Raaka-aineet

Raaka-ainesijoittaja, ymmärrä miten raaka-ainerahasto toimii

Harva sijoittaja tuntee edes yhden raaka-aineen markkinatilanteen riittävän hyvin.

Uusien osakeindeksejä seuraavien indeksisosuusrahastojen lanseeraaminen alkaa olla vaikeaa. Useimmilla alueilla on vastassa asemansa vakiinnuttaneita suuria rahastoja, jotka pystyvät kyykyttämään uudet tulokkaat skaalaetujensa avulla. Innovatiiviset rakenteetkin, kuten swap-sopimukset, ovat joutuneet vastatuuleen sen jälkeen kun Financial Stability Board ja valveutuneet asiakkaat havahtuivat niissä piilevään järjestelmäriskiin. Senpä takia rahastoyhtiöiden pitikin löytää helpompi tapa houkutella asiakkaita.

Hyvä tarina ja muhkeat voitot muutaman edellisen vuoden ajalta siivittävät rahaston myyntiä parhaiten. Raaka-aineiden hinnat ovat nyt useamman vuoden ajan olleet nousussa ja siihen päälle vielä tarina kehittyvien markkinoiden loputtomasta kasvusta ja raaka-ainetarpeesta – ei ole ihme että raaka-ainerahastoja on viime vuosina syntynyt kuin sieniä sateella. Rahastoilla on kiire takoa rautaa niin kauan kuin se on kuuma, sillä raaka-aineboomin kestosta ei ole mitään taetta.

Raaka-aineen omistaminen ei ole rahastoille kovin käytännöllistä. Esimerkiksi London Cityn kalleimmassa osassa sijaitseva raaka-ainerahasto tuskin ottaisi mielellään takapihalleen viittäkymmentä tonnia vehnää. Siksi raaka-aineisiin sijoitetaan johdannaisilla. Useimmiten nuo johdannaiset ovat futuureja, tosin optioillakin voi virittää kaikenlaista kivaa. Ainoastaan jalometallirahastoista löytyy oikeasti metalleihin sijoittavia rahastoja. Johdannaisiin sijoittaminen ei ole kuitenkaan sama kuin oikeaan fyysiseen raaka-aineeseen sijoittaminen.

Miten raaka-ainerahasto toimii?

Futuurisopimus on sitoumus ostaa sovittu määrä raaka-ainetta sovittuun hintaan sovittuna ajankohtana tulevaisuudessa. Rahastot omistavat läjän futuureja, jotka laukeavat muutaman seuraavan kuukauden sisällä. Futuurit myydään vähän ennen laukeamista, jotta rahasto ei joutuisi vastaanottamaan raaka-ainetta, ja tilalle ostetaan myöhemmin laukeavia papereita. Rahasto joutuu siis kuukausittain myymään osan futuureistaan ja ostamaan uusia tilalle, mikä aiheuttaa epäjatkuvuuskohdan, koska edellisen kuukauden futuurin myyntihinta ja seuraavan kuukauden futuurin ostohinta eivät välttämättä ole yhtä suuret.

Futuurien hinnoittelu

Raaka-aineen nykyhintaa kutsutaan spothinnaksi. Futuurimarkkinan tarjoamat hinnat voivat olla spothintaa korkeammat, mitä kutsutaan contangoksi, tai alemmat, mitä kutsutaan backwardationiksi. Futuurisopimuksen laukeamishetken lähestyessä futuurin hinta lähestyy spothintaa. Contagossa ostanut tekee siis tappiota, jos spothinta pysyy paikallaan. Samalla logiikalla Backwardationissa ostanut tekee voittoa.

Futuurisopimusten hinnat konvergoivat spothintaan futuurin laukeamispäivään mennessä

futuurisopimukset-hinnat-042015

Kuva. Futuurisopimusten hinnat konvergoivat spothintaan futuurin laukeamispäivään mennessä.Copyright: Mitsuhirato.This file is licensed under the Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license.

Futuurisopimusten uusiminen tuottaa rahastolle joko tappiota tai voittoa riippuen markkinatilanteesta, minkä takia raaka-ainerahasto ei pysty seuraamaan spothinnan kehitystä kovin tarkasti.

Rahastojen struktuurit

Raaka-ainerahastot ovat tavallisesti rakenteeltaan vakuudettomia velkakirjoja. Vakuudettoman velkakirjan omistaja ei saa välttämättä omiaan pois, jos rahastontarjoaja kaatuu. Osuudenomistaja on vain yksi rahastoyhtiön velkojista, joille jäljellä oleva omaisuus jaetaan.

Ainoastaan fyysisesti replikoivat jalometallirahastot luokitellaan sijoitusrahastoiksi, joissa EU-lainsäädännän mukaan osuudenomistajat omistavat rahaston sijoitukset, eikä rahastoyhtiön velkojilla ole niihin mitään oikeutta.

Kirjoitin struktuureista ja niiden merkityksestä osuudenomistajalle laajemmin jutussa ”Valuviallisia ETF-rahastoja”.

Kulta

Kultaa pidetään suojana kriisejä vastaan – jos koko finanssijärjestelmä romahtaa niin kulta säilyttää arvonsa ja on yhä käypä maksuväline. Moni kultaindeksiosuusrahasto sijoittaa kuitenkin kullan sijasta kultafutuureihin ja on struktuuriltaan vakuudeton velkakirja. Kovan finanssikriisin silmässä rahastoyhtiön tase voi joutua koetukselle, eikä kulta tuokaan haluttua turvaa, koska osuudenomistaja onkin sijoituksen vastapuolen kohtalon armoilla. Kullasta turvaa hakevan sijoittajan kannattaa siksi valita rahasto, joka sijoittaa fyysisesti kultaan.

Lopuksi

Raaka-aineisiin sijoittaminen on täysin spekulatiivista, koska raaka-aineella ei ole muuta sisäistä arvoa kuin mitä joku suostuu siitä maksamaan. Tosissaan raaka-aineisiin sijoittavan pitäisi ymmärtää kysyntä- ja tarjontatilanne, miten tuotantokapasiteetti ja kysyntä kehittyvät omistusaikana, raaka-aineen valmistuskustannukset, mahdolliset korvaavat raaka-aineet ja niin edelleen… Harva raaka-ainerahastoihin sijoittava tai sijoittamaan neuvova ymmärtää noista parametreista oikeasti jotain, mikä tarkoittaa että sijoittaja luottaa ”Greater Fool” –teoriaan:

Definition of ’Greater Fool Theory’

A theory that states it is possible to make money by buying securities, whether overvalued or not, and later selling them at a profit because there will always be someone (a bigger or greater fool) who is willing to pay the higher price.

Suomeksi (huonosti käännettynä):

Määritelmä: ’Suuremman Narrin Teoria’

Teoria, jonka mukaan on mahdollista tehdä rahaa ostamalla arvopapereita olivat ne yliarvostettuja tai ei, ja myydä ne myöhemmin voitolla, koska aina löytyy joku (suurempi narri) joka haluaa maksaa vielä enemmän.

Sijoittaja voi vaihtoehtoisesti myös sijoittaa suoraan johdannaisiin tai raaka-aineita tuottaviin yrityksiin. Johdannaisilla sijoittaja voi periaatteessa rakentaa itselleen samanlaisen portfolion kuin rahastolla, mutta ilman hallinnointikuluja. Raaka-aineyhtiöiden analyysiin liittyy muitakin parametrejä kuin raaka-aineen hintakehitys: raaka-aineen reservit, ympäristöriskit, mahdolliset uudet löydöt jne.

Raaka-aineindeksiosuusrahastoihin sijoittaminen on kuin paradoksi: harva sijoittaja tuntee edes yhden raaka-aineen markkinatilanteen niin hyvin, että pystyisi oikeasti saavuttamaan konsistenttia ylituottoa. Toisaalta ne harvat, jotka tuohon ylituottoon pystyvät, tuskin sijoittavat rahastoihin – miksi hyväksyä ylimääräinen vastapuoliriski ja hallinnointikulut kun voi sijoittaa suoraan johdannaisiin tai raaka-aineyhtiöihin?

Artikkeli on julkaistu alunperin Arvosijoittajan tie -blogissa 11.12.2011.

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

SalkunRakentaja on sijoittamiseen ja raha-asioihin keskittyvä verkkojulkaisu. Sivusto sisältää sijoittamiseen, talouteen ja arjen raha-asioihin liittyviä artikkeleita, uutisia ja analyysejä.

SalkunRakentaja-sivusto sisältää myös kumppaneidensa tuottamaa sisältöä, josta sivusto voi saada julkaisupalkkioita.

   

Yhteystiedot

Julkaisija Salkkumedia Oy
Y-tunnus 2793119-8
Puhelin 040 0132119
Sähköposti info(at)salkunrakentaja.fi
Päätoimittaja Jorma Erkkilä
 
Anna palautetta
Sisällöntuottajaksi
 

Lisätietoja

Henkilöstö
Mediakortti
Yhteistyökumppanit
Digipaketti
Palvelut

 

Tilaa maksuton uutiskirje sähköpostiisi:


< !—ReadPeak peruskoodi -->

Copyright © 2018 Salkkumedia Oy

Ylös