Jokainen klikkaus tuottaa dataa, jolla algoritmit kehittyvät ja tekevät rahaa haltijoilleen. Tiedosta on tullut maailman arvokkain hyödyke, mutta sen alkuperäinen omistaja on jätetty orjan asemaan.
Taloustieteilijä Mariana Mazzucato pohtii kirjassaan Value of Everything, mistä ja miten tuotannon arvo syntyy. Dataa dominoivien jättien nykyinen monopoliasema perustuu pitkälti julkisen vallan tutkimus- ja kehityspanostuksiin, joiden pohjalta avoin internet ja paikannusteknologia syntyivät.
Suurimmat teknologiayritykset kuten Google ja Facebook hyödyntävät tai jopa väärinkäyttävät ilmaiseksi keräämiään käyttäjätietoja, joiden tuottamista voitoista on harvoin maksettu edes veroja. Algoritmit tuottavat jatkuvasti dataa, joka voidaan pistää palvelemaan niin poliittisia kuin taloudellisia päämääriä kysymättä lupaa keneltäkään.
Google ja Facebook – feodaaliajan ruhtinaat
Alustatalouden omistajat tuntevat halumme ja mieltymyksemme jopa itseämme paremmin. Mazzucato kysyy ihan aiheesta, haluammeko myydä elämämme ja tulevaisuutemme markkinoiden käyttöön ilman korvausta? Hän vertaa internetin valtiaita maaorjia riistäneisiin feodaaliajan ruhtinaisiin.
Amazonin, Facebookin ja Googlen uskottiin laajentavan demokratiaa tarjoamalla kaikille helpon pääsyn globaaliin tietoon ja talouteen. Arabikevät oli yksi esimerkki sosiaalisen median mahdista. Sittemmin yritykset ovat käyttäneet vahvaa asemaansa lähinnä kilpailun rajoittamiseen ja käyttäjien ohjailuun mainostajien haluamaan suuntaan.
Yksityinen omistusoikeus on kapitalismiin perustuvan markkinatalouden kivijalka. Se murenee, jos datan omistus monopolisoidaan suuryrityksille. Koko alustataloutta ei olisi ilman julkisia investointeja koulutukseen ja tutkimukseet, eikä ilman käyttäjätietoa, jonka varassa uudet maailmanvaltiaat nyt kukoistavat. Datan omistus vaatii demokratisointia monopolisoinnin sijaan.
Monopolit tuhoavat markkinatalouden
Maailman suurin öljy-yhtiö Standard Oil pilkottiin monopoliasemansa vuoksi osiin vuonna 1911. Samoin kävi puhelinoperaattori AT&T:lle vuonna 1984. Monopolien purkaminen suojaa kuluttajaa ryövärikapitalismilta ja pääomien kasautumiselta. Vain terve kilpailu pitää markkinatalouden hengissä.
Teknologia-alustojen pilkkominen voi olla vaikeampaa, mutta osa niiden tuottamasta arvosta pitäisi tavalla tai toisella palauttaa datan omistajille.
Algoritmit ja tietomassat voidaan haluttaessa ohjata julkisten palvelujen tueksi tehostamaan terveydenhuoltoa, koulutusta ja työhyvinvointia sen sijaan, että data tekee kourallisesta ihmisiä miljardöörejä tai palvelee vain yksittäisten laitevalmistajien, verkkoyhtiöiden tai muiden kuin kansalaisten etuja.
Kuka puolustaa kuluttajaa?
Siirtyminen 5G-maailmaan ja asioiden internetiin moninkertaistaa kerätyn tiedon ja sen käytön määrän. Avainkysymys on, kuka puolustaa kansalaisten oikeutta omaan dataansa, jotta emme jää lopullisesti alustatalouden tahdottomiksi orjiksi.
Useat palveluntarjoajat kuten puhelinoperaattorit keräävät kuluttajien tietämättä esimerkiksi paikkatietoja, joita ne myyvät eteenpäin. Yhtä lailla terveyspalveluyritykset, vakuutusyhtiöt, pankit, sähköyhtiöt tai autonvalmistajat pystyvät rakentamaan uusia palveluita asiakasdatan päälle kertomatta siitä mitään asiakkaille.
Sähkökauppaan ollaan perustamassa keskitetyn tiedonvaihdon yksikköä eli datahubia. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan se luo uutta liiketoimintaa energiapalvelujen tuottajille, hajautetulle sähköntuotannolle, sähköautojen latausoperaattoreille ja IT-palveluja tarjoaville yrityksille. Sähkön kulutuksesta saatava käyttäjätieto on palvelujen kehittämisessä avainasemassa, mutta kuluttajalle tarjotaan tälläkin kertaa vain tiedon tuottajan, ei tiedon omistajan roolia.
TEM:n mukaan Väestörekisterikeskus voisi luovuttaa keskitetysti yksilöityjä henkilötietoja datahubin käyttöön. Ilmeisesti kysymättä asiakkaalta mitään. Datahubin arvioidaan tuottavan vuosittain 7,6 miljoonan euron kustannussäästöt yrityksille. Entä asiakkaille?
Artikkeli on julkaistu alun perin Talouden tulkki – sivustolla 18.2.2020.
