Poliitikoilta satelee erilaisia ”ilmaisuus” -ehdotuksia. Väite siitä, että ilmaisuus ei maksa mitään sopii aika huonosti yhteen sen kanssa, mitä tapahtuu julkisille menoille, muistuttaa taloustieteen professori.
Julkiset menot jatkavat ripeää kasvuaan sitäkin huolimatta, että taloudessa on korkeasuhdanne, toteaa Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Viren Uuden Suomen blogissaan.
Korkeasuhdanteessa pitäisi Virenin mielestä ”kaiken järjen mukaan” pienentää tarvetta hyvinvointipalveluksille ja tulonsiirroille. Silti julkiset menot jatkavat kasvuaan aivan eri tahtiin kuin esimerkiksi palkat.
Mistä tämä johtuu?
Matti Virenin mielestä vastaus on tietenkin ”tasa-arvo”. Tasa-arvolla jotkut ymmärtävät sitä, että tulojen pitää yhtä suuret riippumatta työteosta, riskin ottamisesta, opiskelusta ja yrittämisestä, Viren piikittelee.
Viren muistuttaa, että Suomessa on ehkä jo nyt maailman tasaisin tulonjako. Ehkä vielä ongelmallisempi piirre liittyy professorin mielestä ylimmän ja alimman tuloneljänneksen tulojen rakenteeseen.
”Silmiinpistävää on, että Suomessa pienituloisimmat saavat yli 70 % tuloistaan tulonsiirtoina ja vain neljänneksen työtuloina. Luvut ovat selvästi poikkeavia keskiarvoista ja oikeastaan vain Belgia yltää samanlaisiin lukemiin. Kaikeksi epäonneksi Suomen luvut ovat viime vuosina nopeasti huonontuneet muun muassa maahanmuuton seurauksena.”
Professorin mielestä Suomi on menossa järjestelmään, jossa yhä harvempi kustantaa yhä useamman hyvinvointipalvelut ja tulonsiirrot.
”En ihmettelisi lainkaan, vaikka lähivuosina entistä useampi korkeakouluvaiheessa oleva hoksaisi, että Suomella ei ole heille tarjottavana muuta kuin alati pienenevät reaalitulot ja kiristyvä verotus.”
Bernstein
4.10.2018 at 14:09
Tilanne on poliittis-matemaattisesti toivoton siinä vaiheessa kun tulonsiirtojen saavat ovat äänestäjien enemmistönä.
Siinä vaiheessa ollaan nyt. Demokratiassa 100% tasa-arvon vaatimus takaa täydellisen umpikujan. Tai toisinpäin: Kun lähtökohtana on tulotasa-arvo, demokratiassa ”pienituloisten” diktatuuri nostaa taloudellisen typeryyden aivan uusiin sfääreihin.
Ainoastaan finanssikriisiä pahemmat taloudelliset katastrofit kykenevät ohjaamaan Suomi-firman pois lopulliseen maksukyvyttömyyteen tai/ja aseelliseen kapinaan johtavalta tieltä.
Huomionarvoista jutussa on sekin, että vasta professoriksi päästyään tutkija uskaltaa sanoa asiat, tässä siis nuo tasa-arvoasiat, niin kuin ne ovat. Professoria ei voi erottaa sillä perusteella, että joku tasa-aivoinen toimittaja katsoo hänen syyllistyneen vihapuheeseen tai kiihottamiseen tulonsiirroilla elävää kansanryhmää vastaan.
Erkki Pena
5.10.2018 at 23:20
Rikkaiden ahneiden urpojen verokikkailu pitäisi lopettaa ja porsaan reijät tukkia. Lisäksi rikkaiden siivellä elämistä ja turha tukeminen pitäisi lopettaa. Tästä saisi jo satojen miljoonien tai miljardin verotulot valtiolle. Turha itkeä siitä kun köyhät kapinoivat kun itse moni rikas kiertää megamäärin verojaan.
Bernstein
6.10.2018 at 11:15
Erkki,
Eikö rehellisempää olisi viedä kaikki ”rikkaat” – ja rikkaiksi kuulustelujen perusteella epäillyt – työleireille ja ottaa heidän omaisuutensa valtion haltuun? Sukulaisten omaisuus myös, koska jos on rahaa, on varmasti joskus maksanut lapsensa laskun ja antanut hänelle sopimattoman kalliin synttärilahjan.
Sekin raha oikeasti kuuluu mulle – tai siis tarkoitan meille eli valtiolle.
Isopalkkaisten lisäksi kannattaisi leirittää myös kaikki yrittäjät, koska heillä on kumminkin pääomatuloja, ainakin siinä vaiheessa kun firma alkaa menestyä. Lisäksi juristit, ekonomit, lääkärit ja insinöörit pitää vangita jo ennen kuin ehtivät perustaa yrityksen, koska se saisi tietenkin katteensa työläisen selkänahasta ja maksaisi osingot verottomina.
Ulkomaille muuttaminen pitää estää muureilla – eihän kukaan muuta pois tästä veroparatiisista muussa kuin perintöveron kiertomielessä. Tai pitää säätää laki, jonka turvin Suomi saa verottaa hautaan asti jokaista, joka joskus elämässään on oleskellut maassa vuoden tai kauemmin. Kaikille tänne tuleville pakolaisille on tehtävä selväksi, että rötöstellä saa Suomessa muuten ihan vapaasti, mutta veropakolaisuus on rikos, joka ei vanhene koskaan.
Moni diktaattori on ”rikkaiden verokikkailu”-psykoosissaan tappanut ja tapattanut niin paljon liikemiehiä, opettajia, lääkäreitä ja lakimiehiä kuin on kiinni saanut. ”Rikkaiden” eli älymystön loppuessa on sitten alettu tappaa myös taviksia eli niitä köyhempiä jotka eivät ole moista teurastusta hyväksyneet. Mutta kun köyhistä(rahoiltaan ja mieleltään) on väkivallan avulla tehty rikkaita ja sorretuista on tullut sortajia, on jälki ollut vieläkin karmeampaa.
Tuorein esimerkki siitä, etteivät köyhyys ja kurjuus tuo ihmiselle viisautta tai empatiaa taitaa olla Myanmarista, jossa köyhien äänillä vankilasta johtajaksi noussut naispuolinen nobelisti ei enää edes ymmärrä kysymystä, kun häneltä tivataan, miksi uusi eliitti murhaa omaa kansaansa eli käyttäytyy tasan samoin kuin kaikki edellisetkin.
Tuorein esimerkki siitä, että säännöstä on poikkeuksia, olkoon Nelson Mandela. Kaikki viisaus ja jalomielisyys ei sentään johdu köyhyydestä ja vankilassa istumisesta, vaan saattaa olla pysyvämpi ominaisuus.
Rahallinen rikkaus sinänsä on ainoastaan elämän rikkaus ja köyhälle suoranainen elämän(lue: verojen ja työpaikkojen) edellytys. Rikkautta seuraava kateus sen sijaan vie kalatkin vedestä ja ihmisiltä hengen:
Miksi natsi-Saksassa alettiin tappaa juutalaisia? Koska heidän yrityksensä menestyivät paremmin kuin ”arjalaisten”. Heidät oli helppo tuomita ”rikkaiksi”; kaikki arjalaisuushöpinät ja rotuopit oli pelkkiä kateuden kiertoilmauksia.
Miksi juutalaisia vihataan edelleen? Koska he menestyvät yhä, ovat kyenneet perustamaan jopa oman valtion ja pitämään puoliaan ”köyhien ja kärsivien” (retor.) valloitusyrityksiä vastaan.
Yhtälö onkin lopulta varsin yksinkertainen: Koska on rikkaita, on myös köyhällä leipää. Tai toisinpäin: Jos köyhällä on leipää eikä hän itse ole sitä leiponut, sen täytyy olla peräisin jostain muualta.
Talousmarxismin termein tämä tarkoittaa, että tuotantovälineiden väkivaltainen siirtäminen omistavalta luokalta työväen haltuun joko tuhoaa ne tuotantovälineet tai tekee työväestä uuden eliitin. Ollaan lähtöpisteessä eli vallankumous söi lastensa lisäksi myös itsensä.