Kansainväliset Big-Four tilintarkastusyhtiöt joihin kuuluvat Ernst&Young, KPMG, PricewaterhouseCoopers ja Deloitte ovat yhtenä luottamuksen lähteenä tilinpäätösten oikeellisuudelle. Big Four-yhtiön leima tilinpäätöksissä yleensä kielii luotettavasta ja tarkastetusta informaatiosta.
Viimeaikaiset skandaalit tilintarkastusjäteillä ovat kuitenkin saaneet useat tahot kyseenalaistamaan tätä luottamusta. Moni muistanee Arthur Andersenin kaatumisen Enron-skandaalin jälkeen ja viime vuonna myös KPMG joutui huonoon valoon brittiläisen rakennusyhtiö Carillionin mennessä yllättäen konkurssiin. Myös Lehman Brothersin kaatumista 2008 edelsivät väärennellyt tilinpäätöstiedot.
Konflikteja voi tulla, sillä loppujen lopuksi tilintarkastus on liiketoimintaa siinä missä konsulttipalvelutkin. Kannustimet hyvien arvioiden antamisesta pitkäaikaiselle ja tuottavalle asiakkaalle ovat jollain tasolla varmasti olemassa. Huonojen arvioiden antaminen voisi aiheuttaa asiakkaan siirtymisen toiselle tilintarkastajalle, jolloin arvokas asiakassuhde katoaa. Kansainväliset vahtikoirat ovatkin tutkineet tarkasti Big Four-yhtiöiden viimeaikaista toimintaa konsulttipalveluiden kasvattaessa osuuttaan kyseisten yhtiöiden vuotuisesta liikevaihdosta.
Sama tilanne pätee myös kansainvälisiin luottoluokittajiin. Kansainväliset luottoluokittajat kuten Standard&Poor’s, Moody’s ja Fitch antavat luottoluokituksia yrityksille, arvopapereille ja jopa valtioille. Vuosina 2007-2008 luottoluokittajia syytettiin AAA-luokitusten perusteettomasta antamisesta monimutkaisille rahoitusinstrumenteille tukeakseen omaa liiketoimintaansa. AAA-luokitusten antaminen varmisti asiakassuhteiden säilymisen, kun asiakkaat saivat ostaa kyseisiä arvopapereita tarkasti valvottuihin portfolioihinsa. Ainoastaan AAA-luokitellut arvopaperit olivat sallittuja joten luokituksen saaminen oli ensisijaisen tärkeää.
Näihin luokituksiin luottaminen sokeasti oli yksi keskeisimmistä syistä vuoden 2008 finanssikriisiin. Sijoittajien ja rahoittajien luottamus petettiin.
Luottoluokitusyhtiöiden antamat luottoluokitukset sanelevat sijoitustuotteiden ja rahoituksen ehtoja sekä talouksien ja yritysten laatua sijoittajille ja lainanantajille. Teoriassa luottoluokituksia voitaisiinkin käyttää poliittisina aseina vahingoittamaan tiettyjen valtioiden tai yhtiöiden taloudellista tilannetta. Tällainen ääriskenaario olisi mahdollinen teoriassa, mutta toisaalta äärimmäisen epätodennäköinen muiden kuin salaliittoteoreetikoiden mielestä.
Monesti emme tule ajatelleeksi luottoluokittajien valtaa ja vastuuta. Rahoitusjärjestelmämme on hyvin riippuvainen luottoluokituksista ja luottamuksen pettäminen tai paljastuva skandaali voisi vahingoittaa rahoitusjärjestelmää raskaasti. Tämän saimme kokea vuonna 2008.
Luottoluokittajien ja tilintarkastajien kannustinrakenteen ja toiminnan läpinäkyvyys korostuu entisestään, jotta toimintaa voitaisiin tarkastella myös kriittisesti ja jotta luottamus rahoitusjärjestelmäämme säilyisi ennallaan. Moderni rahoitusjärjestelmä rakentuu luottamukseen eikä se kestä useaa Enron-skandaalia tai luottoluokittajien aiheuttamaa finanssikriisiä.
