Uusi MiFID II -direktiivi on tarkoitettu sijoittajan suojaksi, mutta se taitaa kääntyä piensijoittajaa vastaan.
– KAUPALLINEN YHTEISTYÖ –
Uusi MiFID II -direktiivi muuttaa jälleen kerran sijoitustoiminnan sääntelyä. Uusi sääntökirja on tarkoitettu sijoittajan suojaksi, mutta se taitaa kääntyä piensijoittajaa vastaan.
Olen 25 vuotta kestäneellä rahoitusalan työurallani tuntenut välillä kiitollisuutta ja joskus saanut itkupotkuraivareita sääntelystä. Sääntely on lähtökohtaisesti tarpeellista, ja viranomaisten olisi syytä pysyä askeleen markkinoita edellä, jos se olisi vain mahdollista.
Yleensä markkinat muuttuvat sääntelyä nopeammin ja kriisiytyvät ennen kuin valvoja ehtii hätiin. Valtaosan urastani olen rakentanut hyvin monimutkaisia sijoitustuotteita, joten ymmärrän uuden direktiivin tarpeen. Viimeisin finanssikriisi lisäsi painetta sääntelyn kiristämiseen, mutta uuden direktiivin saaminen voimaan vei melkein vuosikymmenen. Se kertoo siitä, kuinka vaikeista asioista on kyse.
Direktiivi ohjaa avoimuuteen
Miten uusi sijoitustoimintaa säätelevä direktiivi vaikuttaa sijoittajaan? Yritän yksinkertaistaa tuhansien sivujen sääntökirjan muutamaan lauseeseen.
Direktiivi velvoittaa sijoituspalveluiden tuottajia avoimuuteen. Sijoittajalle on kerrottava paljonko palveluntarjoaja tienaa ja mistä hän tienaa. Myyjän saamat palkkiot pitää yksilöidä ja niiden määrät kertoa.
Yksittäisten tuotteiden myyntiä ei saa edistää erillisillä palkkioilla, eli myyjä ei saa vastaanottaa palkkioita esimerkiksi vain tietyn rahaston tai vakuutustuotteen myymisestä.
Mitä riskipitoisempi tai monimutkaisempi tuote on ollut, sitä enemmän siitä on maksettu palkkioita. Näin sijoittajalle on myyty suurempaa riskiä kuin hänelle ehkä olisi sopinut.
Direktiivi vaatii tekemään perusteellisen asiantuntemus-, soveltuvuus- ja tarvekartoituksen sijoittajasta. Myyjän on tiedettävä, mitä asiakkaalle voi tarjota, ja että asiakas varmasti ymmärtää, mitä on ostamassa. Jo aikaisemmin asiakas piti kartoittaa huolella ja dokumentoida, mutta nyt kertyvistä lomakkeista voi pian täyttää kirjahyllyn.
Asiakas maksaa sääntelyn
Tietysti sääntely maksaa, ja paljon. Hyvää tarkoittava direktiivi kääntyy piensijoittajia vastaan, vaikka heitä piti eniten suojella. Yksittäisen tuotteen kustannukset tuotekehityksestä jälleenmyyntiin voivat kymmenkertaistua. Laskun maksaa asiakas, ja piensijoittajille tarjottavat palvelut saattavat romahtaa.
Sijoitustuotetta on turha tarjota, jos sen kehittäminen ja myynti maksavat enemmän kuin siitä mahdollisesti saadaan tuottoja. Piensijoittajille tarjotaan jatkossa turvallisia ja samalla erittäin vähän tuottavia ratkaisuja. Myyjältä ne vaativat vähiten työtä ja sisältävät vähiten riskiä.
Uskon, että miljoonan euron ja sitä suuremmalle sijoitusvarallisuudelle palvelutaso pysyy ennallaan. Alle sadantuhannen euron sijoitusvarallisuuden omistaville asiakkaille tarjotaan automatisoituja tai hyvin yksinkertaisia sijoitustuotteita. Chatbotit eli robottipalvelut tekevät tarvekartoituksen ja ehdottavat sopivia sijoitustuotteita.
Suora sijoittaminen hyötyy
Kestää kauan ennen kuin välimaastoon syntyy uusia palvelutarjoajia. Pienemmät palveluntarjoajat käyvät eloonjäämistaistelua, ja tulemme näkemään paljon yritysostoja. Suomen Pankkiiriliikkeen sulautuminen United Bankersiin on tästä tuore esimerkki.
Suoran sijoittamisen hyödyt tulevat korostumaan. Erityisesti sijoittaminen nuoriin kasvuyrityksiin on jatkossa entistä houkuttelevampaa. Tuotteen sisälle ei ole leivottu kuluja, ja sijoitukset mahdollistavat reippaan arvonnousun. Eturistiriitoja ei synny, jos osakkeen myyjä pysyy itse omistajana. Suorassa sijoittamisessa vältetään raskaat tarvekartoitukset.
Sijoittaja, mieti aina tienaako joku rahoillasi, vai tienaatko yhdessä jonkun kanssa. Suora osakeomistus on kustannustehokkain vaihtoehto. Siinä yhtiön osakas voi laskea suoraan sijoituksensa tuoton tilinpäätöslukujen ja yhtiökokouksen kautta ilman ylimääräisiä kuluja.
Kirjoittaja on kiinteistösijoitusyhtiö Huhtanen Capitalin talous- ja rahoitusjohtaja.
