Moni sijoittaja pyrkii mahdollisimman alhaiseen riskitasoon. Tämä ei ole hyvä tavoite.
Riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä.
Mitä paremmin riskiä ymmärtää, sitä enemmän riskiä pystyy kantamaan ja sitä paremmat tuotot sijoituksistaan tulee saamaan. Siksi tavoitteena tulisi olla nimenomaan kokonaisriskin ymmärtäminen.
Valitettavasti moni vetää yhtäläisyysmerkit riskienhallinnan ja riskien minimoimisen välille. Tavoite on siis jotain muuta kuin riskin ymmärtäminen ja silloin kun riskiä ei edes yritetä ymmärtää, ei sitä myöskään ymmärretä.
Tämän seurauksena riskiä otetaan väärässä muodossa tai liian vähän. Liian alhaisen riskin seuraamus on helppo ymmärtää. Kun osakepainon laittaa nollaan, ei osakesijoittamiseen liittyvää riskiä ole. Tosin tuottojakaan ei tule.
Väärämuotoisen riskin ottaminen on monimutkaisempi tarina. Kun pyrkimyksenä on ymmärryksen sijaan riskin minimointi, voi käytännön seurauksena olla ikävillä seurauksilla varustettu ja haluttua korkeampi riskitaso.
Kurssiheiluntaan tuijottaminen tuo vain näennäistä suojaa riskiltä
Tavoitevolatiliteetilla varustetut, eri omaisuusluokkia hyödyntävät, vivutettuun riskipariteettistrategiaan perustuvat rahastot tarjoavat erinomaisen esimerkin siitä, miten riskin minimoimisen tavoite voi viedä ojasta allikkoon.
Normaaliolosuhteissa yhdistelmärahaston arvonvaihtelu on alhainen eri omaisuusluokkien alhaisesta korrelaatiosta johtuen: kun osakkeet laskevat, niin korkotuotteet nousevat. Normaalioloissa tämä ”plus-miinus-nolla”-efekti pitää arvonvaihtelun alhaisena.
Tästä syystä vivutettuun riskipariteettistrategiaan perustuvan rahaston tuotto on kurssiheiluntaan nähden hyvä. Kurssiheilunta on yleisesti käytetty riskinmittari, joten rahasto näyttäytyy täydelliseltä vaihtoehdolta: alhainen riski ja korkea tuotto.
Täydelliseltä vaikuttava tuote riskin minimoimiseen pyrkivän sijoittajan silmissä.
Mitä käy kriisin iskiessä
Talouskriiseistä on olemassa tietoa. Tiedetään, että talouskriisejä tulee tapahtumaan tulevaisuudessakin.
Moni ennustaa kriisin syntyvän milloin mistäkin, ja minne milloinkin, mutta valitettavan usein ennusteet menevät pieleen. Asiantuntijat voivat spekuloida aiheen ympärillä, mutta todellisuudessa emme tiedä etukäteen koska kriisi tulee.
Sen sijaan voimme saada edellisistä kriiseistä suuntaviivoja mitä tapahtuu, kun kriisi iskee. Arvonvaihtelu lisääntyy, osakkeiden markkina-arvo laskee ja eri omaisuusluokkien välinen korrelaatio lisääntyy.
Toisin sanoen talouskriisi muuttaa pelisääntöjä. Useat eri omaisuusluokat laskevat yhtäaikaisesti ja arvonvaihtelu, eli volatiliteetti, kasvaa.
Tämä ”pako turvaan”-ilmiö näkyi kreikan velkakriisin kohdalla. Sama näkyi vuoden 2008 finanssikriisissä ja näin kävi myös koronakriisissä.
Vähän pidemmällä aikavälillä käy useimmiten niin, että talouskriisistä selvitään. Osakekurssit palautuvat, markkinahailunta laskee ennalleen ja omaisuusluokkien välinen korrelaatio laskee kutakuinkin entiselle tasolleen.
Olennainen kysymys on miten salkku reagoi talouskriisin iskiessä
Mietitäänpä miten säädellä vivutetun yhdistelmärahaston kurssiheiluntaa eli volatiliteettia. Volateliteettia voidaan nostaa kahdella eri tavalla. Osakepainoa voidaan nostaa tai velkakirjojen ostoon käytettävää lainan määrää voidaan lisätä.
Kummassakin tapauksessa riski ja tuotto-odotus kasvavat.
Mitä sitten käy kriisin nostaessa markkinoiden volatiliteettia?
Jos mitään ei tehdä, niin tavoitevolatiliteetilla varustetun rahaston volatiliteetti nousee yli tavoitetason. Tästä syystä volatiliteetilla mitattavaa riskiä on pakko pienentää kriisin iskiessä.
Ainakin periaatteessa riskin pienentäminen tapahtuu vastakkaisilla toimenpiteillä kuin riskin nostaminen. Osakkeita pitää siis myydä tai lainaa maksaa pois.
Valitettavasti kriisin kohdalla käy tyypillisesti niin, että markkinaheilunta ja kurssilasku osuu ajallisesti samaan kohtaan. Toisin sanoen on pakko myydä pohjilta.
Ja sitten kun on myyty pohjilta, niin kriisiä tyypillisesti seuraavaa kurssinousua pääsee hyödyntämään vain rajatusti. Rahaa on siis menetetty lopullisesti, eikä tilapäisesti. Näin sen pitäisi mennä periaatteessa ja näin se vaikuttaa menevän myös käytännössä.
Riskipariteettistrategiaa käyttäneet Smart-rahastot ovat edelleen merkittävästi alemmalla tasolla kuin ennen koronakriisiä. Siis siitä huolimatta, että kaikki omaisuusluokat ovat toipuneet koronakevään paniikista.
Kuulostaa monimutkaiselta ja onkin monimutkaista.
Vaikkapa täyden osakepainon osakestrategian käyttäytyminen oletetussa kriisitilanteessa on paljon helpompi ymmärtää. Ensin arvo laskee, sitten palautuu ja lopulta nousee kriisin jälkeisiin uusiin huippuihin.
Pyrkimys riskin ymmärtämiseen on oiva lähtökohta ja hyvä tavoite.
