Kotihoidontuesta on luovuttava asteittain, vaatii Keskuskauppakamarin johtava ekonomisti Mauri Kotamäki.
Keskuskauppakamarin johtava ekonomisti Mauri Kotamäki. Kuva: Roni Rekomaa.
Kotihoidontuesta on luovuttava asteittain, vaatii Keskuskauppakamarin johtava ekonomisti Mauri Kotamäki.
Kotamäen mukaan vanhemmuuden yhteys työmarkkinoihin on tiedetty ja tunnistettu jo pitkän aikaa. Erityisesti viime aikoina tieteellinen tutkimuskirjallisuus on tuottanut paljon hyvää tietoa asiaan liittyvistä yhteyksistä ja jopa syy–seuraus -yhteyksistä.
Yleinen tulos on se, että karkeasti ottaen miesten työmarkkinamenestys ei juurikaan heikkene lasten saannin seurauksena, Kotamäki toteaa. Isien työmarkkina-asema saattaa olla ekonomistin mukaan jopa lapsettomia miehiä parempi.
Naisten tilanne on päinvastainen.
”Tutkimuskirjallisuudessa puhutaan äitien palkkasakosta (engl. motherhood wage penalty), joka viittaa siihen, että lasten saannin seurauksena äitien palkkataso saattaa laskea. Vastikään ilmestyneen tutkimusartikkelin mukaan vastaavanlainen negatiivinen yhteys näyttäisi vallitsevan kaikissa OECD-maissa”, Kotamäki toteaa.
Kotamäki ehdottaa kotihoidontuesta luopumista ja vanhempainvapaiden tasaisempaa jakamista äitien ja isien välillä.
”Kotihoidontuesta on luovuttava asteittain ja tästä tulisi tehdä päätökset mahdollisimman pian. Loisimme siten yhteiskuntaan ilmapiirin, jossa äitien palaaminen työelämään on luontevampaa. Lisäksi vanhempainvapaat pitää jyvittää selkeämmin ja tasaisemmin äitien ja isien välille”, hän sanoo.
Kotamäki korostaa, että äitiyden aiheuttama palkkatason lasku on merkittävä kustannus sekä äidille itselleen että yleiselle tasa-arvokehitykselle.
”Vaikutukset äitien henkilökohtaisessa elämässä näkyvät ihan viimeistään eläkeiässä pienempänä eläkekertymänä, mistä onkin kaikeksi onneksi alettu jo julkisesti keskustella. Suurena ongelmana pidän kuitenkin myös tasa-arvokysymyksiä.”
Kotamäen mielestä kaikki politiikkatoimet, joiden pyrkimyksenä on pienentää miesten ja naisten välistä palkkaeroa törmäävät vääjäämättä ennen pitkään kysymyksiin perhevapaajärjestelmästä sekä lastenhoidon järjestämisestä.
”On selvää, että ennen näiden asioiden ratkaisemista emme voi ylpeillä täydestä tasa-arvosta naisten ja miesten välillä”, Kotamäki sanoo.
Kotamäki muistuttaa, että mitä tasa-arvoisempi perhevapaajärjestelmä valtiolla on, voi sen olettaa tuottavan sitä tasa-arvoisempia tuloksia myös työmarkkinoilla.
”Näen selkeänä vaarana orastavalle kehitykselle enää sen, ettei poliittista rohkeutta uudistuksen tekoon synny. Yhteiskunnallinen ilmapiiri olisi reformiin kyllä valmis ja tarve sille on kiistaton”, hän sanoo.
Kotihoidon tukeen on oikeus, jos alle 3-vuotiasta lasta hoidetaan kotona. Alle 3-vuotiaan kotona hoidettavan lapsen muista alle kouluikäisistä sisaruksista voidaan myös maksaa kotihoidon tukea. Etuuden maksaminen päättyy viimeistään, kun perheen nuorin lapsi täyttää kolme vuotta.
Kotihoidon tukea ei voi saada lapsesta, joka on kunnallisessa päivähoidossa. Jos kunnallista päivähoitopaikkaa ei irtisanota esimerkiksi kesäloman ajalta, kotihoidon tukeen ei ole oikeutta.
Kotihoidon tukeen kuuluu hoitoraha (johon eivät vaikuta perheen tulot), hoitolisä (johon vaikuttavat perheen yhteenlasketut tulot) ja mahdollinen kuntalisä kotikunnasta riippuen.
Yleensä kotihoidon tuen hakee vanhempi tai muu huoltaja. Joskus hakija voi myös olla muu henkilö, jos hän hoitaa lasta pääasiallisesti ja asuu lapsen kanssa samassa taloudessa. Myös adoptiovanhempi voi hakea kotihoidon tukea.
Bernstein
2.10.2018 at 17:16
Kovin ikävää, kun ideologinen tasa-arvo ja biologia eivät oikein kohtaa. Pieni lapsi tarvitsee äitiä enemmän kuin isää ja varsinkin enemmän kuin päiväkodin vieraita ihmisiä ja metelöivää lapsilaumaa. Tämä on toki ”vihapuhetta”, mutta kun puhujana on biologia(evolutiivinen varhaisriippuvuutta koskeva psykologia), syytettä lienee hiukka vaikea nostaa tai ainakin kohdentaa.
Poliittinen tasa-arvo ei myöskään ole sama asia kuin äitien oma tahto. Lienee tutkittukin, että äideistä iso osa(poliittisesti: iso äänestäjäjoukko) jää mieluummin kotiin hoitamaan pikkulasta kuin osallistuu joka-aamuiseen päiväkotiinmenotaisteluun, taistellakseen sen jälkeen itse tiensä töihin pitkin seisovaa lahdentietä tai aukikaivettua keskustaa.
Koko päivähoitoideahan lähti alunperin poliittisesta agendasta eli siitä, että lasten varhaiskasvatusta ei haluttu jättää perheiden oikeudeksi vaan ”yhteiskunnan” piti saada päättää, mitä lapselle opetetaan (ja mitä nimenomaan ei), kuka opettaa (ja kuka ei) sekä millaisessa arvoympäristössä annettu opetus on virallista ja oikeaa.