Se on kuin Jutta Urpilaisen takuutukset Kreikka-kriisissä vuosikymmen sitten. Ja siitäkään opittu.
Elpymisrahasto lupaa EU-talouteen 750 miljardin euron elvytysruiskeen, jolla torjutaan koronapandemian vaikutuksia. Jo lähtökohta on pielessä, sillä pandemia on jo ohi siinä vaiheessa, kun rahoja kenties päästään lopulta sijoittamaan. Ajoitus on väärä.
Suomen hallitus olisi alun perin pienentänyt avustuksina jaettavaa rahoitusta, ja muutenkin rahaston kokoon suhtauduttiin kriittisesti. Euroopan keskuspankki on valtionlainojen ja arvopaperien osto-ohjelmilla työntänyt markkinoille jo neljä kertaa elpymisrahaston suuruisen summan euroja ilman mainittavaa vaikutusta talouskasvuun. Rahaston koko toivottuun vaikutukseen nähden on liian pieni.
Elpymisrahasto luodaan yhteisellä velalla ja maksetaan yhteisillä veroilla, vaikka valtiot saisivat lainaa markkinoilta nollakorolla tai voisivat ottaa velkaa Euroopan investointipankilta (EIB) tai Euroopan vakausmekanismilta (EVM). Yhteinen velka edistää Etelä-Euroopan unelmaa tulonsiirtoihin perustuvasta liittovaltiosta. Omillaan elävät kansalaiset ja yritykset verotetaan kipeiksi, jotta huoleton elämä etelässä voi jatkua. Suomessa nykyisten verojen päälle on tulossa maakunta- ja EU-vero. Uudet verot heikentävät talouskasvua tulevaisuudessa.
Kreikalle myönnetty kriisiapu ei nostanut maan taloutta kurimuksesta, ja velkaa on nyt suhteessa kokonaistuotantoon enemmän kuin 2011. Italia on ajautunut samaan tilanteeseen sillä erotuksella, että se saa markkinoilta korotonta lainaa tosin kuin Kreikka kriisin keskellä. Markkinat uskovat EKP:n ja EU:n eli viime kädessä eurooppalaisten veronmaksajien pelastavan Italian ja sitä lainoittaneet saksalaiset ja ranskalaiset pankit. EKP ja muut keskuspankit häivyttivät markkinakurin eli riskien hinnoittelun ja avasivat tien pohjattomalle velkaantumiselle. Italian julkinen velka lähestyy Kreikan tasoa.
Tulonsiirtounionia kannattavat poliitikot vastustavat markkinamekanismin paluuta, koska se pakottaisi pahiten velkaantuneet maat velkajärjestelyyn ja aiheuttaisi isoille pankeille suuret tappiot. Pankkeja kaatuisi ja niitä pitäisi fuusioida, valtio voisi ottaa pankkeja haltuunsa ja myydä osakkeet markkinoille, kun tilanne tasoittuisi. Näin Yhdysvalloissa toimittiin finanssikriisissä. Holtittomasti pankkien lainasalkkuja hoitaneet johtajat saisivat lähteä. Markkinamekanismi on saatava takaisin toimintaan ja riskille aito hinta.
Suomen ja EU:n ei pitäisi tukea Italian harmaata taloutta ja tehotonta verotusta, ellei maa pysty näyttämään, että se pystyy itse pistämään asioitaan kuntoon. Ilmainen raha ei kannusta uudistumaan, se vain pönkittää vanhoja rakenteita ja korruptoituneita järjestelmiä.
Artikkeli on alun perin julkaistu Talouden tulkki -sivustolla 21.1.2021.
