Yksinkertainen keino tuottavan allokaation ylläpitoon on rebalansointi.
Rebalansoinnin eli sijoitussalkun tasapainotuksen ideana on pitää sijoitussalkun eri omaisuuslajien suhteelliset osuudet vakioina. Eli jos omaisuuslajien suhteellisissa osuuksissa tapahtuu markkinahintojen nousujen tai laskujen vuoksi suuria muutoksia, niin omaisuuslajien allokaatiota korjataan vastaamaan alkuperäistä osuutta sijoitussalkun pääomasta.
Monet sijoitusammattilaiset ovat sitä mieltä, että kaikkein tärkein hajautuksen muoto on hajautus eri omaisuuslajeihin. Tällöin puhutaan salkun allokaatiosta. Useiden tutkimusten mukaan allokaatio on merkittävimpiä sijoittajan tekemiä päätöksiä. Sijoittajan allokaatio selittää suurta osaa erilaisten sijoitussalkkujen tuotto- ja riskieroista.
Osakesijoittajan ei siis kannata välttämättä hajauttaa sijoituksiaan liian moneen eri osakkeeseen, vaan osakesalkkua on kenties järkevämpää täydentää muilla omaisuuslajeilla.
Esimerkiksi sijoittajan tavoitteena on pitää sijoitussalkun varoista 60 prosenttia osakerahastoissa ja 40 prosenttia korkorahastoissa. Jos osakerahaston markkina-arvo nousee niin että osakerahaston osuus nousee 65 prosenttiin, sijoittaja myy 5 prosentin osuuden osakerahastoista ja ostaa korkorahastoja lisää 5 prosentin osuudella.
Sijoittajalla on siis olemassa jokin tavoitteellinen allokaatio, joka kuitenkin elää markkinatilanteiden mukaan.
Suuretkin muutokset omaisuuslajien välisissä voimasuhteissa ovat mahdollisia varsinkin rajujen kurssiromahdusten aikaan. Koronakriisin on hyvä esimerkki tästä: tammi-huhtikuussa 2020 osakkeiden markkina-arvot ovat tippuneet rajusti, kun taas esimerkiksi vakavaraisten valtioiden velkakirjojen pääomat ovat kasvaneet.
Rebalansoinnin edut
Rebalansointi tarjoaa kaksi etua. Ensinnäkin sen avulla sijoitussalkun minkään omaisuuslajin suhteellinen osuus ei nouse liian suureksi. Eli salkun allokaatio pysyy sijoittajan haluamassa omaisuuslajien suhteessa.
Toinen etu rebalansoinnista on, että se ikään kuin automaattisesti takaa että omaisuuslajeja ostetaan halvalla ja myydään kalliilla.
Parhaiten rebalansointi toimii jos sijoitussalkku on rakennettu mahdollisimman vähän korreloivista omaisuuslajeista. Esimerkiksi tällöin salkun muodostavat osakkeet (tai osakerahastot), korkorahastot, raaka-aineet ja käteinen.
Rebalansoinnin pitäisi siis ainakin teoriassa parantaa sijoitussalkun tuotto/riski –suhdetta. Onko näin käytännössä?
Talouslehti Forbes vertasi rebalansoidun sijoitussalkun tuottoja sijoitussalkkuun jossa rebalansointia ei tehty. Molempien sijoitussalkkujen lähtötilanteessa 60 prosenttia oli S&P-osakeindeksissä ja 40 prosenttia korkoindeksissä. Tarkastelu tehtiin vuosien 1985 – 2010 aineistolla.
Rebalansoidun salkun allokaatio korjattiin vuosittain vastaamaan 60/40-suhdetta, kun taas toiselle salkulle ei tehty mitään muutoksia. Jälkimmäisessä salkussa siis osakkeiden osuus saattoi vaihdella reilusti yli tai ali 60 prosentin.
Lopputulos osoitti selvästi rebalansoinnin edut. Tarkasteltavan 25 vuoden aikana alkuperäinen 10 000 dollarin sijoitus oli rebalansoidussa salkussa noussut 97 000 dollariin. Salkun, jossa rebalansointia ei tehty, arvo nousi 89 000 dollariin.
Lisäksi rebalansoidun salkun arvon vaihtelu eli volatiliteetti oli alhaisempi. Eli toisin sanoen salkku oli sekä tuottavampi että riskittömämpi kuin salkku, jossa rebalansointia ei tehty.
Jos rebalansointi on siis tuotto/riski –suhteen optimoinnin kannalta järkevää, kuinka usein rebalansointi kannattaa tehdä? Jos sijoitussalkun allokaatiota muutetaan hyvin usein, saattavat kaupankäyntikulut ja myyntivoittoverot syödä salkun tuottoa tehokkaasti. Siksi rebalansoinnin tiheys kannattaa miettiä tarkoin.
Forbes väittääkin, että joidenkin tutkimusten mukaan tiheämmin kuin vuosittain tehty rebalansointi saattaa jopa johtaa alhaisempiin tuottoihin kuin vain vuosittain suoritettu rebalansointi.
Four Pllar Freedom -sijoitusblogin bloggaaja vertaili rebalansoidun osakesalkun tuottoja ja riskejä sijoitussalkkuun, jossa rebalansoitua ei tehty. Balansoinnin bloggaaja teki osake-ETF:n ja korko-ETF:n välillä.
Osoittautui, että rebalansoidun salkun tuotot eivät mainittavasti poikenneet ei-rebalansoidusta salkusta, mutta tuottojen vaihtelu eli volatiliteetti oli useimpina tarkastelujaksoina alhaisempi.
Bloggaajan mielestä rebalansoinnin ideana ei olekaan nostaa salkun tuottoa, vaan pitää salkun riskitaso tavoitteen mukaisella tasolla.
Kuinka rebalansointi toteutetaan käytännössä?
Amerikkalainen sijoitussivusto The Street on laatinut käytännönläheisen listan rebalansoinnin toteuttamiseksi.
1. Aseta allokaatiolle tavoite
Sijoitussalkun kulmakivi on allokaation eli omaisuuslajien välinen jakauma. Esimerkiksi sijoittajan tavoitteena voi olla 60 prosenttia sijoitussalkusta osakkeissa, 30 prosenttia korkosijoituksissa ja 10 prosenttia käteisenä. Lisäksi omaisuuslajin sisällä voi olla tavoitteita. Esimerkiksi tavoitteena voi olla sisällyttää suuriin kotimaisiin yhtiöihin 30 prosenttia salkun arvosta.
Allokaatio määrittää kaikki tärkeät sijoitussalkun ominaisuudet: tuottotavoitteen, riskitason ja sijoitushorisontin.
2. Aseta rebalansoinnin kynnysarvo
Tämä tekijä määrittää milloin salkun uudelleentasapainotus aloitetaan. Jos kynnysarvo on esimerkiksi viisi prosenttia, ei osakesalkkua tasapainoteta, jos sen arvo on laskenut vaikkapa kaksi prosenttia tavoitteena olevasta 60 prosentista. Jos salkun arvo laskee yli viisi prosenttia, vaikkapa 53 prosenttiin, käynnistää kynnysarvo tarpeen rebalansoinnille.
Tämän säännön tavoitteena on varmistaa, ettei rebalansointia tehdä turhan usein, jolloin kaupankäyntikulut ja verot saattaisivat turhaan nakertaa salkun kokonaistuottoa.
3. Käy läpi sijoitussalkku säännöllisesti
Sijoitussalkkua ei tarvitse seurata päivittäin eikä edes viikoittain. The Streetin mukaan monet sijoitusasiantuntijat ehdottavat, että salkun läpikäyntiä neljännesvuosittain. Jos salkku ei koostu voimakkaasti heilahtelevista omaisuuseristä, saattaa vuosittainenkin tarkastelu riittää.
4. Osta ja myy sijoituskohteita
Kun salkun allokaatio poikkeaa tarpeeksi paljon tavoitteesta, on aika ostaa tai myydä sijoituksia niin, että salkun omaisuuslajien jakauma palautuu tavoitetasolle.
5. Vältä turhia veroja ja kaupankäyntikuluja
Mikäli sijoitusvarat ovat perinteisellä arvo-osuustilillä, saattaa sijoituskohteiden myynneistä syntyä luovutusvoittoveroa. Rebalansoinnissa sijoituskohteiden myynneistä usein menee veroja, koska rebalansoinnissa myydään niitä arvopapereita, joiden arvot ovat nousseet.
Siksi rebalansointia ei kannata tehdä liian usein – varsinkin kun kaupankäynnistä syntyy myös kuluja.
Mikäli sijoittajalla on osakkeita osakesäästötilillä, ei verot ole ongelma. Osakesäästötilillä osakkeiden myynneistä ei mene veroja myyntihetkellä, vaan vasta sitten, kun pääomia nostetaan pois osakesäästötililtä. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että sijoitussalkun osakejakauman muuttaminen ei varsinaisesti ole rebalansointia, koska siinä omaisuuslajijakauma ei muutu.
6. Käytä rebalansointiin uutta pääomaa
Helpoiten rebalansoinnin veroseuraamukset tai liialliset kaupankäyntikulut on vältettävissä tietenkin silloin, kun sijoittaja pystyy lisäämään pääomaa sijoitussalkkuunsa. Esimerkiksi vaikkapa saatu perintö voidaan tällöin sijoittaa salkkuun siten, että se nostaa salkun allokaation halutulle tasolle. Tällöin veroseuraamuksia ei tule ja kaupankäyntikulujakin syntyy vain sijoituskohteiden ostoista, ei myynneistä.