Osakesijoittaja hakee sijoituksilleen riskittömän tuoton ylittävää tuottoa. Helpommin sanottu kuin tehty.
Kun sijoittaja valitsee sijoitussalkkuunsa osakkeita esimerkiksi lyhyiden valtiolainojen sijaan, hän on valmis kantamaan ylimääräistä riskiä siinä toivossa, että osakkeet tarjoavat riskipreemiota eli pieniriskisen valtiolainan tuoton ylittävää tuottoa.
Valitettavasti tuottavien osakkeiden löytäminen voi osoittautua yllättävän vaikeaksi tehtäväksi. Tähän viittaa ainakin Arizonan valtionyliopiston, Tulanen yliopiston ja Hongkongin teknillisen yliopiston tutkijoiden havainnot.
Tutkijat analysoivat Financial Analysts Journal -lehden tutkimuksessaan Long-Term Shareholder Returns: Evidence from 64,000 Global Stocks, että osakkeenomistajien pitkän aikavälin tuloksia yli 64 000 maailmanlaajuisen kantaosakkeen osalta tammikuun 1990 ja joulukuun 2020 välisenä aikana.
Tutkimuksen mukaan suurin osa osakkeista, 55,2 prosenttia yhdysvaltalaisista osakkeista ja 57,4 prosenttia muista kuin yhdysvaltalaisista osakkeista, alittaa yhden kuukauden Yhdysvaltain valtionvelkakirjojen kokonaistuoton.
Eli selkeästi enemmistö osakkeista ei yltänyt 30 vuoden ajanjaksolla riskittömän lyhyen valtiolainan vaatimattomaan ja pieniriskiseen tuottoon.
Harvat megayhtiöt jyräävät tuotoissa
Eivätkä hämmästyttävät tutkimustulokset pääty tähän.
Tutkijat havaitsivat myös, että vain 2,4 prosenttia parhaiten menestyvistä yrityksistä vastasi kaikesta 75,7 biljoonan dollarin globaalista nettovarallisuuden lisäyksestä osakemarkkinoilla vuodesta 1990 joulukuuhun 2020. Yhdysvaltojen ulkopuolella 1,41 prosenttia yrityksistä vastasi 30,7 biljoonan dollarin nettovarallisuuden lisäyksestä.
Vain viisi osaketta tuotti 10 prosenttia 75,7 biljoonan dollarin globaalista osakemarkkinoiden nettovarallisuuden lisäyksestä, osoittaa tutkimus.
Tuotot ovat siis keskittyneet vahvasti vain joillekin suurille megayhtiöille. Tutkimuksessa oli mukana lähes 64 000 yritystä. Pelkästään teknojätti Applen osuus Yhdysvaltain markkinoilla luodusta 75,7 biljoonan dollarin varallisuudesta oli 2,67 biljoonaa dollaria.
Applen kaltaiset megayhtiöt ovat luoneet omistajilleen arvoa, koska niihin liittyy niin sanottu Voittaja vie kaiken -ilmiö.
Applen ekosysteemi on tästä esimerkki. Mitä enemmän iPhone-puhelinta oli ostettu, sen houkuttelevaksi tuli tehdä applikaatioita iPhonea varten. Toisaalta mitä enemmän iPhoneen on saatavissa houkuttelevia applikaatioita, sen houkuttelevampi tuote se on. Näin syntyy positiivinen noidankehä, joka tukee voittaja vie kaiken-rakenteen syntyä, ja myös ylläpitää sitä.
”Magnificent seven”
Tuottojen keskittyminen harvoille megayhtiöille ei ole uusi tieto. Jo pitkään on ollut tiedossa, että tuotot näyttävät joistain syystä keskittyvän muutamille jättiläisille.
Kun Yhdysvaltojen S&P 500 -osakeindeksi nousi 15,9 prosenttia vuoden 2023 ensimmäisellä puoliskolla, seitsemän osaketta, joita Wall Street kutsuu nimityksellä ”Magnificent Seven” (viitaten samannimiseen elokuvaan), vastasivat ne 73 prosenttia koko indeksin tuotosta.
Toisin sanoen seitsemän teknojättiä on lähes yksin ajanut S&P 500:n kohti härkämarkkinoita.
Magnificent Seven -ryhmään kuuluu nimensä mukaisesti seitsemän yhtiötä, jotka ovat Apple, Microsoft, Alphabet, Amazon, Nvidia, Tesla ja Meta Platforms. Nämä seitsemän yritystä ovat yhteensä yli 11 biljoonan dollarin arvoisia.
Mitä tästä kaikesta pitäisi päätellä?
Aalto yliopiston rahoituksen professori Peter Nyberg toteaa, että osakemarkkinoiden yli ajan jatkunut arvonnousu kätkee sisälleen sen tosiasian, että suurin osa yksittäisistä osakkeista ei itse asiassa tuota kovinkaan hyvin pitkällä aikavälillä. Siksi osakesijoitusten hajauttaminen kannattaa.
”Huonosti hajautetut salkut, jotka sisältävät vain muutaman osakkeen, eivät ole haitallisia vain sen takia, että niiden riskipitoisuus on suurempi kuin hyvin hajautetulla salkulla. Koska historiallisessa valossa vain pieni osa osakkeista on elinikänsä aikana tarjonnut suhteellisen suuria positiivisia tuottoja, riskinä on, että vain muutamaan osakkeeseen sijoittava henkilö jättää sijoittamatta juuri niihin tiettyihin osakkeisiin, jotka luovat varallisuutta”, Nyberg kiteyttää.
Hajauttaminen on siis enemmänkin kuin ilmainen lounas. Se nostaa osakesalkun kokonaistuottoa – paitsi silloin, jos sijoittajalla on taito poimia salkkuun niitä harvoja voittajia.
Hajauttaminen enimmäkseen suomalaisiin pörssiyhtiöihin ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan oli huono idea. Suurimmalla osalla yhtiöistä oli liiketoimintaa Venäjällä. Kun sota alkoi, osakkeiden arvo alko laskea ja lasku jatkui pitkään. Sen sijaan sijoitukset eräisiin ulkomaisiin yhtiöihin olivat OK.