Korkea osinkotuotto voi olla sijoittajalle hyvä juttu, mutta syytä olisi tutkia kriittisesti myös yhtiön kassavirtaa ja kykyä kasvattaa osinkoa tulevaisuudessa.
Keinoja siihen ovat joko osakepääoman arvon kasvattaminen tai osinkojen jakaminen osakkeenomistajille. Analyytikot ja etenkin pankkiirit ovat usein skeptisiä korkeisiin osinkotuottoihin. Pitäisikö siis sijoittajankin olla varuillaan?
Usein etenkin eurooppalaiset arvo-osakkeet ovat maksaneet avokätisesti osinkoja sijoittajilleen korkeilla osinkotuottoprosenteilla. Tämän tekstin kirjoitushetkellä esimerkiksi Nordean osakkeen osinkotuotto hipoo 9 prosenttia nykykurssilla ja onkin ollut otsikoissa tarjotessaan markkinoiden keskimääräistä tuotto-odotusta korkeampaa osinkoa. Sijoittajat yleensä uudelleensijoittavat nämä osingot uudelleen saadakseen korkoa korolle-ilmiön aikaiseksi sijoituksilleen ja kasvattaessaan osinkotulovirtaansa seuraavalle vuodelle.
Täytyy toki muistaa, että osingon määrä ei ratkaise vaan yrityksen kyky kasvattaa maksettua osinkoa tuloskasvun tahdissa, jotta yhtiölle jäisi pelivaraa investointien tai kriisien varalle. Osinkovirran kasvun olisi myös hyvä olla inflaatiota nopeampaa jotta pitkä-aikainen sijoittaja hyötyisi osinkovirran kasvusta ilman lisäsijoitusten tekemistä
Silti monet analyytikot ja pankkiirit eivät pidä osinkoa maksavista yhtiöistä ja rauhoitellevatkin usein osingonnälkäisiä sijoittajia. Yhtiön ulkopuolelle maksetut varat ovat poissa yhtiön tulevaisuuden investoinneista ja täten poissa kasvusta.
Pääomamenot ja pysyvien vastaavien kasvu kertovat investoinneista ja siitä, että yhtiössä tapahtuu jotain: Yhtiö investoi omiin toimintoihinsa ja tämä tulee näkymään yhtiön tuloskasvussa ja arvostuksessa ajan kuluessa. Investointien sijasta yhtiö voi maksaa ylimääräistä kassaansa ulos osinkoina, mikäli tuottavia investointikohteita ei ole tiedossa.
Pahimmassa tapauksessa yhtiön vapaa kassavirta kääntyy negatiiviseksi
osingonmaksun jälkeen. Esimerkiksi Wärtsilän vapaa kassavirta ennen
osinkoja vuonna 2015 oli 176 miljoonaa euroa ja samana vuonna Wärtsilä
maksoi osinkoja 242 miljoonaa euroa. Osinkojen jälkeen vapaa
kassavirta oli pakkasella noin 66 miljoonaa euroa. Suurissa
pörssiyhtiöissä toki tällaiset tilanteet ovat harvinaisia
Kun kassavirta on tuotettu, yhtiön täytyy kattaa sillä pääomamenonsa pakollisille investoinneille ja käyttöpääomalle. Sen jälkeen mahdollinen vaje rahoitetaan pitkäaikaisesta vierasta pääomasta. Toisin sanoen pankit rahoittavat tällaisissa tapauksissa osingonmaksua ja tämä voi vaikuttaa yrityksen rahoitusmahdollisuuksiin jatkossa mikäli tilanne on pysyvä. Harvoissa tapauksissa kuitenkaan on.
Mikäli yhtiö maksaa osinkoja mutta ei lainkaan investoi, mielenkiinnon kohteena on vieras pääoma. Mikäli velkaa käytetään investointien ja yrityskauppojen rahoittamiseen, kaikki on hyvin. Mutta jos velalla rahoitetaan osinkoja, yhtiön kasvu on pyöreä nolla. Osingot ovat siis poissa yhtiön kasvumahdollisuuksien rahoittamisesta.
Yhtiön taseen tulisi toimia siten, että pitkäaikainen vieras pääoma rahoittaa pysyviä vastaavia ja lyhytaikainen vieras pääoma rahoittaa vaihtuvia vastaavia. Mikäli nämä menevät ristiin, jokin saattaa olla pielessä. Täten myös likviditeetti olisi rahoitettava lyhytaikaisella vieraalla pääomalla eikä pankkilainalla.
Warren Buffetin omistama Berkshire Hathaway ei ole maksanut osinkoa 50 vuoteen. Kun yhtiökokouksessa osingon maksamisesta on kysytty, vastaus on ollut ei. Osakkeenomistajat ovat pyytäneet yhtiötä itse investoimaan ylimääräiset varat, sillä yhtiö pystyy siihen heidän mukaansa heitä paremmin.
