
Donald Trump astuu jälleen USA:n presidentin saappaisiin 20. tammikuuta, jolloin järjestetään virkaanastujaiset. Trump on sekä vaalikampanjansa aikana, että sen jälkeen esittänyt julkisuudessa lukuisia tulevan talouspolitiikkansa linjauksia.
Trumpin toisella presidenttikaudella hänen talouspoliittiset suunnitelmat keskittyvät veronalennuksiin, kauppapolitiikkaan ja työllisyyden edistämiseen. Keskeisiä ehdotuksia ovat vuoden 2017 verouudistuksen jatkaminen, yhteisöveron alentaminen 15 prosenttiin USA:ssa valmistetuille tuotteille, ja korkeiden tullien asettaminen tuontitavaroille, erityisesti Kiinasta tuleville.
Trump aikoo myös helpottaa öljyn- ja kaasunporausta alentaakseen polttoaineiden hintoja. Asumisen hintoja hän pyrkii laskemaan vähentämällä sääntelyä ja avaamalla liittovaltion maita rakentamiselle.
Yhdysvaltojen valmistavaa teollisuutta Trump haluaa elvyttää alemmilla yhteisöveroilla ja uhkaamalla tulleilla yrityksiä, jotka siirtävät tuotantoa ulkomaille.
Nämä suunnitelmat todennäköisesti kasvattaisivat liittovaltion alijäämää. Vaikka Trump ehdottaa kustannusten kattamista tullituloilla ja menojen leikkauksilla, monet ekonomistit uskovat, etteivät nämä toimet riitä kattamaan ehdotettuja veronalennuksia.
Monet näistä suunnitelmista vaatisivat kongressin hyväksynnän, mikä voi olla haastavaa nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä.
Minkälaisessa tilanteessa Trump sitten astuu valtaan?
Tullit kiihdyttävät inflaatiota
Eläkevakuuttaja Elon pääekonomisti Tiina Helenius kertoo, että Trump aloittaa toisen kautensa hetkellä, jolloin USA:n talous on vahva.
Trump kohtaa kuitenkin yhden ongelman: inflaation. Se saattaa rajoittaa hänen liikkumavaraansa talouspolitiikassa.
”Huomionarvoista on se, että inflaatio on vielä liian nopeaa, jotta Trump voisi talousohjelmansa puitteissa tehdä mitä tahansa ilman negatiivia seuraamuksia inflaatiolle, markkinakoroille ja osakemarkkinoille, ja tietenkin ennen pitkää talouskasvulle”, Helenius kertoo.
Jos Trumpin toimet lisäisivät nopeasti liittovaltion alijäämiä veronkevennysten seurauksena, ne yksinään saattaisivat olla positiivisia signaaleja osakemarkkinoille.
Sen sijaan Trumpin ehdottamien tullien – erityisesti koskien kiinalaisia tuotteita odotetaan kiihdyttävän inflaatiota ja nostavan markkinakorkoja.
”Tämä taas painaisi osakekursseja, koska korkeampi korkotaso ja uudelleen kiristyvät rahoitusolosuhteet heikentäisivät ennen pitkää talouskasvua”, Helenius toteaa.
Onko jättimäinen säästötavoite utopiaa?
Inflaatiota kiihdyttävien toimien vastapainona Trump lupasi ennen vaaleja pienentää julkisen talouden kokoa, ja siihen hän aikoo valjastaa uuden viraston, DOGE:n, (Department of Government Efficiency).
DOGE on presidentin neuvonantajakomissio, jonka tarkoituksena on uudistaa Yhdysvaltain liittovaltion hallintoa, poistaa sääntelyä ja vähentää menoja hallinnon tehokkuutta lisäämällä. DOGE siis pyrkii leikkaamaan liittovaltion budjettia jopa kahdella biljoonalla eli 2 000 miljardilla dollarilla vähentämällä Trumpin sanojen mukaan tuhlausta, lakkauttamalla tarpeettomia virastoja ja pienentämällä liittovaltion työvoimaa.
Heleniuksen mukaan kahden biljoonan säästö julkisessa hallinnossa olisi massiivinen leikkaus julkisiin menoihin ja se toimisi toki vastavoimana muiden edellä mainittujen toimien synnyttämiin inflaatiopaineisiin.
Pääekonomisti kuitenkin muistuttaa, että useat tahot pitävät kuitenkin koko DOGE:a Trumpin PR-temppuna, koska realistisia leikkauskohteita ilman että kajotaan pakollisiin sosiaaliturvamenoihin tai puolustusmenoihin, ei löytyne.
”USA:n hallinnon harkinnanvaraiset menot tekevät yhteenlaskettuna hieman vajaat kaksi biljoonaa dollaria ja niistäkin puolustusmenot, joista Trump tuskin haluaa leikata, muodostavat suurin piirtein puolet”, Helenius muistuttaa.
Helenius arvelee, että Trump lataa suuren joukon muutoksia heti ensimmäisinä päivinään virassaan presidentin toimeenpanomääräyksillä.
”Tämän toimeenpanovallan turvin USA:n presidentti voi ohjata liittovaltion hallinnon toimintaa ilman kongressin hyväksyntää. Fokus sijoitusmarkkinoilla on siinä, mikä on Trumpin toimien nettomääräinen inflaatiovaikutus.”
Korkomarkkinat sanelevat reunaehdot talouspolitiikalle
Trump haluaa varmasti hoitaa ennen seuraavia kongressivaaleja lupaamansa tuloveron ja yritysverotuksen kevennykset. Heleniuksen mukaan kuitenkin niiden ajaminen etupainotetusti jo tämän vuoden aikana USA:n talouden ollessa jo lähtötilanteessa liiallisen inflatorinen, olisi riskialtista.
”Korkomarkkinat eivät tätä hyvällä katsoisi”, pääekonomisti toteaa.
Trumpilla on siten reunaehtoja hänen ryhtyessä toteuttamaan politiikkaansa.
”Huolimatta siitä, että Trump sai vahvan poliittisen pääoman vahvan vaalituloksensa ansiosta, tulee hän kohtaamaan oman puolueensa perinteisten fiskaalikonservatiivien vahvan vastustuksen budjettialijäämien kasvattamiseen. Tämä kävi selväksi muun muassa viime vuoden lopun neuvotteluissa liittovaltion velkakatosta”, pääekonomisti toteaa.
Toinen Trumpin suunnitteleman talouspolitiikan armoton tuomari on korkomarkkina, joka Heleniuksen mukaan rankaisee hullutuksista korkojen nousulla.
”Katse kannattaakin olla Trumpin toimien järjestyksessä. Jos ensitoimina ovat tariffit, merkittävän suuret siirtolaisten käännytykset sekä rajojen sulkeminen uusilta tulijoilta, pitää vastapainona olla aitoja, kokonaiskysyntää ja inflaatiota riittävästi hillitseviä budjettisäästöjä.”
Heleniuksen mukaan kokemukset Iso Britanniasta osoittavat, että korkomarkkina on armoton vahtikoira, jota pääministerikin tottelee.