Lainojen runsas lyhentäminen pienentää luonnollisesti suomalaisten lainakantaa ja siten vähentää velkaantumisastetta.
Asuntolainakannan kasvuvauhti on hidastunut jo vuosia. Lyhennysten kiihtyvä tahti hidastaa vuosikasvua, joka hiipui 1,7 prosenttiin vuoden lopulla. Asuntolainojen lyhennysten määrä on laskennallinen erä, joka muodostu kannan muutoksen ja uusien nostojen erotuksesta.
”Lyhennysten ennätysmäärä ei ole merkki kansalaisten yhtäkkisestä innostuksesta maksaa asuntolainojaan pois”, toppuuttelee Finanssiala ry:n johtava asiantuntija Elina Erkkilä.
”Uusien asuntolainojen korot ovat laskeneet joka kuukausi, ja myös asuntolainakannan keskimääräinen korko laski vuonna 2018. Nyt lasku tosin näyttää taittuvan. Kun korkojen osuus kuukausierästä on pieni, lyhennyksen osuus vastaavasti kasvaa ainakin osalla velallisista”, Erkkilä selittää.
Pankkien sekä yrityksille että kotitalouksille myöntämien lainojen määrä on kasvanut maltillisesti, reilun 3 prosentin vauhtia. Myös asuntomarkkinoiden hintakehitys on jatkunut kokonaisuudessaan rauhallisena. Tästä huolimatta Suomessa on käytössä suurin osa laissa määritellyistä makrovakaustyökaluista, kuten pankkien lisäpääomavaatimukset ja asuntolainojen enimmäisluototussuhteen tiukennus eli lainakatto.
”Ennen uusien kiristysten pohdintaa on tärkeää arvioida huolella jo tehtyjen päätösten yhteisvaikutuksia esimerkiksi asuntoluototukseen, jotta vältytään ikäviltä yllätyksiltä. Yritysten työvoiman saanti voi vaikeutua, jos kotitaloudet eivät pysty muuttamaan työn perässä.”
