Stagflaatio johtaisi tilanteeseen, jossa Euroopan keskuspankki ei voisi enää kannatella euroalueen taloutta ja työllisyyttä.
EU:n tilastoviranomainen Eurostat julkaisi hälyttäviä tietoja euroalueen inflaatiokehityksestä perjantaina. Lokakuun ennakkotietojen mukaan inflaatio nousi 4,1 prosenttiin vuositasolla.
Inflaatiolukema on selvästi korkeampi kuin mitä ekonomistit olivat odottaneet. Taloustieteilijöiden konsensusennuste lokakuun vuosi-inflaatiolle oli selvästi toteumaa alhaisempi, 3,7 prosenttia.
Lokakuun inflaatiolukema on lisäksi historiallisen korkea, sillä viimeksi euroalueen vuosi-inflaatio oli näin korkea ennen finanssikriisin puhkeamista heinäkuussa 2008.
Euroalue on kärsinyt viime aikoina kallistuvasta energian hinnasta ja se on myös suurin syy kohonneeseen inflaatioon. Energiahinnat nousivat lokakuussa euroalueella peräti 23,5 prosenttia vuoden takaisesta.
Kohoava inflaatio on herättänyt pelkoa yhdestä talouden vaarallisimmista ilmiöistä. Stagflaatio on myrkkyä terveelle talouskehitykselle. Se tarkoittaa tilannetta, jossa on samanaikaisesti korkea inflaatio, korkea työttömyys ja sakkaava talous.
Tähän asti keskuspankit ovat voineet estää talouden syöksyn massiivisen elvyttävällä rahapolitiikalla. Se on ollut mahdollista, koska inflaatio ja inflaatio-odotukset ovat olleet alhaiset. Jos nyt kuitenkin euroalue on siirtymässä pysyvästi korkeampaan inflaatioon, johtaisi rahapoliittisen elvytyksen jatkaminen mahdollisesti entistä korkeampaan hintojen nousukierteeseen.
Toisin sanoen inflaatio saattaa tehdä keskuspankeista hampaattomia.
Turun yliopiston taloustieteen professori Jouko Vilmunen kertoo Helsingin Sanomille, että stagflaation vaara on todellinen.
”Energia on viime aikoina kallistunut voimakkaasti, mikä voi hyydyttää talouskasvun ja kasvattaa inflaatiopaineita samanaikaisesti. En ole aivan varma, ovatko tarjonnan häiriöt nykyisin vielä riittävän voimakkaita, jotta talous suistuisi stagflaatioon, mutta vaara on olemassa”, Vilmunen toteaa.
Vilmusen mukaan inflaation kiihtyminen energian kallistumisen takia puhuu nimenomaan sen puolesta, että nyt kysymys on tarjonnan ongelmista. Hänen mielestään rahapolitiikan ei pitäisi reagoida tilapäisiin tarjonnan häiriöihin, mutta jos niistä tulee pitkäaikaisia, ne voivat kasvattaa inflaatio-odotuksia.
Inflaation kehityksessä ovat usein keskeisessä roolissa myös työmarkkinat. Mikäli energian hinnannousu jää pitkäaikaiseksi, on mahdollista, että ammattiliitot alkavat vaatia aiempaa kovempia palkankorotusvaatimuksia kohonneiden hintojen kompensaatioksi. Se kiihdyttäisi hintojen nousua entisestään kohonneen ostovoiman kautta.
Nordean pääekonomisti Tuuli Koivu vihjaa Twitterissä siihen mahdollisuuteen, että palkkakierroksilla tulee kovempia korotusvaatimuksia.
”Euroalueen inflaatio rikkoi lokakuussa 4% rajan. Näytelmän pääosassa edelleen energian hinnat, jotka nostavat nyt myös pohjainflaatiota esim. kuljetushintojen kautta. Aika monessa maassa palveluhintojen nousu on muuten yhä vaatimatonta, mutta tulevat palkkakierrokset jännittävät”, Koivu tviittaa.
Euroalueen inflaatio rikkoi lokakuussa 4% rajan. Näytelmän pääosassa edelleen energian hinnat, jotka nostavat nyt myös pohjainflaatiota esim. kuljetushintojen kautta. Aika monessa maassa palveluhintojen nousu on muuten yhä vaatimatonta, mutta tulevat palkkakierrokset jännittävät. pic.twitter.com/M3mMrxxXnr
— Tuuli Koivu (@KoivuTuuli) October 29, 2021
Stagflaatiopelot ovat nousseet myös rapakon takana.
Kiihtyvä inflaatio on nousemassa yhä suuremmaksi ongelmaksi myös USA:n keskuspankille, varoitti Tohtori Tuho -nimityksen saanut ekonomisti ja New Yorkin yliopiston taloustieteen professori Nouriel Roubini jo viime kesäkuussa.
Korkea inflaatio on hänen mukaansa tullut jäädäkseen ja se tulee rajoittamaan keskuspankin rahapolitiikan mahdollisuuksia. Roubinin mukaan Fed ei voi kiristää rahapolitiikkaansa, koska talousjärjestelmässä on niin paljon velkaa. Jos rahapolitiikkaa kiristetään liian aikaisin, systeemi romahtaa.
Keskuspankki on siis ”velkaloukussa”, Roubini kertoo.
Roubini näkee vaaraksi negatiivisen tarjontashokin, joka iskee talouteen, laskee potentiaalista tuotantoa ja nostaa tuotantokustannuksia. Kuten 70-luvulla, tämä shokki yhdessä keveän raha- ja finanssipolitiikan kanssa johtaa stagflaatioon.
