Yritysten pitkään jatkunut tuloskasvu on ollut keskeinen syy osakekurssien rajulle nousulle finanssikriisin jälkeen. Mikä selittää yritysten tuloskunnon pitkään jatkuneen kohentumisen?
Osakekurssien hurjaa nousua vanhoissa teollisuusmaissa finanssikriisin jälkeen ovat siivittäneet kaksi tekijää: alhainen korkotaso ja yritysten tuloskasvu.
Viimeisten neljän vuoden aikana yritysten tulokset ovat nousseet, ja monet asiantuntijat uskovat edelleenkin tuloskasvulle olevan sijaa.
Mikä selittää yritysten parantuneen tuloskehityksen?
Taaleritehtaan toimitusjohtaja Juhani Elomaa toteaa sähkeessään, että alhainen korkotaso on yksi selittävä tekijä. Alhainen korkotaso on painanut yritysten lainanhoitokulut alhaisemmaksi. Korkotaso vaikuttaa siis suoraan pörssikursseihin (vaihtoehtoisten korkosijoitusten tuotto suhteessa osakkeisiin laskee), mutta myös epäsuorasti yritysten tulosten kautta.
Myös maailmantalouden kasvu ja hyvä yritysjohto selittävät tuloskasvua, Elomaa toteaa.
Mutta nuo tekijät eivät yksin selitö tuloskehitystä. Taustalla on muutakin.
Tärkeä tuloskehitystä selittävä tekijä on tuottavuuden nousu. Kun yleinen palkkatason kehitys on jäänyt selvästi tuottavuutta pienemmäksi, on se näkynyt väistämättä yritysten viivan alla.
Elomaan mukaan palkat nousivat vuosien 1999 – 2011 välisenä aikana länsimaissa keskimäärin 6 prosenttia. Samalla ajanjaksolla tuottavuus nousi 14 prosenttia.
Tuottavuuden nousu on ollut siis yli kaksinkertainen palkkojen nousuun verrattuna. Yritykset maksavat siis aiempaa pienemmän osan tuloksistaan palkkoina työntekijöille.
”Kun vielä 1990-luvun alussa palkat olivat Yhdysvalloissa n. 40 % BKT:stä, ovat ne nyt vain n. 32 %. Samalla yritystulosten osuus on noussut n. 7 %:sta jo yli 12 %:iin BKT:stä (lähde: BCA)”, Elomaa toteaa.
Edelleen voidaan kysyä, miksi palkat ovat sitten jääneet tuottavuutta alhaisemmaksi? Eivätkö ammattiyhdistysliikkeet ole pitäneet puoliaan?
Työntekijöillä ei ole enää samanlaista hinnoitteluvoimaa kuin aiemmin, Elomaa toteaa. Syiksi Elomaa arvelee työn aiempaa helpomman liikkumisen, länsimaiden korkeat työttömyysluvut sekä globaalien yritysten vahvuudet neuvottelupöydissä.
