Kumppaniblogit

Demokratia ei takaa kasvua

SAK lakko STTK ammattiliitot

Kävin hiljattain Budapestissa juoksemassa maratonin. Samalla kurkistin Unkarin poliittiseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Yllätyin siitä, että demokratian vihollisena pidetty Viktor Orban on saanut maansa talouden selvästi Suomea reippaampaan kasvuun. Havainto pani pohtimaan demokratian ja kasvun yhteyttä, sillä kansanvalta ei aina takaa kasvua.

Unkarille povataan tälle vuodelle yli neljän prosentin kasvua, mutta läntiset demokratiat ovat vuosituhannen vaihteen jälkeen pudonneet kehittyvien ja usein autoritaaristen maiden kasvuvauhdista. Kun katsoo koko maailman kattavaa tilastoa vuosilta 2006-2015, niin hitaimmin kasvavat maat löytyvät Euroopasta.

Kansainvälinen finanssikriisi ja sitä seurannut eurokriisi koettelivat pahiten demokratian kehtona pidettyä Kreikkaa ja muita Etelä-Euroopan valtioilta. Kreikan, Italian, Kroatian ja Portugalin keskimääräinen vuosittainen talouskasvu jäi kymmenen vuoden tarkastelujaksolla alle nollarajan, eli niiden talous supistui.

Muista häntäpään maista Kypros, Tanska, Espanja ja Suomi pääsivät keskimäärisessä kasvussa niukasti plussan puolelle. Suomi oli puolen prosentin keskiarvokasvulla Japaniakin huonompi.

Nopeimmin kasvavat taloudet löytyvät muualta kuin demokratian mallimaista. Vuosikymmenen aikana yli kymmenen prosentin vuosittaiseen kasvuun ovat yltäneet Qatar, Turkmenistan, Etiopia ja Azerbaidzan. Lähelle kymmenen prosentin kasvua ovat yltäneet Kiina, Mongolia, Angola, Sierra Leone ja Panama.

Nyt moni miettii, että mitä haittaa hitaasta kasvusta on, sillä onhan Suomessa asiat paremmin kuin Etiopiassa tai Angolassa. Talouskasvu on tärkeää, koska se ylläpitää investointeja ja työllisyyttä. Suomessa työllisyysaste on alhainen, verot korkeat ja valtio velkaantuu, vaikka elämme huippusuhdannetta. Kun kasvu hidastuu ongelmat moninkertaistuvat, koska työttömyyden kasvu ja väestön ikääntyminen vaikeuttavat hyvinvointipalvelujen rahoittamista.

Aina 2000-luvulle saakka Suomi ja muut Länsi-Euroopan maat pystyivät parhaiten muuttamaan talouskasvunsa hyvinvoinniksi, mutta tilanne on kääntymässä kehittyvien maiden eduksi. Niillä on edelleen nuorta ja edullista työvoimaa, jota kouluttamalla ne pystyvät houkuttelemaan investointeja.

Boston Consulting Groupin tekemän selvityksen mukaan maat, jotka ovat edistyneet viime vuosina eniten talouskasvunsa muuttamisessa hyvinvoinniksi ovat pääasiassa samoja, joissa on ollut kovin talouskasvu: Etiopia, Kiina, Ruanda, Mongolia ja Qatar.

Jos Suomi ei pysty houkuttelemaan osaavaa työvoimaa ja investointeja ulkopuolelta, talous taantuu ja hyvinvoinnin rahoittaminen käy mahdottomaksi. Etuuksia ja työehtoja on pakko leikata, eikä lakkoilu enää auta.

Mitä siis voimme tehdä hyvinvointipalvelujen pelastamiseksi?

  1. Koska valuutta ei jousta, työmarkkinoille on luotava joustoa. Palkkojen ja työaikojen pitää joustaa ylös ja alas alakohtaisen suhdannetilanteen mukaan, jotta ainoa työnantajalle jäävä keino ei olisi lomautus tai irtisanominen.
  2. Työperäistä maahanmuuttoa on lisättävä. Kouluttamattomat maahanmuuttajat on saatava työmarkkinoille heti, ja heille on voitava maksaa koulutettua ja kielitaitoista työvoimaa alempaa palkkaa. Ammattitaitoiset maahanmuuttajat kilpailevat samoilla ehdoilla kuin suomalaiset.
  3. Työttömyysturvasta ja toimeentulotuesta on tehtävä vastikkeellista. Tanskassa toimeentulotuen varassa elävä voidaan ohjata siivoamaan puistoa, jos muuta työtä ei ole tarjolla. Vastikkeellisuus on tehokas tapa torjua syrjäytymistä, koska se pakottaa työttömät sosiaalisiin suhteisiin ja työnsyrjään kiinni.
  4. Sosiaaliturva on kokonaisuudessaan uudistettava siten, että työnteko on aidosti kannattava vaihtoehto sosiaaliturvan varassa elämiselle. Itse kannatan negatiiviseen tuloveroon pohjautuvaa perustulon mallia. Se varmistaisi, että mitä tahansa työtä kannattaa ottaa vastaan, koska käteen jäisi aina enemmän.
  5. Ulkomaisille investoinneille on luotava kannustimia kuten Sveitsissä, missä esimerkiksi lääkeyhtiö CLS Behring sai kymmenen vuoden verovapauden, kun se lupasi rakentaa Berniin uuden tehtaan.

Mikä sitten estää uudistusten tekemisen? Yksi syy on demokratiassa, joka toimii itseään vastaan. Pieni vähemmistö pystyy estämään isot mutta välttämättömät uudistukset. Jos ammattiliitot eivät olisi uhanneet Esko Ahon hallitusta ja koko yhteiskuntaa yleislakoilla 1990-luvun alussa, monet nyt esillä olevista uudistuksista olisi voitu tehdä jo silloin.

Tällä kertaa lakkoaalto alkoi uudistuksesta, joka ei edes ollut uudistus, vaan vallitsevan käytännön kirjaaminen lakiin. Mitä tapahtuu sitten, kun uudistuksia on tehtävä pakon edessä? Kuinka vahvasti demokratia on silloin muutoksen ja talouskasvun puolella?

Artikkeli on julkaistu alun perin Talouden tulkki -sivustolla 27.10.2018.

2 kommenttia

2 kommenttia

  1. Sasha "Diktaattori" Cohen

    28.10.2018 at 11:05

    Tiedetään, että demokratiassa on heikkoutensa, mutta minkälainen systeemi olisi parempi? Oikeasti.

  2. Bernstein

    31.10.2018 at 11:32

    ”..minkälainen systeemi olisi [demokratiaa] parempi? ”

    Tuo on helppo: Valistunut diktatuuri.

    Siitä askel ”demokratian” suuntaan olisi valistuneen eliitin muodostama parlamentin ”ylähuone” jolla olisi veto-oikeus ja ylin lainsäädäntövalta.

    Ylähuoneen vaaliehdokkaaksi pääsisi vain viisas ja kokenut poliittiseksi broileriksi leimautumaton henkilö, otetaan nyt vaikka Osmo Soininvaara, Sixten Korkman ja Juhana Vartiainen. Arvokeskustelua kansan syvien rivien kanssa käytäisiin jatkuvasti ettei kansanvallan henki pääsisi unohtumaan.

    Tämä ei kuitenkaan riitä, koska Suomessa sekä media että oikeuslaitos ovat ideologisesti sitoutuneita, aatteen nimeä tietenkään tässä mainitsematta (isoveli valvoo). Tyypillistä ko aatteelle on, että tämänkin jutun kirjoittajan erinomaiset ehdotukset työllisyyden parantamiseksi tulkittaisiin oitis vihapuheeksi, jos ne esittäisi joku ideologisen seurannan alla elävä julkisuuden henkilö. Kuten äsken tapahtuikin: Sture Fjäder on tämän modernin inkvisition viimeisin uhri.

    Tiettyä sinisilmäisyyttä olen silti talouselämän puolella näkevinäni, koska tähänkin on liian helppo vastata:

    ”Mitä tapahtuu sitten, kun uudistuksia on tehtävä pakon edessä?”

    -Tapahtuu se mikä aina ennenkin. Tapahtuu poliittinen yleislakko.
    Mitä SITTEN tapahtuu, ei tiedä isä Jumalakaan. Se, mitä varmuudella EI tapahdu, on ammattiyhdistysliikkeen osinkojen verollepano, ay-pomojen palkkojen leikkaaminen tai niinsanotun kolmikannan lakkauttaminen lainsäädäntöteitse.

    Suurin ongelma demokratialle ei suinkaan ole ”typerysten diktatuuri”, koska se voi tuhota esim työllisyystoimet vain kerran neljässä vuodessa. Suurin ongelma on ay-liikkeen veto-oikeus, jolla se voi estää jokaisen vasemmistolle epäedullisen eduskunnan päätöksen ja tehdä sen ”online”.

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

SalkunRakentaja on sijoittamiseen ja raha-asioihin keskittyvä verkkojulkaisu. Sivusto sisältää sijoittamiseen, talouteen ja arjen raha-asioihin liittyviä artikkeleita, uutisia ja analyysejä.

SalkunRakentaja-sivusto sisältää myös kumppaneidensa tuottamaa sisältöä, josta sivusto voi saada julkaisupalkkioita.

   

Yhteystiedot

Julkaisija Salkkumedia Oy
Y-tunnus 2793119-8
Puhelin 040 0132119
Sähköposti info(at)salkunrakentaja.fi
Päätoimittaja Jorma Erkkilä
 
Anna palautetta
Sisällöntuottajaksi
 

Lisätietoja

Henkilöstö
Mediakortti
Yhteistyökumppanit
Digipaketti
Palvelut

 

Tilaa maksuton uutiskirje sähköpostiisi:


< !—ReadPeak peruskoodi -->
< !—ReadPeak vapaasti artikkeliin sijoitettavan html-koodin skripti -->

Copyright © 2018 Salkkumedia Oy

Ylös