Futuuri on julkisesti noteerattu johdannaissopimus, jossa kaksi osapuolta sitoutuu ostamaan ja myymään tiettynä ajankohtana tulevaisuudessa kohde-etuutta, kuten arvopaperia, valuuttaa, joukkovelkakirjaa tai raaka-ainetta, ennalta sovittuun hintaan.
Futuurisopimuksen keskeisiä ominaisuuksia ovat tarkkaan määritelty kohde-etuus, erääntymispäivä, sopimuksen koko ja valuutta.
Futuurit ovat keskeisessä roolissa globaalissa rahoitusjärjestelmässä, sillä ne mahdollistavat riskien hallinnan, hintojen muodostumisen ja likviditeetin tarjoamisen.
Niiden kautta tuottajat, kuluttajat, sijoittajat ja spekuloijat voivat sopia jo tänään jonkin hyödykkeen, osakeindeksin tai korkoinstrumentin hinnasta, joka toteutuu tai selvitetään tulevaisuudessa. Tämä auttaa yrityksiä suojaamaan itseään epäsuotuisilta hintavaihteluilta ja tuo vakautta budjetointiin ja toimintaan.
Esimerkiksi lentoyhtiö voi varmistaa polttoaineen hinnan kuukausia etukäteen ja suojautua näin öljyn hinnan äkillisiltä nousuilta.
Futuurimarkkinat ovat myös keskeisiä hintojen muodostumisessa. Futuurisopimusten hinnat heijastavat markkinoiden yhteisiä odotuksia hyödykkeiden tulevista arvoista, ja niihin sisältyy laajasti tietoa eri puolilta maailmaa. Tämä läpinäkyvyys hyödyttää paitsi kauppiaita, myös yrityksiä ja päättäjiä, jotka tarvitsevat luotettavaa hintatietoa.
Futuurisopimukset ovat standardoituja ja niitä käydään kauppaa säännellyillä pörsseillä, mikä lisää markkinoiden likviditeettiä ja varmistaa, että ostajat ja myyjät voivat tehdä kauppaa tehokkaasti. Selvitysyhteisöt pienentävät osapuoliriskiä, mikä tekee markkinoista vakaammat ja luotettavammat.
Spekuloijat tuovat markkinoille lisää likviditeettiä ja auttavat ottamaan vastaan riskiä, jota suojaajat haluavat siirtää pois. Vaikka tämä voi lisätä lyhytaikaista volatiliteettia, se pitää markkinat aktiivisina ja tehokkaina myös epävarmoina aikoina.
Futuurisopimusten historia
Futuurien juuret ulottuvat 1700-luvun Japaniin, ovat kehittyneet monipuoliseksi työkaluksi, jota käyttävät niin maanviljelijät kuin institutionaaliset sijoittajat.
Futuurikauppaa voidaan jäljittää Osakan Dojima Riisipörssiin, joka perustettiin Japanissa vuonna 1730. Samurait, jotka saivat palkkionsa riisinä, käyttivät futuureja suojautuakseen saton vaihteluilta.
Vastaava kehitys tapahtui Yhdysvalloissa 1800-luvun puolivälissä, kun Chicagon rautatieverkoston laajeneminen teki kaupungista viljankaupan keskuksen. Vuonna 1848 perustettu Chicago Board of Trade (CBOT) standardoi ensimmäiset modernit futuurisopimukset, aloittaen maissifutuureilla.
Viljafutuureihin liittyi aluksi fyysinen toimitus, mutta 1900-luvun jälkipuoliskolla rahoitusinstrumenttien nousu mullisti markkinoita. Vuonna 1972 Chicago Mercantile Exchange (CME) lanseerasi ensimmäiset valuuttafutuurit, ja 1982 S&P 500 -indeksifutuurit avasivat uuden aikakauden rahoitusjohdannaisten maailmassa.
Tämä siirto fyysisten hyödykkeiden kauppaa kohti abstrakteja rahoitusvaroja muutti futuurien roolia perusteellisesti.
Futuurien käyttö nykyään – suojausta ja spekulointia
Nykyään futuurien käyttö jakautuu kolmeen pääalueen: suojaus, spekulointi ja arbitraasi.
Viljelijät ja teollisuusyritykset käyttävät futuureja suojautuakseen hintavaihteluilta. Esimerkiksi lentoyhtiöt voivat suojata polttoaineen hintoja ostamalla öljyfutuureja.
Toisaalta hedge-rahastot ja yksittäiset kauppiaat hyödyntävät futuureja spekuloidakseen markkinoiden suunnassa.
Rahoitusfutuureilla on noussut merkittävä rooli globaaleissa markkinoissa. E-mini S&P 500 -sopimukset mahdollistavat pienten sijoittajien osallistumisen osakemarkkinoiden kehitykseen ilman fyysisten osakkeiden omistamista.
Ensimmäiset E-mini-futuurit lanseerattiin Chicagon johdannaispörssissä vuonna 1997 S&P 500 -indeksille, jolloin perinteisen S&P 500 -futuurin koko jaettiin viidesosaan. Tämä mahdollisti huomattavasti pienemmät pääomavaatimukset ja teki kaupankäynnistä joustavampaa ja likvidimpää.
E-mini-futuurit ovat nykyään erittäin suosittuja ja niillä käydään kauppaa suurilla volyymeilla erityisesti osakeindekseissä, kuten S&P 500, Nasdaq 100 ja Dow Jones Industrial Average
Korkofutuureilla, kuten 10-vuoden Yhdysvaltain valtion obligaatioilla, hallitaan korkoriskiä ja spekuloidaan keskuspankkien politiikan muutoksista.
Korkofutuurit ovat rahoitusjohdannaisia, joiden avulla sijoittajat ja muut markkinaosapuolet voivat suojautua korkotason muutoksilta tai spekuloida korkojen liikkeillä. Korkofutuuri on vakioitu futuurisopimus, jossa sovitaan tietyn korkoinstrumentinm esimerkiksi valtion joukkovelkakirjan, ostamisesta tai myymisestä tulevaisuudessa ennalta määrättyyn hintaan ja ajankohtana
Viimeaikainen innovaatio on mikro-futuurien lanseeraus, joka pienentää sopimusten kokoja ja tekee futuurikaupasta saatavilla laajemmalle yleisölle. Tulevaisuudessa yhä useammalla yksityissijoittajilla on entistä useampia välineitä markkinoiden hyödyntämiseen.
Futuurien kaupankäynti kiinnittää kohde-etuuden hinnan
Futuureilla käydään kauppaa pörsseissä, ja ne ovat vakioituja sekä erittäin likvidejä tuotteita. Sopimuksen arvo perustuu kohde-etuuden hinnan kehitykseen, ja futuureja käytetään sekä hinnanmuutoksilta suojautumiseen että markkinoiden hintaliikkeiden spekulointiin.
Esimerkiksi öljyfutuurisopimus edustaa 1 000 tynnyriä raakaöljyä, ja yhden dollarin hinnanmuutos vastaa 1 000 dollarin arvomuutosta.
Futuurikaupassa sijoittaja avaa position joko ostamalla (long) tai myymällä (short) futuurisopimuksen, joka perustuu tiettyyn kohde-etuuteen, kuten osakeindeksiin, raaka-aineeseen, valuuttaan tai korkotuotteeseen. Sopimus velvoittaa ostajan ostamaan ja myyjän myymään kohde-etuuden ennalta sovittuun hintaan tulevaisuudessa, mutta useimmiten positio suljetaan ennen erääntymistä vastakkaisella kaupalla, jolloin varsinaista fyysistä toimitusta ei tapahdu.
Futuurikaupassa ei makseta koko sopimuksen arvoa etukäteen, vaan kaupankäyntitilille asetetaan vakuus (margin), joka on tyypillisesti 1–10 prosenttia sopimuksen nimellisarvosta.
Tilin arvo päivittyy päivittäin markkinahintojen mukaan, ja jos vakuus ei enää riitä kattamaan tappiota, sijoittajalta vaaditaan lisävakuutta (margin call). Jos lisävakuutta ei toimiteta, positio voidaan sulkea automaattisesti tappioiden rajoittamiseksi.
Futuurit mahdollistavat myös suojautumisen markkinoiden riskeiltä tai niiden avulla on mahdollista ottaa näkemystä markkinoiden tulevasta suunnasta.
Esimerkiksi salkun suojaamiseksi sijoittaja voi myydä indeksifutuurin, jolloin mahdollinen osakemarkkinan lasku kompensoituu futuurin tuotoilla.
Toisaalta futuureilla voidaan ottaa näkemystä markkinan noususta tai laskusta ilman, että omistetaan varsinaista kohde-etuutta. Futuurien vipuvaikutus mahdollistaa suuremmat tuotot, mutta myös riskit, pienemmällä pääomalla.
Sääntely ja teknologinen murros
Futuurimarkkinoiden kehitystä on ohjannut vahva regulatiivinen viitekehys. Yhdysvalloissa Commodity Futures Trading Commission (CFTC) valvoo markkinoiden rehellisyyttä ja estää markkinoiden manipulointia.
Pörssien itsesääntelyorganisaatiot, kuten National Futures Association (NFA), varmistavat kauppiaiden taloudellisen vakavaraisuuden ja asiakkaiden varojen turvallisuuden.
Teknologinen kehitys on mullistanut futuurikaupan nopeuden ja saatavuuden. 1990-luvulla käyttöönotetut elektroniset kaupankäyntialustat, kuten CME Globex, ovat korvanneet perinteiset kaupankäyntipenkit.
Korkotaajuusalgoritmit hallitsevat nykyään merkittävän osan päivittäisestä kaupankäynnistä, mahdollistaen millisekunnin tarkkuudella toteutuvat arbitraasimahdollisuudet eri pörssien välillä.
Tulevaisuuden haasteina ovat keskitettyjen pörssien ja hajautettujen lohkoketjupohjaisten ratkaisujen välinen kilpailu sekä sääntelyviranomaisten ponnistelut pysyä mukana teknologian kehityksessä.
Samalla ympäristönsuojelu painottaa uusiutuvien energialähteiden futuurien kehittämistä, mikä voi muuttaa perinteisten hyödykefutuurien merkitystä.
Futuurit ja futuurimarkkinat Suomessa
Futuurimarkkinat Suomessa liittyvät erityisesti sähköön ja raaka-aineisiin, mutta myös kryptovaluuttojen ja muiden hyödykkeiden futuureilla käydään kauppaa.
Sähköfutuurit ovat Suomessa selvästi merkittävin futuurimarkkinoiden muoto. Niillä käydään kauppaa pääosin NASDAQ Commodities -pörssissä, joka palvelee koko Pohjoismaiden sähkömarkkinoita. Sähköfutuurien avulla sähköntuottajat ja -ostajat voivat suojautua sähkön spot-hinnan vaihteluilta ja varmistaa sähkön hinnan tuleville kuukausille, neljänneksille tai jopa vuosille eteenpäin.
Suomessa noin 70–75 prosenttia tuotetusta sähköstä myydään pohjoismaisessa sähköpörssissä Nord Poolissa, ja futuurimarkkinat täydentävät tätä tarjoamalla mahdollisuuden hinnan lukitsemiseen.
Sähköfutuurien hinnat heijastavat markkinoiden odotuksia tulevista sähkön hinnoista ja vaikuttavat esimerkiksi määräaikaisten sähkösopimusten hinnoitteluun.
Raaka-aineisiin sijoittavat voivat hyödyntää futuureja esimerkiksi ETF-rahastojen kautta. Näissä rahastoissa taustalla on usein raaka-ainefutuureja, joiden avulla sijoittajat voivat altistua raaka-aineiden hintaliikkeille ilman fyysistä toimitusta. Futuurisopimukset ovat edelleenmyytäviä ja niiden hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella.
Kryptovaluuttojen futuurit ovat kasvattaneet suosiotaan myös Suomessa. Niiden avulla sijoittajat voivat spekuloida kryptovaluuttojen hinnanmuutoksilla ilman, että omistavat itse kryptoa.
Lue myös tämä: Meklari näyttää, miten minifutuurit toimivat