Kumppaniblogit

Parempi eläkejärjestelmä

Olen kirjoittanut eläkeasioista useammankin kriittisen kirjoituksen tähän blogiin. Nyt on aika hahmotella parempaa eläkejärjestelmää. Millainen olisi hyvä eläkejärjestelmä?

Mielestäni järjestelmän pitäisi täyttää muutamia kriteerejä:

  1. Järjestelmään kerätyt rahat tuottavat hyvin.
  2. Järjestelmän kulut ovat alhaiset, sekä varojen keräämisessä, että sijoitusten hoidossa.
  3. Järjestelmä kannustaa tekemään työtä ja kartuttamaan eläkettä.
  4. Kerätyt rahat ovat omassa hallinnassa ja käytettävissä milloin tahansa.
  5. Järjestelmä ottaa huomioon myös sellaiset, jotka eivät osaa hoitaa asioitaan tai eivät muusta syystä kykene eläkevaroja keräämään.

Tällä hetkellä eläkerahastoissa olevat 200 miljardia euroa tuottavat surkeasti ja kulut ovat korkeat. Tästä olen kirjoittanut erillisen kirjoituksen. Järjestelmän kulut ovat noin kaksi miljardia euroa vuodessa, koska sijoitusten hoitoon käytettyjen 1,6 mrd euron lisäksi tulevat myös varojen keräämisen kustannukset. Kaksi miljardia euroa on järkyttävä summa täysin turhaa kulua. Nämä rahat menevät eläkevakuutusyhtiöiden palkka- ym. kuluihin, sekä ulkopuolisille sijoitusyhtiöille. Mikäli järjestelmä toimisi hyvin, varat tuottaisivat noin kahdeksantoista (18) miljardia euroa keskimäärin vuosittaista tuottoa. Nyt päästään tuskin puoleen tuosta.

Nykyinen järjestelmä laskee työntekijöiden haluja kartuttaa eläkettä, sillä järjestelmä ei ole kulujen yms. osalta läpinäkyvä ja näitä vertailuja tekee harva, eläkevarojen tuotto on huono jne. Jos eläkkeen järjestäminen olisi omissa käsissä, niin asia kiinnostaisi huomattavasti enemmän, nostaisi työhaluja ja lisäisi kilpailua vapaaehtoisissa eläkejärjestelyissä. Paremmalla nykyisten varojen tuotolla olisi mahdollista nostaa tuntuvasti tällä hetkellä maksettavia eläkkeitä.

Kun eläkevarat ovat omassa hallussa, niin ne ovat käytettävissä milloin halutaan. Jos tulee vaikka erikoinen syöpä, jonka hoitoa saa vain ulkomailta tai parantumaton tauti ja haluaa tuhlata rahat ennen kuolemaansa. Tai jos kuolee, niin lapset perivät rahat. Nyt varat menevät vakuutusyhtiölle. Joskus siis varojen hallinnassa on kysymys elämästä ja kuolemasta, eikä edes välttämättä omasta, vaan kysymys voi olla esim. omasta lapsesta.

Osa ihmisistä ei osaa tai halua järjestää asioitaan, vapaaehtoinen eläkesäästäminen on muusta syystä mahdotonta tai omissa sijoituksissa on otettu liikaa riskiä ja käy huono tuuri. Tällaisia tilanteita varten järjestelmässä on oltava pakollinen maksu joka koskee kaikkia. Tämän maksun osuus voi kuitenkin olla huomattavasti nykyistä TYEL-maksua pienempi.

Vuonna 2018 työntekijän eläkelain mukainen keskimääräinen työeläkevakuutusmaksu oli 24,4 prosenttia palkasta. Kun lasken lukuja auki, niin kyseessä on tulonsiirto työnantajalta eläkevakuutusyhtiön työntekijöille ja sijoituksia hoitaville ulkopuolisille. Eläkkeensaajat saavat joskus aikanaan sitten surkeaa eläkettä, jos selviävät elävinä sinne asti.

Tuon nykyisen eläkevakuutuksiin menevän summan voisi jakaa toisin siten, että 
– 5 %-yksikköä menisi pakolliseen julkiseen eläkevakuutukseen, josta jokainen saisi 65-vuotiaana kansaneläkkeen. Vaikka miten lasken tätä ns. pakollista vakuutusta auki, niin en saa siihen kulumaan viittä prosenttia suurempaa osuutta. Tällä summalla voidaan turvata pieni, mutta riittävä eläke.
– 10 %-yksikköä saisi jokainen työntekijä korotusta palkkaansa; tuon voisi käyttää haluamallaan tavalla, toki kannustettaisiin vapaaehtoiseen eläkesäästämiseen, koska kansaneläke tulisi olemaan pieni. Mikäli sijoittaisi vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen jatkuvasti 10 % palkastaan, niin eläkeikään mennessä olisi kertynyt sievoinen summa. Tässä voisi olla verovähennys, eli jos summan sijoittaisi eläkevakuutukseen, niin siitä ei tarvitsisi maksaa palkkaveroja, vaan verot maksettaisiin vasta varoja ulos nostettaessa. Jos haluaisi rahat ’heti käteen’, niin maksettaisiin normaalit palkkaverot.
– Lopuilla melkein 10 %-yksiköllä voitaisiin pienentää työnantajan maksurasitusta.

Artikkeli on julkaistu alun perin Ossi Tiihosen blogissa 17.2.2019.

3 kommenttia

3 kommenttia

  1. Ossi Tiihonen

    Ossi Tiihonen

    24.2.2019 at 13:37

    Lisäys tähän: Kuulin vast’ikään, että Sveitsissä on juuri tuo 5 % pakollinen eläkevakuutusmaksu, jota itsekin ehdotan. Loput on jätetty kunkin omaan harkintaan vapaaehtoisina eläkevakuutuksina. Sveitsissä yksityinen varallisuus per hlö on Suomea paljon suurempi. Olisiko tässä yksi syy?

  2. Avatar

    Bernstein

    24.2.2019 at 15:56

    – Verovähennyskelpoinen eläkemaksu vastaa tavallaan tulevaa sijoitustiliä. Voisiko nämä nivoa yhteen? Markkinarakoa ja kiinnostuneita finanssitaloja varmasti riittäisi.

    – Kun ulosmaksettavat eläkkeet vastaavat tuossa mallissa yritysten maksamia osinkoja ja arvonkehitystä, voitaisiin muutkin tulomuodot palkasta sossuntukiin konvertoida samoin eli maksaa osuuksina yritysten liiketoiminnasta. Maksujen verovähennyskelpoisuuskin voisi laajentua 50%:iin ja lopulta 100%:iin, mikä tarkoittaa, että henkilöverotuksen ja välilliset verot(haittaverot exl.) voisi lakkauttaa kokonaan.

    Se olisi ihmiskunnan suurin uudistus sitten pystyasennon keksimisen.
    Oltaisiin askel lähempänä transaktioveroa, joka puuteellisenakin korvaisi kaikki muut verot moneenkin kertaan.

  3. Ossi Tiihonen

    Ossi Tiihonen

    27.2.2019 at 10:11

    “Verovähennyskelpoinen eläkemaksu vastaa tavallaan tulevaa sijoitustiliä. Voisiko nämä nivoa yhteen? Markkinarakoa ja kiinnostuneita finanssitaloja varmasti riittäisi.”

    Miksikäs ei? Lähestyisin itse asiaa mieluummin eläkemaksun kuin sijoitustilin suunnasta, sillä se kertoisi tavalliselle palkansaajalle, että kyse on ‘hyvästä’ omasta eläkemaksusta, eikä ‘pahasta sijoituskeinottelusta’. Suuri osa ihmisistä ei tajua, että eläkevakuutusyhtiöt sijoittavat varat nyt joka tapauksessa johonkin kohteeseen. Ei ole ajateltu asiaa loppuun asti. Pahimmassa tapauksessa kuvitellaan rahojen olevan jossain holvissa. Luulen, ettei merkittävä osa tajua, että rahat eivät ole heidän omiansa, eivätkä millään tavoin likvidejä tai heidän hallussaan.

    Jos tuollainen muutos tehtäisiin, niin syntyisi varmasti enemmän kilpailua sijoitustuotteissa, uusia malleja, mahdollisuuksia pienemmille sijoitustaloille ja jopa täysin uusia finassiyhtiöitä. Toki myös fivalle lisähommia.

    Tuota lopun jatkokehitelmää pitäisi pohtia tarkemmin. Itse olen sitä mieltä, että ensimmäisenä on korjattava rahastoitujen 200 miljardin tuotto markkinatuoton tasolle ja järkyttävät 1,6 miljardin sijoituskulut lähelle nollaa. Tämä tapahtuu mielestäni parhaiten ehdottamallani tavalla, jolloin saadaan myös muut mainitut hyödyt. Tämä on iso uudistus, jossa voi ‘hieman’ kestää. Mikäli pääsen läpi vaaleissa, niin alan ajamaan tätä asiaa lainsäädäntöön.

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

SalkunRakentaja on sijoittamiseen ja raha-asioihin keskittyvä verkkojulkaisu. Sivusto sisältää sijoittamiseen, talouteen ja arjen raha-asioihin liittyviä artikkeleita, uutisia ja analyysejä.

SalkunRakentaja-sivusto sisältää myös kumppaneidensa tuottamaa sisältöä, josta sivusto voi saada julkaisupalkkioita.

   

Yhteystiedot

Julkaisija Salkkumedia Oy
Y-tunnus 2793119-8
Puhelin 040 0132119
Sähköposti info(at)salkunrakentaja.fi
Päätoimittaja Jorma Erkkilä
 
Anna palautetta
Sisällöntuottajaksi
 

Lisätietoja

Henkilöstö
Mediakortti
Yhteistyökumppanit
Digipaketti
Palvelut

 

Tilaa maksuton uutiskirje sähköpostiisi:


< !—ReadPeak peruskoodi -->
< !—Improve Media -->

Copyright © 2019 Salkkumedia Oy

Ylös