Yhdysvaltain osakemarkkinoilla on nähty voimakasta turbulenssia Trumpin ”Vapauden päivän” tariffi-ilmoitusten jälkeen. S&P 500 -indeksin pisteluku on laskenut 12,7 prosenttia huipuistaan, vaikka kulunut viikko olikin plusmerkkinen.
Päiväkohtaiset liikkeet ovat olleet poikkeuksellisen suuria, S&P 500 -indeksin odotettua 30 päivän volatiliteettia mittaavan VIX-indeksin viiden ja kymmenen päivän rullaava keskiarvo on noussut tasolle, joka nähdään vain muutaman kerran vuosikymmenessä. Esimerkiksi viiden kaupankäyntipäivän rullaava VIX-keskiarvo on 42,3. Korkeampia lukemia on nähty viimeksi ”koronakeväällä” 2020 ja sitä ennen finanssikriisissä 2008.
Moni sijoittaja punnitsee ostopäätösten ja myyntien välillä. Ostopuolen argumenttina nähdään muun muassa se, että Trump päätyy sopimukseen Kiinan (ja muiden maiden tai alueiden) kanssa viimeistään silloin, kun jotain menee ”rikki” korkomarkkinoilla. Tämä näkemys perustuu pitkien Yhdysvaltain valtionlainojen viimeaikaiseen poikkeukselliseen kehitykseen.
Pitkien valtionlainojen tuottotaso on noussut samanaikaisesti, kun osakemarkkinoilla on ollut voimakasta turbulenssia. Yleensä korrelaatio tulisi olla negatiivinen: markkinapaniikeissa sijoituksia virtaa turvasatamiin, kuten vakavaraisten maiden valtionlainoihin, jolloin kysynnän kasvu nostaa niiden hintoja ja alentaa tuottoja.
Viime päivinä Yhdysvaltain valtionlainat eivät ole kuitenkaan toimineet turvasatamina. Niin sanottu ”term premium” on kohonnut epävarmuuden mukana.
Sijoittajat vaativat nyt korkeamman riskipreemion pitkistä valtionlainoista suhteessa lyhyisiin. Korkojen nousun takana voivat olla myös ulkomaisten sijoittajien myynnit, joita voivat motivoida sekä luottamuksen heikentyminen Yhdysvaltain talouspolitiikkaan että poliittiset motiivit kauppasodan vuoksi.
Ostopuolen argumentoijat uskovat, että nykykehitys on osa neuvottelutaktiikkaa, ja kun tariffikiistat ratkeavat, Yhdysvaltain osakemarkkinat jatkavat nousuaan maailman johtavien yhtiöiden vetäminä. Taantumalta vältytään tai vaihtoehtoisesti Fed huolehtii siitä, että korot laskevat ja likviditeettiä on riittävästi osakkeiden tukemiseksi.
Myyntipuolen argumentit ovat nekin perusteltavissa. Taantumariski on kasvanut viime viikkoina: ennakoiva talousdata ja finanssimarkkinoiden liikkeet viittaavat heikkenevään taloussuhdanteeseen. Aiemmissa taantumissa keskeiset osakeindeksit ovat laskeneet keskimäärin noin 30 prosenttia huipuista, joskin vaihtelu on ollut suurta taantumien pituuden ja syvyyden sekä erilaisten finanssimarkkinoiden vaikutusten vuoksi.
Tariffeista aiheutuva epävarmuus jättää negatiivinen jäljen Yhdysvaltain talouteen. Sijoittajien luottamus on heikentynyt, eikä se hetkessä palaa aikaan ennen ”Vapauden päivää”. Luottamuksen puute on kasvattanut osakkeiden riskipreemioita, mikä näkyy arvostustasojen laskuna.
Kannattaako dipistä ostaa osakkeita?
Testasin kysymystä S&P 500 -indeksin hintadatalla viimeisen kymmenen vuoden aikavälillä. Dipin määritelmä on subjektiivinen, ja tässä tapauksessa määritin sen vähintään viiden prosentin laskuksi kuukauden aikana. Ostosignaalin lisäksi määritin myyntiajankohdan, jonka asetin tasapuolisuuden nimissä kuukauden päähän.
Oletuksena oli myös, ettei ostojen ja myyntien välillä tehdä uusia ostoja. Näin ollen, vaikka indeksi laskisi esimerkiksi heti seuraavana päivänä ostosignaalin jälkeen, se ei enää muodosta uutta ostosignaalia. Tämä rajoittaa ostosignaalien määrää huomattavasti verrattuna tilanteeseen, jossa aiemmat signaalit eivät vaikuttaisi uusien syntyyn.
Kyseinen strategia antoi 25 ostosignaalia. Keskimääräinen kuukausituotto oli 1,96 prosenttia ja mediaanituotto 3,42 prosenttia. Strategian sijoituksista 64,0 prosenttia oli voitollisia. Nämä tuottoluvut olivat merkittävästi korkeampia suhteessa vertailustrategiaan, jossa S&P 500 -indeksiä ostetaan jokaisena kaupankäyntipäivänä ja pidetään sijoitus kuukauden ajan. Tässä vertailussa keskimääräinen tuotto olisi ollut 0,92 prosenttia ja mediaanituotto 1,51 prosenttia, ja voitollisia sijoituksista oli 66,4 prosenttia.
Tulokset viittaavat siihen, että dipistä ostaminen saattaa olla kannattavaa. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että korkeampi tuotto on ollut korvaus korkemmasta riskistä. Dipistä ostamisen strategian tuottojakauma on ollut vasemmalla vino: osa sijoituksista on ollut merkittävän tappiollisia. Tämä selittää keskiarvo- ja mediaanituottojen välisen suuren eron.
Keskimäärin strategia siis toimii, mutta joskus se voi aiheuttaa suuren tappion. 10 vuotta on myös varsin lyhyt aikajänne. Historiassa on nähty pitkiä karhumarkkinoita, joiden aikana dipistä ostaminen on ollut huono strategia.
Dipistä ostaminen on korkean riskin strategia, kun sitä mitataan volatiliteetilla. Strategian tuottojen volatiliteetti on ollut 7,5 prosenttia kuukaudessa, mikä on huomattavasti korkeampi kuin vertailustrategian (ostat joka kaupankäyntipäivä ja pidät kuukauden) 4,5 prosenttia.
Tulos oli odotettu, dipistä ostetaan todennäköisemmin, kun volatiliteetti on jo valmiiksi korkea. Korkean volatiliteetin päiviä seuraa todennäköisemmin lisää korkean volatiiliteetin päiviä. Ilmiö tunnetaan nimellä ”volatility clustering”. Siispä jos tuottoa arvioidaan suhteessa riskiin, ei dipistä ostaminen tarjoa merkittävää lisäarvoa: strategian Sharpen-luku on lähellä vertailustragian vastaavaa.
Mitä sijoittajan kannattaisi tehdä?
Osakkeita kannattaa aina omistaa. Aktiivinen sijoittaja voi kuitenkin säätää omaisuusluokkien ja alueellisten allokaatioiden painotuksia markkinatilanteen mukaan. Mielestäni pitkäjänteinen osakesijoittaja saa parhaan tarttumapinnan arvostustasoista. Tällä hetkellä Yhdysvaltain osakemarkkinat ovat historiallisesti korkealle arvostetut, erityisesti suhteessa kohonneeseen poliittiseen riskiin.
Sijoittajan kannattaakin kysyä: Olenko valmis maksamaan S&P 500 -indeksin yhtiöistä 26 kertaa toteutuneen tuloksen verran tilanteessa, jossa taantumariski on vähintään 30 tai 40 prosenttia seuraavan 12 kuukauden aikana ja talouspolitiikan näkyvyys on poikkeuksellisen heikko?
Dipistä ostaminen voi olla kannattavaa, mutta sijoituspäätökset kannattaa perustaa myös muihin tekijöihin kuin pelkkään historialliseen hintadataan. Päätösten tulisi nojata kokonaistilanteen arvioon, jossa oma sijoitussuunnitelma on keskeisessä roolissa.
Jokainen sijoitus tulisi arvioida oman salkun näkökulmasta, ottaen huomioon tavoitteet, sijoitushorisontti ja riskinsietokyky.
