Kirpputori ja pörssi näyttävät ensi silmäyksellä eri maailmoilta, mutta molemmissa ratkaisee sama kysymys: mikä on todellinen arvo – ja mikä pelkkä hinta?
Hanna Kärkisen oma polku second hand -maailmassa sai uuden suunnan vuonna 2016, kun hän havahtui merkkivaatteiden heikentyneeseen laatuun. Uutena ostetut vaatteet kuluivat nopeasti, mutta kirpputoreilta löytyneet vuosikymmeniä vanhat kappaleet kestivät aikaa.
”Kirppistely on opettanut minua ajattelemaan valintoja pidemmällä aikavälillä ja tunnistamaan arvoa hinnan ulkopuolelta”, Kärkinen kertoo.
Havainto muutti kulutustottumukset pysyvästi. Kärkinen alkoi etsiä lähes kaiken ensisijaisesti käytettynä. Samalla hänen kirppistelyyn keskittyvä sosiaalisen median tili Fintagea alkoi kasvaa, ja harrastuksesta kehittyi vähitellen ammatti ja asiantuntijuus.
Second hand -kulttuuri on viime vuosina valtavirtaistunut, mutta Kärkiselle sen ydin ei ole trendikkyydessä. Kyse on taloudellisesta järkevyydestä ja vastuullisuudesta, jotka kulkevat käsi kädessä. Kun kuluttaja alkaa pohtia tuotteen todellista elinkaarta, huomio siirtyy hinnasta kestävyyteen – samaan tapaan kuin sijoittamisessa katse siirtyy kurssiheilahteluista siihen, mikä kestää aikaa.
Kuukausisäästäjä, joka innostui osakkeista lahjan kautta
Sijoittajana Kärkinen on pitkäjänteinen kuukausisäästäjä. Hän sijoittaa noin 10 prosenttia nettotuloistaan rahastoihin ja osakkeisiin tavoitteenaan hallittu ja säännöllinen varallisuuden kasvattaminen ilman suuria riskejä.
Ensimmäinen kipinä syttyi, kun hän sai syntymäpäivälahjaksi Marimekon osakkeita. Kun yhtiö toteutti osakesplitin eli jakoi vanhat osakkeet useammaksi uudeksi, Kärkinen pääsi konkreettisesti kokemaan, mitä muuta sijoittamisessa voi tapahtua kurssivaihteluiden lisäksi.
Kirppistely on hänen mukaansa kehittänyt myös sijoittajalle tärkeitä ominaisuuksia: malttia ja epävarmuuden sietokykyä.
”Kaikki valinnat eivät ole osuneet nappiin, mutta mukaan on mahtunut sekä onnistumisia että huteja. Vaatteet ovat heikkouteni, ja vaikka suosin laatua, teen välillä tunteella hankintoja käytettynäkin.”
Onnistumiset ovat vahvistaneet luottamusta omaan arviointikykyyn. Yksi Kärkisen merkittävimmistä kirpputorilöydöistä oli 10 eurolla ostettu Artek-ruokapöytä sekä kuusi tuolia, jotka hän sai ilmaiseksi. Vastaavan kokonaisuuden arvo käytettynä on yli 800 euroa.
Erityisen mieleenpainuva oli 50 sentillä ostettu tinakynttelikkö, joka osoittautui aidoksi Paavo Tynellin suunnittelemaksi. Esineen arvo on jopa nelinumeroinen, ja löytö antoi uralle vauhtia ja vahvisti luottamusta second hand -asiantuntijuuden rakentamiseen.
Vastuullisuus ohjaa sijoituspäätöksiä
Kärkisen suhde kirppistelyyn alkoi säästämisestä, mutta vuosien varrella vastuullisuus on noussut keskeiseksi arvoksi. Hänen mukaansa säästäminen ja vastuullisuus eivät ole toistensa vastakohtia, vaan usein sama asia eri näkökulmasta katsottuna.
”Olen laman aikaan syntynyt, joten ennen valintoja tehtiin taloudellisista syistä, ei niinkään ympäristöarvojen kautta. Vasta myöhemmin vastuullisuus alkoi nousta mukaan ajatteluun.”
Sijoittajana Kärkinen seuraa erityisesti kiertotalouden parissa toimivia yrityksiä ja uskoo, että vastuullisuus siirtyy yhä selvemmin sanoista tekoihin esimerkiksi direktiivimuutosten myötä.
Kärkisen mukaan vastuullisuutta ei tarvitse rakentaa kerralla valmiiksi, vaan salkku muuttuu vähitellen, yksi harkittu valinta kerrallaan. Taustalla on sama taito – kyky nähdä arvo pitkällä aikavälillä.
Kirpputori opettaa rauhallisempaa kulutusta
Kärkisen mukaan kirppistely on ennen kaikkea tapa hidastaa kuluttamista. Kun hankintaa ei tee heti uutena, vaan pysähtyy etsimään vaihtoehtoja, suhde hintaan ja arvoon muuttuu.
”Kaikkea ei tarvitse ostaa secondhandina, mutta jo se, että katsoo ensin käytetyt vaihtoehdot, auttaa hahmottamaan tuotteen todellista arvoa ja usein myös rauhoittaa heräteostamista,” Kärkinen tiivistää.
Hänen mukaansa myyminen on toinen tärkeä osa taloudellista ajattelua. Verkkokirpputorit ja -markkinapaikat ovat tehneet käytetyn etsimisestä helppoa. Kun tarpeettomat tavarat laittaa kiertoon, konkretisoituu ajatus siitä, että raha ei ole pysyvä tila vaan liike. Kirppistelyssä, kuten sijoittamisessakin, kaikki päätökset eivät onnistu, mutta kokonaisuus ratkaisee.
”Raha liikkuu ja muuttaa muotoaan. Tavara voi muuttua rahaksi ja raha taas uusiksi valinnoiksi.”
