Voisiko sijoitusmaailman tärkeimpiä oppeja hyödyntää tai pyrkiä ymmärtämään liikunnan kautta? Väitän, että voi.
Sijoittamisen yksi suurimpia haasteita on nähdä metsä puilta. Tietoa on saatavilla pilvin pimein ja juuri se on se haaste. Kun kaikkea tietoa ei voi saada hallintaan, niin käydään läpi osa tiedosta ja perustetaan päätökset siihen. Sieltä metsästä valitaan se yksi puu, ja mennään sillä.
Sijoittajamista harkitsevan suurin haaste ei ole tiedon hyödyntäminen niin että löytyisi se voittajaosake tai maailman paras osakerahasto tai sijoitusinstrumentti. Sijoittamisen suurin haaste on, että paukut käytetään tähän väärään tavoitteeseen, eli sen parhaan tuotteen etsintään.
Samalla sivuutetaan sijoittamisen oleellisin asia, eli sijoittamisen iso kuva ja sijoitussuunnitelman teko. Mikä on tavoite, kuinka paljon säästetään, miten hajautetaan riittävästi, miten toimitaan eri markkinatilanteissa ja ennen kaikkea mikä on itselle oikea pitkän aikavälin osakepaino, muut omaisuusluokat ja niiden paino.
Tehdäänpä yksinkertainen sijoitusmaailman periaatteita noudattava liikunnan harjoitusohjelma ja yritetään aukaista sijoittamisen periaatteita tätä kautta. Sijoittamisen kaksi peruspilaria ovat hajauttaminen ja pitkäjänteinen korkoa korolle -ilmiön hyödyntäminen.
Hajauttaminen
Sijoittamisessa puhutaan omaisuuslajihajauttamisesta, liikunnassa useasta eri lajista. Hajauttaminen on riskienhallintaa. Yhtä lajia paukuttamalla on helppo saavuttaa rasitusvamma. Ja sitten kun se vamma tulee, niin liikunta loppuu siihen.
Hajautettu liikuntaportfolio vähentää vammautumisen riskiä. Toisaalta, jos vaikkapa polvivamma estää juoksemisen, ei mikään estä harjoittamasta vaikkapa keskivartalon ja käsien voimaa. Eli vaikka riski toteutuisikin, on sen tuoma haitta harjoittelulle pienempi. Tässä lähdetään liikkeelle kolmesta eri lajista.
Kilometrit eivät ole oleellisia. Sen sijaan alkupanostuksena kannattaa ostaa sykemittari ja pysyä sen antaman peruskuntoharjoitteluun tarkoitetun sykerajan alapuolella.
Viikko 1, aika minuuteissa
Korkoa korolle
Progressiivisella harjoittelulla tarkoitetaan sitä, että harjoittelun määrää lisätään ajan kanssa korkeintaan tahtiin kymmenen prosenttia viikossa. Kun ensimmäisen viikon juoksu/kävely-harjoite on 30 minuuttia, tähdätään seuraavalla viikolla 33 minuuttiin, sitä seuraavalla 36 minuuttiin ja sitä seuraavalla 40 minuuttiin. Näin kun edetään, näyttää ohjelma viikon 10 kohdalla jo tältä.
Viikko 10, aika minuuteissa
Kunnon kohentumisen myötä myös palautuminen nopeutuu. Harjoitteita ei tarvitse pidentää loputtomiin, myös kertojen lukumäärää voi lisätä. Viikko 11 voi näyttää vaikka tältä. Tässä vaiheessa kannattaa myös kartoittaa oma tarkka sykeraja testin avulla.
Viikko 11, aika minuuteissa
Viikolla 20 on harjoittelu jo päivittäistä. Olennaista on huomata, että tässä vaiheessa saavutetaan jo hyötyjäkin. Kolme kertaa viikossa punttisalia kasvattaa jo lihasmassaa, yli kahden tunnin lenkki kasvattaa hapenottokykyä ja polttaa rasvaa. Viikottainen sulkapallo kehittää koordinaatiokykyä.
Viikko 20, aika minuuteissa
Viikon 20 jälkeen haasteeksi muodostuu yhä suuremmilta osin se, miten löytää aikaa harjoittelulle, kun taas itse jaksaminen on jo paljon pienempi ongelma. Silloin voi käyttää hyväkseen arkiliikuntaa.
Todennäköisesti yli 10 kilometrin työmatka olisi viikolla yksi ollut liian iso pala purtavaksi. Viikolla 20 se voi olla jo tervetullut tapa saada lisää peruskuntominuutteja ja tasaista rasvanpolttoa alle.
Liikunnan korkoa korolle perustuu siihen, että keho reagoi annettuun ärsykkeeseen ja selviytyy seuraavasta ärsykkeestä entistä helpommin. Tämän takia seuraava ärsyke voi olla suurempi. Kunnon parantuessa paranee myös palautumiskyky ja siksi voidaan kertoja lisätä.
Kun edetään maltilla ei tule ylilyöntejä. Kun pitkälle lenkille otetaan eväät mukaan ja aina pyritään jättämään harjoittelu ”olisin jaksanut pidempäänkin”-tunteeseen saavutetaan enemmän. Teho tulee sitä kautta, että keho nääntyneenä olisi isompi houkutus syödä todella isosti ja rojahtaa vielä siihen päälle sohvalle juomaan loppuillaksi olutta ja syömään sipsiä.
Monilajisen ohjelman vahvuus piilee osittain sen muokattavuudessa. Jos punttia ei voi nostaa, voi tehdä jotain muuta. Jos kaveri ei pääse sulkapalloon, ei urheilua tarvitse jättää väliin, vaan voi käydä uimassa. Käytännössä ohjelma ei kuitenkaan suurelle osalle toimi ja artikkelisarjan seuraavassa osassa spekuloidaan, että miksi.
Tässä kahden artikkelin minisarjassa kirjoittaja tekee sijoitusmaailman periaatteita hyödyntävän omaan subjektiiviseen kokemukseen perustuvan kunto-ohjelman ilman minkäänlaista liikunta-alan koulutusta. Sarjan toisessa osassa tullaan spekuloimaan sillä miksi ohjelma ei toimi. Kun meillä on tiedossa ne isot linjat siitä, miten pitäisi liikkua tai miten pitäisi sijoittaa, niin mikä siinä oikein on, ettei siinä kuitenkaan onnistuta?
