Kaikki ei ole vihreää mikä kiiltää, muistuttaa Taaleri Kapitaalin toimitusjohtaja.
EU on luomassa yhtenäisen luokitusjärjestelmän sille, onko jokin investointi ympäristön kannalta kestävä. Yhtenäisillä kriteereillä pyritään helpottamaan vastuullista sijoittamista, sillä sijoittaja saa jatkossa paremmin tietoa eri sijoitustuotteiden kestävyydestä ja pystyy paremmin vertailemaan niitä.
Vielä tällä hetkellä eri palveluntarjoajat käyttävät erilaisia menetelmiä rahoitustuotteen kestävyyden määrittämiseen, joten etenkin kuluttajasijoittajan ja pienten instituutionaalisten sijoittajien on vaikea itse arvioida sijoituskohteen kestävyyttä.
Vastuullisen sijoittamisen tuotteiden määrä on kovassa kasvussa.
Taaleri Kapitaalin toimitusjohtaja Vesa Heikkilä kertoo blogissaan, että esimerkiksi vihreistä joukkolainoista tai tuttavallisemmin vihreistä bondeista on nopeasti tullut suurin kestävän kehityksen rahoituksen muoto ja ne ovat yhä suositumpia sijoittajien keskuudessa. Heikkilän mukaan tänä vuonna maailmanlaajuisesti 200 miljardin dollarin rajan ylittävät vihreiden bondien liikkeeseenlaskut ovat nelinkertaistuneet neljässä vuodessa.
Luokitusjärjestelmälle on tarvetta, sillä kuka tahansa voi nimetä velkakirjan vihreäksi bondiksi. Siksi markkinoilla ilmenee niin sanottua ”viherpesua”, jossa ratsastetaan sijoituskohteen vihreydellä aiheettomasti.
Heikkilän mukaan vihreillä bondeilla on esimerkiksi rahoitettu muun muassa kiinalaisten hiilivoimaloiden sulkemisia -ja korvaamista uusilla suuremmilla, mutta tehokkaammilla kiinalaisilla hiilivoimaloilla.
”Kiinalainen käsitys vihreydestä poikkeaakin niin paljon länsimaisesta, että jopa kolmasosaa sikäläisistä vihreistä joukkolainoista ei kansainvälisissä tilastoissa lasketa vihreiksi”, Heikkilä muistuttaa.
EU:n kaavailemalle yhtenäiselle luokitusjärjestelmälle on siis tarvetta. Tosin standarditkaan eivät kuitenkaan ole muuta kuin suosituksia, eikä alaa koskevaa sitovaa sääntelyä ole näköpiirissä, Heikkilä muistuttaa.
Vaikkei sitovaa yhtenäistä standardia olekaan, markkinoille on Heikkilän mukaan kuitenkin vakiintunut jo joukko parhaita käytänteitä. Joukkolainan vihreyden saattaa esimerkiksi arvioida ulkopuolinen riippumaton auditoija.
Lisäksi vihreillä velkakirjoilla on mahdollista saada myös hyvää tuottoa.
Heikkilä mainitsee tuoreen italialaistutkimuksen, jonka mukaan yksityisten yritysten vihreissä bondeissa tuotto oli verrokkeja korkeampi.
”Tutkimus osoittaakin vääräksi myytin, että impakti-sijoittajan pitäisi hyväksyä vaikuttavuuden vastapainoksi matalampi tuotto. Yksityisen liikkeeseenlaskijan vihreä sertifioitu joukkovelkakirja tuottaa saman kuin ei-vihreäkin.”
Tosin auditointi ja sertifiointi käytännössä poistivat tuottoeron, mikä Heikkilän mukaan todennäköisesti johtuu siitä, etteivät sijoittajat halua sijoittaa maineriskin pelossa sertifioimattomiin vihreisiin lainoihin ilman ylimääräistä kompensaatiota.
Myös Suomessa empiiriset havainnot tukevat oletusta vastuullisen sijoittamisen tuottopotentiaalista.
Nordea julkaisi tutkimuksen, jossa haarukoitiin vastuullisen sijoittamisen tuottohyötyjä viimeisen 10 vuoden ajalta. Tutkimuksessa käytettiin hyväksi MSCI:n vastuullisuusanalyysia, jossa yhtiöille jaettiin vastuullisuusperusteinen arvosana. Vastuullisuustutkimuksen tulosten perusteella vastuullinen sijoitustyyli on tuottanut vuoden 2012 jälkeen selvää ylituottoa.
