluttajasuojan haaste

Internettiin syntyy siis kuluttajan kannalta seuraava ketju.

1) Kuluttaja etsii tietoa urheiluun liittyen

2) Googlen kautta kuluttaja päätyy suomenkieliselle sivustolle, jossa annetaan ylivoimainen asiakaslupaus.

3) Mainoksen takaa aukeaa polku, jonka ensimmäinen askel on rekisteröityminen ja rahojen tallentaminen pelitilille.

4) Tämän jälkeen selviää, että annettu asiakaslupaus ei toteudukaan.

5) Kuluttaja ei saa pelitililleen tallentamiaan rahoja takaisin.

Palveluntarjoajan kannalta vastuu jakaantuu kahdelle toimijalle.

Digitaalisuus aiheuttaa pulmia kuluttajansuojalle

Sivusto A

Esimerkin sivusto vaikuttaa asiantuntevalta. Sivusto kertoo itsestään näin: ”Sivuston taustalla toimii tällä hetkellä toistakymmentä eri alan osaajaa. Sisällöstä vastaavat henkilöt lyövät vetoa urheilutapahtumista ammatikseen, mutta tiimistä löytyy myös koodaria, graafikkoa, hakukoneoptimoijaa, promoottoria ja projektipäällikköä.”

Sivuston ainoa puute on, että nimitietoja tai puhelinnumeroita ei ole saatavilla. ”Tietoa meistä”-linkki tarjoaa ainoastaan kaksi sähköpostiosoitetta. Tähän artikkeliin liittyen lähetettyihin kysymyksiin ei saatu yhtäkään vastausta kummastakaan sähköpostiosoitteesta.

Sivustolla on myös ”uutisia” ja ”artikkeleita”, jotka kaikki on kirjoitettu nimettömästi. Kuluttajan tai viranomaisen on siis aika vaikea päästä yhteyteen sivuston A kanssa.

Sivusto B

Sivuston B vastuulliset henkilöt eivät löydy kaukaa. Emoyhtiö MRG on listattu pörssiyritys, joka sijaitsee Tukholmassa. Yrityksen operatiivinen toiminta sijaitsee Maltalla. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomen rahapelejä valvovan viranomaisen on vaikea tehdä mitään asialle.

Syntisektoriin sijoittaminen ja valvonta

Tilanne on mielenkiintoinen myös sijoittajan kannalta, koska syntisektoriin sijoittava saa tutkitusti ylituottoa. Syntisektori on vakiintunut termi ja sillä tarkoitetaan valikoituja toimialoja: aseita,rahapelejä,  tupakkaa ja alkoholia. Suomen pörssistä ei löydy rahapelipuolelta mitään mihin suomalainen yksityissijoittaja voisi rahojaan sijoittaa, mutta Ruotsista löytyy.

Yksi syy syntisektorin paremmista tuotoista selittyy korkeammalla lainsäädännöllisellä riskillä.

MRG:n sijoittajasuhteista vastaavaa henkilöä ei saatu kiinni puhelimitse, eikö sähköpostitse. Sijoittajille kohdennetusta kotisivun osasta tulee kuitenkin kuva, että kyse on vastuunsa erittäin hyvin kantavasta yrityksestä. Sijoittajalle tarjotaan termejä, kuten ”green gaming”, ”sustainable gaming” ja ”corporate responsibility provider”.

Kestävän kehityksen kerrotaan olevan strategian kulmakivi. Luottamuksen kerrotaan olevan kestävän kehityksen keskeisin elementti.

Osa sijoittajista haluaa päästä kiinni lainsäädännöllisen riskin tuomaan ylituottoon. Toisaalta on sijoittajia, jotka haluavat sijoittaa vastuullisesti. Syntisektorin voi jättää pois, mutta on olemassa modernimpi ajattelutapa: ”Jos sitä uhkapeliä kuitenkin pelataan, niin voisin sijoittaa juurikin siihen yritykseen, jonka agendalla on ajaa asioita vastuullisempaan suuntaan”. Kaikissa näissä tapauksissa sijoittajaa kiinnostaa kuinka vastuullisesti yritys oikeasti toimii.

Sijoittajan kannalta on mielenkiintoista, että listattujenkaan yritysten kohdalla Finanssivalvonta ei valvo ihan kaikkea. Finanssivalvontaa ja sen ruotsalaista vastinetta kiinnostaa lähinnä pörssikurssiin vaikuttavat tekijät, kuten yrityskaupat ja tulosvaroitukset.

Finanssivalvonnan viranomaiset eivät siis suinkaan käy läpi kaikkia listattujenkaan yritysten sijoittajille suunnattuja materiaalialeja. Vaikkapa se, että noudattaako yritys oikeasti yritysvastuuseen liittyviä lupauksiaan ei siis Finanssivalvonnalle lähtökohtaisesti kuulu.

Tämä siitäkin huolimatta, että on olemassa sijoittajia, joille vastuullisuuden toteutuminen on tuottoa tärkeämpää.

2 kommenttia

2 kommenttia

  1. Bernstein

    7.8.2018 at 08:20

    Vertailuhan on yksinkertainen: Vedonlyöntipeleihin ei kannata sijoittaa, koska ne ovat nollasummapelejä tai oikemmin varmoja tappiopelejä siinä mielessä, että ainoastaan vedonvälittäjä voittaa varmasti. Yrityksiin(osakkeet, velkakirjat) sijoittaminen sen sijaan on tai ainakin sen on mahdollista olla peliä, jossa myös sijoittajat voittavat, vaikka niissäkin välittäjät, salkunhoitajat ja johdannaiskauppiaat voittavat aina eniten. ”Syntiosakkeet” eivät tee poikkeusta.

    Niinpä jos on pakko lyödä vetoa, kannattaa ostaa vedonlyöntifirman osakkeita, ei missään nimessä sen tarjoamia tuotteita. Sama koskee pikavippejä: Niiden kanssa on järkevää olla tekemisissä vain omistamalla pienen siivun jotain P2P-kauppiasta itse.

  2. Henri Blomster

    Henri Blomster

    7.8.2018 at 19:24

    Olet oikeassa. Rahallisesti ei tietenkään joo kannata rahapelejä pelata. Oletusarvoisesti niissä häviää keskimäärin kulujen verran. Silti niitä rahapelejä pelataan. Se kertoo siitä, että osalle riskiaversio on negatiivinen. Kaikki ei halua minimoida riskiä vaan päinvastoin saavat kiksit siitä, että riskiä on ihan sikana.

    Bezos:”Why doesn’t everyone just copy you?”
    Buffett:”Because nobody wants to get rich slow.”

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

SalkunRakentaja on sijoittamiseen ja raha-asioihin keskittyvä verkkojulkaisu. Sivusto sisältää sijoittamiseen, talouteen ja arjen raha-asioihin liittyviä artikkeleita, uutisia ja analyysejä.

SalkunRakentaja-sivusto sisältää myös kumppaneidensa tuottamaa sisältöä, josta sivusto voi saada julkaisupalkkioita.

   

Yhteystiedot

Julkaisija Salkkumedia Oy
Y-tunnus 2793119-8
Puhelin 040 0132119
Sähköposti info(at)salkunrakentaja.fi
Päätoimittaja Jorma Erkkilä
 
Anna palautetta
Sisällöntuottajaksi
 

Lisätietoja

Henkilöstö
Mediakortti
Yhteistyökumppanit
Digipaketti
Palvelut

 

Tilaa maksuton uutiskirje sähköpostiisi:


< !—ReadPeak peruskoodi -->
< !—Improve Media -->

Copyright © 2018 Salkkumedia Oy

Ylös