Presidentti Donald Trumpin päätös käynnistää laaja tulliaalto on yksi Yhdysvaltain nykyaikaisen historian aggressiivisimmista siirtymistä kohti protektionistista kauppapolitiikkaa.
Protektionismi tarkoittaa talouspoliittista strategiaa, jonka tavoitteena on suojella kotimaista taloutta ja tuottajia ulkomaiselta kilpailulta. Tämä toteutetaan usein kaupan esteiden, kuten tuontitullien, kiintiöiden, valtion tukien tai tuotteiden standardien avulla.
Protektionismin perimmäinen tarkoitus on vahvistaa kansallista omavaraisuutta, turvata työpaikkoja ja edistää kotimaista tuotantoa.
Ekonomistikunta tyrmää lähes yksimielisesti protektionismin huonona talouspolitiikkana – ja siihen löytyy hyvät syyt.
Kansainvälinen kauppa perustuu erikoistumiseen ja tehokkuuteen: maat tuottavat niitä hyödykkeitä, joissa niillä on suhteellinen etu, ja vaihtavat niitä muiden maiden kanssa.
Protektionismi häiritsee tätä prosessia ja johtaa resurssien tehottomaan käyttöön. Kun maat keskittyvät suojelemaan omia teollisuudenalojaan sen sijaan, että ne hyödyntäisivät globaaleja markkinoita, talouden kokonaistehokkuus kärsii.
Protektionismi voi heikentää innovaatioita ja kilpailukykyä pitkällä aikavälillä. Kun ulkomainen kilpailu vähenee, kotimaiset yritykset eivät välttämättä koe painetta parantaa tuotteitaan tai kehittää uusia ratkaisuja. Tämä voi johtaa teknologian kehityksen hidastumiseen ja heikentää maan taloudellista asemaa globaalissa kilpailussa
Lisäksi protektionismi johtaa hintojen nousuun kuluttajille ja valinnanmahdollisuuksien vähenemiseen. Vaarallisimmillaan protektionismi voi johtaa kansainvälisiin kauppasotiin, jotka pahentavat globaaleja taloudellisia jännitteitä.
Trumpin mukaan Yhdysvaltoja on vuosia huijattu kansainvälisessä kaupassa
Yhdysvaltojen kauppatase on jatkuvasti enemmän tai vähemmän alijäämäinen. Osittain tähän on syynä se, että dollari on reservivaluutta. Koska dollari on reservivaluutta, Yhdysvaltojen on ylläpidettävä jatkuvaa valuutan tarjontaa, mikä käytännössä tarkoittaa jatkuvaa kauppataseen alijäämää vuodesta toiseen.
Trumpin hallinto esittää tullit strategiana, jonka tarkoituksena on puuttua tähän maan pysyvään kauppataseen alijäämään.
Presidentti on ylistänyt tulleja rohkeana askeleena kohti taloudellisen riippumattomuuden palauttamista.
Trump julisti 2. huhtikuuta 2025, jonka hän nimesi ”vapautuksen päiväksi”, kansallisen hätätilan vastauksena siihen, mitä hän kuvaili ”Amerikan ryöstämiseksi” ulkomaisten toimijoiden epäreilujen kauppakäytäntöjen kautta. Kansainvälisiin hätätilanteisiin sovellettavan talouslain (IEEPA) nojalla hän määräsi 10 prosentin yleisen tullin kaikkiin tuontitavaroihin alkaen 5. huhtikuuta.
Tätä seurasi vielä jyrkempiä maakohtaisia tulleja, kuten jopa 145 prosentin tulli kiinalaisille tuotteille ja 50 prosentin tullit esimerkiksi Vietnamin ja Bangladeshin tuonnille. Trump ilmoitti myös 25 prosentin tullista ulkomailla valmistetuille autoille, teräkselle, alumiinille ja muille keskeisille tuotteille.
Trumpin hallinto lanseerasi myös kiistellyn ”vastavuoroisen tullin” kaavan, jonka tarkoituksena on rankaista maita, joilla on merkittävä kauppaylijäämä Yhdysvaltojen kanssa, mikä kärjisti entisestään jännitteitä suurten kauppakumppaneiden kanssa.
Kuitenkin myöhään perjantaina Trumpin hallinto yllättäen vapautti älypuhelimet, tietokoneet ja muut elektroniikkatuotteet niin sanotuista vastavuoroisista tullimaksuista. Poikkeukset koskisivat älypuhelimia, kannettavia tietokoneita, kiintolevyjä sekä tietokoneiden prosessoreita ja muistipiirejä. Näitä suosittuja kulutuselektroniikkatuotteita ei yleensä valmisteta Yhdysvalloissa, vaan ne ovat Kiinan tärkeimpiä vientituotteita Yhdysvaltoihin.
Tullipäätöksiin liittyy tulikivenkatkuinen puhe, jossa Trump julisti, että ”alistumisen aika ulkomaiselle hyväksikäytölle on ohi”. Presidentti perusteli toimenpiteitä tarpeellisina amerikkalaisten työpaikkojen ja teollisuuden suojelemiseksi.
Hänen mukaansa Yhdysvaltoja on vuosien ajan ”huijattu” kansainvälisessä kaupassa, ja tullit palauttavat taloudellisen itsemääräämisoikeuden, vähentävät riippuvuutta ulkomaisista tavaroista ja tuottavat valtiolle tuloja, jotka keventäisivät kansalaisten verotaakkaa.
Kyse on siis muustakin kuin taloudesta.
Trump haluaa palauttaa Yhdysvaltojen suvereniteetin. Kyse ei siis ole vain talouspolitiikasta, vaan laajemmasta valtapolitiikasta. Maailmaa on Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ollut vapaiden markkinavoimien temmellyskenttä. Nyt Trump haluaa rakentaa pelisäännöt uusiksi ja saattaa Yhdysvallat kuskin paikalle.
Presidentin väite kansainvälisen kaupan epäreiluudesta Yhdysvaltoja kohtaan ei ole täysin tuulesta temmattu.
Esimerkiksi Kiina on luonut lukuisia vapaakaupan esteitä sääntelyllä, suosimalla valtio-omisteisia yrityksiä ja rajoittamalla ulkomaisten teknologioiden tuontia. Lisäksi Kiinaa on syytetty valuuttamanipuloinnista, jonka avulla se pitäisi yllä juanin keinotekoisen alhaista ulkoista arvoa.
Vuonna 2019 Yhdysvaltain valtiovarainministeriö nimesi Kiinan virallisesti valuutan manipuloijaksi, kun juan laski alimmalle tasolleen suhteessa dollariin sitten vuoden 2010.
Ovatko tullit vain neuvottelutaktiikkaa?
Trumpin tullistrategian juuret juontavat hänen pitkäaikaiseen epäluuloonsa vapaakauppasopimuksia, kuten NAFTAa, kohtaan sekä näkemykseensä siitä, että globalisaatio on kohdellut amerikkalaisia työntekijöitä epäoikeudenmukaisesti.
Presidenttikautensa aikana Trump on toistuvasti syyttänyt aiempia hallintoja siitä, että nämä sallivat tuotannon valumisen ulkomaille ja epäonnistuivat kauppataseen epätasapainon korjaamisessa erityisesti Kiinan kanssa.
Hänen tullipolitiikkansa heijastaa laajempaa ”Yhdysvallat ensin” -talousvisiota, joka asettaa kotimaisen tuotannon kansainvälisen yhteistyön edelle.
Toisaalta on myös arveltu, että Trumpin asettamat tullit olisivat vain neuvottelutaktiikkaa, jossa lopullisena päämääränä ei olisi laajat ja mittavat tullit, vaan lopputulos, joka olisi jollain tavalla Yhdysvalloille nykytilannetta suosiollisempi.
EU:n reaktiot Trumpin tulleihin viittaavat siihen, että niitä pidetään ainakin osittain neuvottelutaktiikkana. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on korostanut neuvottelujen merkitystä ensisijaisena vastauksena tulleihin.
Toisaalta EU on myös valmistautunut vastatoimiin, kuten vastatullien asettamiseen yhdysvaltalaisille tuotteille, mikäli sopimukseen ei päästä. Tämä osoittaa, että molemmat osapuolet ymmärtävät tullien olevan osa suurempaa poliittista peliä.
Trumpin tullipolitiikan ongelmat
Taloustieteilijät ovat arvostelleet Trumpin toimia yksinkertaistaviksi ja itseään vastaan kääntyviksi.
Vaikka tullit voivat teoriassa edistää kotimaista tuotantoa tekemällä tuonnista kalliimpaa, ne myös nostavat kuluttajahintoja ja lisäävät kustannuksia ulkomaisista tuotteista riippuvaisille yrityksille. Yhdysvaltain keskuspankki ja OECD ovatkin jo alentaneet maan bruttokansantuotteen kasvuennusteita vuodelle 2025, viitaten tullien kielteisiin vaikutuksiin investointeihin ja kulutukseen.
Osakemarkkinat ovat reagoineet voimakkailla laskuilla, erityisesti vähittäiskaupassa ja autoteollisuudessa.
Erityisen kovaa tullit iskevät pienyrityksiin, jotka usein turvautuvat tuontimateriaaleihin ja -tuotteisiin pysyäkseen kilpailukykyisinä. Esimerkiksi yritykset, jotka käyttävät tuotannossaan tuontiterästä tai -alumiinia, kohtaavat nyt korkeampia kustannuksia, joita ne eivät voi siirtää asiakkaille menettämättä myyntiä.
Tuontitavaraa myyvät vähittäiskauppiaat tulevat puolestaan painimaan korkeampien hintojen kanssa tilanteessa, jossa inflaatio jo entuudestaan rasittaa kotitalouksien ostovoimaa.
Kansainvälisesti Trumpin tullit ovat lisänneet jännitteitä keskeisten kauppakumppaneiden kanssa.
Kiina vastasi kovilla vastatulleilla Yhdysvaltain tuotteille, erityisesti maatalous- ja teknologia-aloilla. Kanada ja Meksiko määräsivät vastatoimia, jotka kohdistuivat amerikkalaisiin vientituotteisiin kuten maitotuotteisiin ja koneisiin. Euroopan unioni ilmaisi tyrmistyksensä siitä, että pitkäaikainen liittolainen joutui korkeampien tullien kohteeksi, ja uhkasi oikeustoimilla Maailman kauppajärjestön (WTO) kautta.
Nämä vastatoimet uhkaavat horjuttaa globaaleja toimitusketjuja ja ne rasittavat diplomaattisia suhteita entisestään.
Tullipolitiikka herättää vastustusta
Kriitikot väittävät, että Trumpin lähestymistapa paljastaa perustavanlaatuista väärinkäsitystä kansainvälisestä kaupasta.
Siinä missä Trump pitää kauppataseen alijäämää haitallisena, moni taloustieteilijä huomauttaa, että alijäämä ei välttämättä ole merkki heikosta taloudesta, vaan on merkki kulutuskysynnän ja investointien korkeasta tasosta. Toisin sanoen: Yhdysvaltojen kauppatase on alijäämäinen, koska maa on yksinkertaisesti rikas.
Lisäksi Trumpin väite, että tullitulot voisivat korvata tuloverot, on tyrmätty epärealistisena: tavoite edellyttäisi niin korkeita tullitasoja, että ne halvaannuttaisivat USA:n talouden.
Myös poliittinen vastareaktio on ollut huomattava. Kongressin edustajat molemmista puolueista ovat ilmaisseet huolensa tullien mahdollisesti aiheuttamasta talousvahingosta, ja jotkut ovat vaatineet lainsäädäntöä, joka rajoittaisi presidentin valtuuksia IEEPA-lain nojalla.
Liiketoimintajärjestöt, kuten Kauppakamari, ovat käynnistäneet lobbauskampanjoita vaatiakseen hallintoa tarkistamaan linjaansa. Työväenliike on jakautunut: osa ammattiliitoista tukee tulleja työpaikkojen turvaamisen nimissä, kun taas toiset pelkäävät, että ne johtavat irtisanomisiin, jos yritykset eivät pysty kattamaan kohonneita kustannuksia.
Korkomarkkinoiden varoitussignaali
Tullit ovat jo ravistelleet voimakkaasti finanssimarkkinoita. Osakemarkkinat niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin ovat kääntyneet voimakkaasti laskuun sen jälkeen, kun Trump asetti tullit lähes kaikille maailman maille.
Tullien vaikutus näkyy myös valuuttamarkkinoilla. Euro jatkaa väkevää nousuaan Yhdysvaltain dollaria vastaan. Vaihtosuhde nousi korkeammalle sitten helmikuun 2022, kun euro nousi jo 1,14 dollariin.
Yhdysvaltojen reaalitalouden kannalta huolestuttavinta on kuitenkin se, mitä tapahtuu korkomarkkinoilla.
Joukkovelkakirjamarkkinat, joita pidetään usein luotettavana mittarina sijoittajien luottamuksesta ja talouden vakaudesta, ovat reagoineet poikkeuksellisella tavalla Trumpin hallinnon lisäämiin tullimaksuihin ja kiristyvään kauppakonfliktiin.
Tavallisesti taloudellisen epävarmuuden aikana sijoittajat suuntaavat Yhdysvaltain valtionvelkakirjoihin turvasatamana, koska niiden tuotot perustuvat valtion luottokelpoisuuteen.
Viime viikkoina tämä suuntaus on kuitenkin kääntynyt. Osakemarkkinoiden laskiessa jyrkästi vastauksena Trumpin tullipäätöksiin myös valtionvelkakirjoja alettiin myydä. Se on harvinainen ilmiö, joka viittaa luottamuksen menetykseen Yhdysvaltain valtion turvasatamana pidettyyn omaisuuserään.
Tämä samanaikainen osake- ja joukkovelkakirjamyynti on huolestuttanut sekä sijoittajia että päätöksentekijöitä. 10-vuoden valtionlainan korot nousivat nopeasti alle neljästä prosentista yli 4,5 prosenttiin muutamassa päivässä. Nousu on poikkeuksellisen nopea.
Korkeammat joukkovelkakirjatuotot tarkoittavat Yhdysvaltain hallitukselle suurempia lainakustannuksia ja vaikuttavat koko talouteen nostamalla korkoja muun muassa asuntolainoissa, autoluotoissa ja yrityslainoissa. Tämä voi hidastaa talouskasvua, kun yritysten laajentumiskustannukset nousevat ja kuluttajien rahoitus kallistuu.
Korkojen nousu johtuu osittain peloista, että ulkomaiset sijoittajat – erityisesti Kiina – saattavat myydä Yhdysvaltain velkakirjoja vastatoimena tullipolitiikalle. Tällainen liike lisäisi markkinoiden epävakautta ja rasittaisi valtiontaloutta.
Trump perääntyi, kun korkomarkkinat olivat menossa rikki
Joukkovelkakirjamarkkinoiden epävakaus on pakottanut Trumpin harkitsemaan tullisuunnitelmiaan uudelleen. Yllättäen hän 9. huhtikuuta keskeytti uusien tullien käyttöönoton 90 päivän ajaksi, myöntäen, että ”velkakirjamarkkinat voivat hieman pahoin”.
Taloustieteilijät varoittavat, että pitkittynyt epävakaus joukkovelkakirjamarkkinoilla voi aiheuttaa vakavia seurauksia Yhdysvaltain taloudelle. Kansainvälisen kysynnän väheneminen maan velkakirjoille nostaa korkoa entisestään.
Jos korot jatkavat nousuaan hallitsemattomasti, seurauksena voi olla noidankehä: investointien väheneminen, hitaampi kasvu ja kasvava liittovaltion velka. Hallitsematon velan kasvu tekee USA:n valtiolainoista aiempaa riskisempiä, mikä nostaa korkoa ja jarruttaa kasvua.
Yritysten sopeutuessa uuteen todellisuuteen ja kauppakumppaneiden vastatessa toimenpiteisiin, Trumpin tullipolitiikan koko vaikutus tulee esiin vasta ajan myötä.
Yksi asia on kuitenkin jo nyt varmaa: Yhdysvaltojen rooli globaalissa kaupassa on muuttunut perustavanlaatuisesti. Se on avannut aikakauden, jota määrittävät protektionismi, kasvavat geopoliittiset jännitteet ja epävarmempi talouskehitys.
