Seligsonin salkunhoitaja tyrmää yksiselitteisesti ajatuksen velkavivun käytöstä.
Sijoittamisen yhteydessä velkavipu tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että sijoittaja nostaa velkaa ja sijoittaa saamansa velkapääoman osakkeisiin tai muihin sijoituskohteisiin.
Velkavivun käyttö perustuu siihen, että sen avulla oman pääoman tuottoa ”vivutetaan” ylöspäin. Tämä voi onnistua, mikäli velkapääomalla tehtyjen sijoitusten tuotto ylittää velan korkokulut.
Tohtori Tuhoksi tituleerattu New Yorkin yliopiston taloustieteen professori Nouriel Roubini varoitti huhtikuussa 2021 Bloomberg TV:n haastattelussa, että riskinottaminen on noussut Wall Streetillä vaaralliselle tasolle.
Roubinin mukaan likviditeetin ”kieppuminen” finanssimarkkinoilla ja aggressiivinen lainarahan käyttö sijoituksissa tulevat aiheuttamaan ongelmallisia aikoja markkinoille. Sijoittajat ovat hyödyntäneet ahneesti velkavipua. Osa sijoittajista on Roubinin mielestä ottanut jo liikaa velkariskiä ja se tulee johtamaan ongelmiin.
”Osakkeissa on aivan riittävä riski itsessään”, kiteyttää salkunhoitaja Anders Oldenburg blogissaan käsityksensä velan käytöstä osakesijoitusten rahoituksessa.
Oldenburg muistuttaa, että pahimmillaan pörssi on silloin tällöin laskenut jopa 80 prosenttia. Vaikka sijoittajalla olisi vain 10 prosenttia velkavipua tänään, se nousisi 50 prosenttiin markkinoiden laskettua tuon 80 prosenttia.
Tässä tilanteessa pankki melko varmasti vaatisi lisävakuuksia tai realisoisi sijoittajan salkun.
”Nollan kautta käyminen ei johda sijoittamisessa hyviin lopputuloksiin (eikä 10% velkavipu edes merkittävästi paranna tuottojasi)”, Oldenburg toteaa.
Osakesijoittaminen vaatii salkunhoitajan mukaan malttia.
”Kollegoillani ruotsalaisessa Spiltan -sijoitusyhtiössä on tapana sanoa, että ”Kaikki voivat rikastua, kunhan ei ole liian kiire”. He attribuoivat sanonnan Warren Buffettille mutta en muista nähneeni lausetta hänen kynästään. Tuli viisaus mistä vain, se on viisaus, jota kannattaa minusta noudattaa.”
Velka vain lisää vipua, se ei koskaan luo arvoa, Oldenburg ajattelee. Hänen mukaan kyseessä on rahoitus- eikä sijoituspäätös.
”Jos ostamme talon 100 miljoonalla ja lainaamme siitä 50 miljoonaa, talon arvo ei siitä miksikään muutu. Kutsuimme vain pankin mukaan liikekumppaniksemme (ja tuskin ehdoilla, jotka sille olisivat kovin epäedullisia).”
Velkavivun käyttö on osakesijoittamista yleisempää asuntosijoittamisessa, koska asuntojen vakuusarvo on korkea. Oldenburg suhtautuu jopa asuntosijoittamisessa velan käyttöön epäillen.
”Moni ammattisijoittajakin silti kokee, että varsinkin kiinteistösijoituksia pitäisi vivuttaa, koska niiden tuotto ilman vivutusta on niin alhainen. Se on minusta ajatusharha”, Oldenburg väittää.
”Velkavipu luo kyllä illuusion paremmasta tuotosta, mutta se syntyy vain riskiä samassa suhteessa kasvattamalla. Eikä vivutettua tuottoa voi koskaan verrata velattomaan tuottoon juuri koska riskit ovat täysin erilaiset. Siten kaiken sijoittamisen lähtökohta on verrata kohteiden velattomia tuottoja keskenään. Miten ne sitten rahoitetaan on eri asia.”
Erityisen hassua Oldenburgin mukaan on se, että eläkeyhtiöt ja muut suuret instituutiot päättävät pankin avulla vivuttaa kiinteistösijoituksiaan, vaikka samat yhtiöt tekevät myös itse korkosijoituksia.
”Olisi tietysti fiksumpaa, että tällainen taho lainaisi rahat itselleen, jolloin se maksaisi korkomarginaalin vain itselleen. Ja kun tätä ajatusrataa jatkamme loppuun asti huomaamme, että korkosijoitus ja kiinteistön velka eliminoituvat konserniluvuissa ja todellinen sijoitus on vain velaton kiinteistö (aivan riippumatta siitä miten sen tuottoja halutaan jakaa korko- ja kiinteistösalkkujen kesken)”, Oldenburg toteaa.
Artikkeli on julkaistu aiemmin SalkunRakentajassa marraskuussa 2017.
”…markkinoiden laskettua tuon 80 prosenttia[…. ]pankki melko varmasti vaatisi lisävakuuksia tai realisoisi sijoittajan salkun.”
– Vain jos salkku on lainan vakuutena. Jos vakuutena on esim kiinteistö, sen arvolle ei välttämättä tapahdu pörssiromahduksessa mitään. Sen sijaan pääomaturvaamatonta osakesalkkua pankki ei hyväksy vakuudeksi kuin korkeintaan osittain.
”Jos ostamme talon 100 miljoonalla ja lainaamme siitä 50 miljoonaa, talon arvo ei siitä miksikään muutu.
-Muuttuupa hyvinkin. Arvo nousee, kun kauppa käy, lainaa saa ja kohteista kilpaillaan. Helppo ja matalakorkoinen laina on nytkin syy asuntojen pieneen hintakuplaan. Kupla tietenkin kestää tasan niin kauan kuin se kestää – siis kunnes tarjonta ylittää kysynnän tai korkoriski puhtaan tuoton.
Toisaalta, koska kyse on markkinapsykologiasta, kupla saattaisi puhjeta vaikka heti, jos nämä sinänsä aiheelliset varoituskirjoitukset saisivat palstatilaa valtamedioissa.