Sijoittamisesta puhutaan nykyään kaikkialla: yksi kertoo osinkotuotoistaan, toinen esittelee kuukausisijoitussuunnitelmaansa ja kolmas intoilee ETF-rahastoistaan.
Joillekin saattaa hiipiä pintaan tunne, että on jäänyt jostain paitsi – kuin aikuisten salaisesta kerhosta, johon ei ole saanut kutsua. Todellisuudessa sijoittaminen on arkinen teko, vähän kuin rahapuun istuttaminen: siemen upotetaan multaan, kastellaan ja annetaan kasvaa rauhassa. Tuloksia ei synny hetkessä, mutta ajan myötä oksille alkaa ilmestyä lehtiä.
Tärkeintä on ymmärtää yksi perusasia: sijoittaminen on keino saada rahat tekemään töitä sen sijaan, että ne makaisivat tilillä toimettomina.
Miten alkuun ilman tietoähkyä?
Sijoittamisen alussa tärkeintä on löytää oma tapa toimia. Ennen ensimmäisiä päätöksiä kannattaa pohtia, kuinka paljon riskin vaihtelua on valmis sietämään. Markkinoiden liikkeet eivät pelota kaikkia yhtä lailla: toisia ne innostavat, toisilta ne vievät yöunet.
Jos sijoituksen arvo hetkellisesti laskisi, miltä se tuntuisi? Paniikilta vai luottamukselta siihen, että aika tekee tehtävänsä? Kun riskinsietokyky on selvillä, myös strategia alkaa hahmottua, eli mitä sijoittaa, kuinka usein ja kuinka pitkäksi aikaa. Se antaa suunnan horisonttiin ja pitää mielen rauhallisena, vaikka markkinat heilahtelisivat.
Heilahtelulla tarkoitetaan sitä, että sijoitusten hinnat vaihtelevat – joskus ne nousevat, joskus laskevat. Sijoittajien ostot ja myynnit, uutiset, korkotaso ja maailmantapahtumat vaikuttavat hintoihin joka päivä. Lyhyellä aikavälillä se voi tuntua vuoristoradalta, mutta pitkällä aikavälillä suunta on usein tasaisempi.
Sijoittamisen aloittaminen ei tarkoita, että pitäisi heti tietää kaikki. Ensimmäinen askel voi olla tilin avaaminen ja muutamien eurojen sijoittaminen. Usein ratkaisevinta ei ole summa, vaan se, että aloittaa. Tieto kerääntyy tehdessä.
Aika on sijoittajan vahvin liittolainen. Mitä aiemmin aloittaa, sitä enemmän korkoa korolle -ilmiö tekee työtä taustalla: tuotto alkaa tuottaa uutta tuottoa, kuin lumipallo, joka kasvaa kierros kierrokselta.
Ennen aloittamista on hyvä kirkastaa myös tavoite. Onko sijoittamisen tarkoitus kasvattaa varallisuutta pitkällä aikavälillä vai haluaako säilyttää mahdollisuuden käyttää rahoja tarvittaessa? Sijoittaminen ei korvaa vararahastoa, joten arjen yllättäviin menoihin on hyvä pitää erillinen varapuskuri. Kun suunta on selvä, päätöksenteko helpottuu ja motivaatio pysyy mukana.
Ensimmäiset askeleet: rahastot, ETF:t ja osakkeet
Sijoittamiseen tarvitaan paikka, jossa sijoitukset säilyvät ja joista niistä voi ostaa. Pankit ja sijoitusalustat, kuten Nordnet, tarjoavat erilaisia tilejä ja palveluja, joiden kautta sijoittaminen onnistuu helposti.
Pankkien kautta sijoittaminen on monelle helppoa, kun taas sijoitusalustat tarjoavat enemmän vaihtoehtoja ja vapautta. Tärkeintä on ymmärtää, mihin rahat oikeasti sijoitetaan ja etenkin alussa perehtyminen aiheeseen auttaa paljon.
Kun tili on avattu, sijoittaminen voi alkaa. Yleisimmät sijoituskohteet ovat rahastot, pörssinoteeratut rahastot (ETF:t) ja osakkeet. Niiden avulla voi alkaa kerryttää omaa sijoitussalkkua, eli kokonaisuutta, johon sijoitukset ja varat tallentuvat ja jota voi kasvattaa vähitellen.
Rahastot ovat monelle luonteva tapa aloittaa sijoittaminen. Rahasto kokoaa yhteen monen sijoittajan rahat ja sijoittaa ne useisiin eri yrityksiin. Näin yksittäisen yhtiön arvonvaihtelut eivät heilauta koko salkkua. Rahasto voi olla aktiivisesti hoidettu, jolloin asiantuntija valitsee sijoitukset, tai passiivinen indeksirahasto, joka seuraa markkinoiden yleistä kehitystä. Passiivinen rahasto etenee omalla painollaan, eikä sen seuraaminen vaadi jatkuvaa tarkkailua.
ETF-rahasto toimii samalla tavalla kuin indeksirahasto, mutta sitä voi ostaa ja myydä pörssissä kuten osaketta. Se tarjoaa saman hajautuksen ja usein pienemmät kulut, joten se on monelle helppo ja edullinen tapa sijoittaa laajemmin.
Osakkeet vievät sijoittajan lähemmäs markkinoiden liikettä. Niiden kautta omistetaan pieni osa yhtiötä ja päästään osalliseksi sen menestyksestä, esimerkiksi osinkojen tai arvonnousun muodossa. Moni suomalainen sijoittaja omistaa esimerkiksi suuria, vakiintuneita yhtiöitä, kuten Koneen tai Fortumin osakkeita. Pitkällä aikavälillä osakkeet voivat tarjota korkeampaa tuottopotentiaalia, mutta on hyvä muistaa, että historialliset tuotot eivät takaa tulevaa.
Moni täydentää salkkuaan myös joukkovelkakirjalainoilla. Niissä sijoittaja lainaa rahaa valtiolle tai yritykselle, joka maksaa sen takaisin korkoineen tietyn ajan kuluttua. Tuotto on yleensä tasaisempaa ja riski pienempi kuin osakkeissa, ja ne voivat tuoda salkkuun lisää vakautta.
Riski, tuotto ja kulut – sijoittamisen kolme kulmakiveä
Riski, tuotto ja kulut kulkevat sijoittamisessa rinnakkain. Niiden välinen tasapaino ratkaisee sijoittamisen onnistumisen. Riski tarkoittaa arvonvaihtelua, tuotto on korvaus siitä, ja kulut pienentävät lopullista tuottoa.
Mitä enemmän riskiä sietää, sitä suurempaa tuottoa voi pitkällä aikavälillä tavoitella, mutta riskin kanssa pitää olla sinut. Kurssit voivat heilua, mutta aika tasoittaa heilahtelut.
Yksi sijoittamisen tärkeimmistä periaatteista on salkun hajauttaminen: riskiä voi hallita jakamalla sijoituksia eri kohteisiin ja ajankohtiin. Näin yksittäisen yrityksen tai markkinan muutokset eivät kaada koko salkkua, ja tuotto muodostuu tasaisemmin ajan kuluessa.
Kulut ovat usein sijoittamisen näkymätön vihollinen. Pieniltä tuntuvat palkkiot voivat vuosien aikana syödä tuntuvan osan tuotosta. Siksi kulut kannattaa tarkistaa yhtä huolellisesti kuin itse sijoituskohteet. Myös verotus on hyvä huomioida: tuottojen realisointi eli myynti vaikuttaa siihen, paljonko lopulta jää käteen. Pitkäjänteinen sijoittaminen on usein verotehokkain tapa.
Kun strategia, riski, tuotto, kulut ja hajautus ovat tasapainossa, sijoittaminen alkaa kantaa omalla painollaan. Ajan myötä sijoituksia kannattaa myös tarkastella uudelleen. Talouden ja omien tavoitteiden muuttuessa pieni hienosäätö voi pitää suunnan oikeana ilman, että perusstrategiaa tarvitsee muuttaa. Lopulta sijoittamisessa tärkeintä on aloittaa.
