Asunnot ja kiinteistöt

Kaupungistumisen hidastaminen ei ole järkevää

Kaupungistumista hidastavan tekohengittämisen sijaan tulisi keskittyä muuttamisen kannustinloukkoja purkavaan asuntopolitiikkaan. 

Keinoista ollaan eri puolueiden kesken eri mieltä, mutta siitä ei ole kahta sanaa, etteikö työllisyysasteen nostaminen olisi kaikkien mielestä tavoittelemisen arvoinen asia. 

Työpaikat syntyvät luontaisesti kasvukeskuksiin.  Kun oman paikkakunnan tarjoamat mahdollisuudet ovat vähissä, olisi työn perässä muuttaminen tehokas lääke työllisyyden kohtaanto-ongelmaan. 

Jos asumismenot kasvavat palkkaa enemmän, ei muuttaminen kuitenkaan ole taloudellisesti kannattavaa. Muuttohaluttomuus näkyy tilastoissa. 

Asuntopolitiikka on väistämättä myös työllisyyspolitiikkaa. Siksi asuntopolitiikkaa tulisi tarkastella työllisyyden ja kasvun kannalta. Asuntopolitiikan tulisikin pyrkiä muuttoliikkeen rajoittamisen sijaan poistamaan muuttoliikkeeseen liittyviä kannustinloukkoja. 

Muuttotappiopaikkakunnan kannustinloukot

Muuttotappiopaikkakunnalla muuttoliike saa aikaan sen, että kysyntä vähenee. Ja kun kysyntä vähenee, ilman että tarjonta vähenee, on seurauksena asuntojen hintojen lasku. 

Alhaiset asumiskustannukset voivat kuulostaa hyvältä, mutta laskevat hinnat ovat asuntojen ylläpidon kannalta ongelma. 

Meillä on  jo nyt taloyhtiöitä, jotka eivät saa lainaa remontteihin. Hintojen lasku aiheuttaa sen, että vakuusarvot tippuvat ja ilman vakuutta ei pankki halua myöntää lainaa. 

Pahimmassa tapauksessa tilanne, johtaa siihen, että sitä tarvittavaa putkiremonttia ei saada tehtyä. Tekemättömät peruskorjaukset laskevat asuntojen hintoja entisestään. 

Hannele Pokan vetämä asuntopoliittinen työryhmä ehdottaa, että väestöltään vähenevien alueiden asunto-osakeyhtiöiden perusparannuslainojen valtiontakausmallin ehtoja parannetaan.

Ehdotus ratkaisee yhden ongelman, mutta jättää jäljelle kasan muita ongelmia. 

Uskaltaako keittiötä remontoida, kun ei ole varmuutta siitä näkyykö tehty remontti asunnon myyntihinnassa? Uskaltaako työn perässä muuttamista edes harkita, jos nykyisen asunnon myynnin onnistuminen on epävarmaa? 

Ylitarjonta voi osaltaan myös kärjistää muuttotappiokunttien ja kasvukeskusten välisiä eroja. Nykyistä parempi työpaikka voi löytyä niin toisesta maakunnasta kuin kasvukeskuksestakin. Kuinka moni haluaa muuttotappiopaikkakunnalle muuttamalla ottaa tietoisen riskin siitä, että perheen tulevaakaan kotia ei välttämättä saa myytyä?

Kannettu vesi ei kaivossa pysy

Muuttoliikettä voi yritä hillitä synnyttämällä tietoisesti ja keinotekoisesti työpaikkoja sinne, minne niitä ei luontaisesti synny. 

Ajatus on kaunis, mutta kasvavan ja taantuvan paikkakunnan pitkäaikaista kehitykseen perustuen on vaikea nähdä, että luontainen muuttoliike olisi pysäytettävissä. 

Valtiovalta voi myös päättää antaa entistä enemmän tukea, jolla ylläpidetään ja korjataan taantuvien paikkakuntien asuntokantaa. Tämä tuo tilapäistä apua, muttei ratkaise asuntojen ylitarjonnan tuomaa ongelmaa. 

Asuntojen romutuspalkkiota tulisi harkita 

Edessä on tilanne, jossa yhä useamman suomalaisen ei auta kuin hyväksyä, että säästäminen omaan asuntoon ei enää tarjoa sitä inflaation suojaa ja vanhuuden turvaa kuin mitä siltä on perinteisesti odotettu.

Vaikka kaupungistumisen kaikki ongelmat eivät ole ratkaistavista, tulisi Vuokraturvan toimitusjohtajan Timo Metsolan ehdotus syrjäseutuiduille kohdistuvasta asuntojen romutuspalkkiosta ottaa vakavaan harkintaan. 

Romutuspalkkio vähentäisi asuntojen ylitarjontaa ja sitä kautta myös ratkaisisi ylitarjonnan aiheuttamia ongelmia. Ilman ylitarjontaa asunnon saa myytyä ja remontin tehtyä.

Monimutkaiseen ongelmaan ei ole yhtä ratkaisua

Suomessa on tuhansia kerrostaloja, joiden käyttöaste on alle 50 prosenttia. Mitä tehdä, kun vastikkeet pitää maksaa, eikä kukaan halua tyhjään asuntoon muuttaa? Osana kohtaanto-ongelman ratkaisua tulisikin pohtia miten osakkaat pääsisivät järkevästi irti vajaakäytössä olevista asunto-osakeyhtiöistä ja muuttamaan työn perässä toiselle paikkakunnalle. 

Varakkaan on helpompi muuttaa työn perässä sillä, asunnon myyntitappion voi vähentää luovutusvoitoista. Köyhällä on korkeampi kynnys muuttaa, koska luovutusvoittoja ei ole. 

Osana työllisyyden kohtaanto-ongelman ratkaisua tulisikin harkita mallia, jossa oman asunnon myyntitappion voisi vähentää tulevista palkkatuloista alijäämähyvityksenä.  

Verovähennysoikeuden lisääminen vähentää osaltaan valtion verotuloja, mutta tätä tasapainottaisi muuttoliikkeestä seuraava työllisyysasteen nousu. 

1 kommentti

1 kommentti

  1. Mika

    3.1.2021 at 02:42

    Valtion pitäisi tehdä politiikkaa ja sijoittaa valtion virkoja tasaisemmin ympäri suomea. Harva homma on nykyään paikasta riippuvainen ja infra on jokapuolella kunnossa. Näin on tehty Norjassa ja maa on saatu pidettyä tasaisemmin asuttuna.

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ylös