Markkinat saivat viikolla kaksoisiskun: Iranin konfliktin kiihtyminen ajoi öljyn hinnan korkeimmilleen lähes kahteen vuoteen, samalla kun Yhdysvaltain tuorein työmarkkinaraportti paljasti talouden odotettua pahemman tilan.
Viikossa tapahtui kaksi rinnakkaista ilmiötä: öljyn hinnan äkillinen nousu muutti maailmantalouden voittajia ja häviäjiä, ja samalla markkinoiden volatiliteetti pakotti sijoittajat pienentämään velkavipua. Molemmat liikkeet selittävät, miksi osakemarkkinoiden reaktiot vaihtelivat niin suuresti eri maiden ja sektorien välillä.
Brent-öljyn hinta ylitti perjantaina 90 dollarin rajan ensimmäistä kertaa lähes kahteen vuoteen. Päivän päätöskurssi oli 92,69 dollaria, kun Hormuzinsalmen liikenne on ajautunut lähes täydelliseen pysähdyksiin. Yhdysvaltain WTI-öljy nousi 90,90 dollariin, ja sen viikoittainen nousu oli peräti 35,4 prosenttia, mikä on suurin viikottainen nousu futuurisopimusten koko historiassa vuodesta 1983 lähtien.
Dollari voittaa, euro ja jeni häviävät
Öljysokin taloudellinen logiikka on yksinkertainen: se palkitsee öljynviejiä ja rankaisee tuojia.
Yhdysvallat on maailman suurin öljyntuottaja ja vie enemmän öljytuotteita kuin tuo, joten sen öljy-yhtiöt hyötyvät hintojen noususta – vaikka korkea öljyn hinta rasittaa myös amerikkalaisia kuluttajia. Eurooppa, Japani ja Etelä-Korea ovat puolestaan riippuvaisia tuontiöljystä. Tämä selittää, miksi dollari vahvistui samalla kun euro ja jeni heikkenivät.
Erityisen kovalle joutuivat markkinat, joilla sijoittajat olivat rakentaneet suuria vivutettuja positioita. Eteläkorealaisten osakkeiden lasku oli viikon jyrkimpiä – siellä osakkeet olivat nousseet lähes 50 prosenttia ennen sodan alkua, osin marginaalilainalla rahoitetun ostopaineen ansiosta.
Goldman Sachsin hedge-rahastojen suosituimpien osakkeiden indeksi laski viikossa 4,7 prosenttia, selvästi enemmän kuin S&P 500. Sen sijaan hedge-rahastojen eniten shortattujen osakkeiden indeksi laski vain noin 1,1 prosenttia. Tämä on tyypillinen merkki siitä, että rahastot sulkevat positioitaan supistaakseen velkaansa – ei vielä paniikista, mutta varovaisuudesta.
Teknologiasektorilla tilanne oli huomionarvoinen. Tekoälykilpailun pelosta alas painetut ohjelmisto-osakkeet nousivat, kun taas aiemmin kovimmin nousseet sirunvalmistajat laskivat voimakkaasti. Lähes puolet Nasdaq 100 -indeksin osakkeista nousi viikon aikana, ja lähes kaikki nousijoista olivat olleet tappiolla ennen konfliktin alkamista.
Stagflaatio – sijoittajien pahin painajainen
Stagflaatio – talouskasvun heikkeneminen yhdistettynä kohonneeseen inflaatioon – on juuri se skenaario, jota markkinat pelkäävät eniten.
Jacob Manoukian, J.P. Morganin yksityispankin Yhdysvaltain sijoitusstrategiajohtaja, tiivistää tilanteen osuvasti: markkinat eivät vielä tunne maantieteellistä pelkoa samalla tavalla kuin ukrainalaiset, mutta taloudellinen tartuntariski on todellinen. ”Markkinat alkavat ymmärtää, että tällä on jonkin verran todennäköisyyttä vuotaa reaalitalouteen”, hän toteaa.
Mark Dowding, BlueBay Fixed Incomen sijoitusjohtaja, arvioi, että öljyn hinnan vaikutus pysyy rajallisena ilman merkittävää eskalaatiota. Eskalaatio on kuitenkin jo käynnissä.
Capital Economicsin analyytikot arvioivat, että energiainflation kiihtyminen antaa Fedille lisäsyyn pysyä sivussa korkojen laskuissa.
Pezeshkianin anteeksipyyntö – de-eskalaatio vai sanahelinää?
Iranin presidentti Masoud Pezeshkian pyysi lauantaina televisioidussa puheessa anteeksi Persianlahden naapurimailta, jotka ovat joutuneet Iranin ohjus- ja droonihyökkäysten kohteeksi. Pezeshkian ilmoitti, että Iranin väliaikainen johtoneuvosto on hyväksynyt päätöksen lopettaa hyökkäykset naapurimaihin, ellei niiden alueelta käynnistetä iskuja Irania vastaan.
Käytännössä teot ja sanat eivät kohdanneet. Pezeshkianin puhe oli ilmeisesti ennalta nauhoitettu – ja uusia iskuja raportoitiin jo ennen kuin se oli päättynyt.
Iranin vahvojen linjojen edustajat tuomitsivat presidentin lausunnon välittömästi. Konservatiivinen pappi ja kansanedustaja Hamid Rasai kirjoitti sosiaalisessa mediassa, että Pezeshkianin kannanotto oli ”epäammattimainen, heikko ja hyväksymätön”. Myös ulkoministeri Abbas Araqchi pyrki perumaan anteeksipyynnön painoarvon, syyttäen Trumpia presidentin sanojen väärintulkinnasta.
Iranin johtajuudessa on selkeä sisäinen repeämä: reformistinen presidentti haluaa de-eskalaatiota alueellisella tasolla, mutta sotilasjohdolla ja vallankumouskaartilla näyttää olevan oma agendansa.
Trump puolestaan tulkitsi anteeksipyynnön antautumisena – ja ilmoitti välittömästi, että Iraniin tullaan iskemään ”erittäin kovaa”. Trump vihjasi myös, ettei neuvotteluille löydy enää vastapuolta, jos Iranin sotilas- ja poliittinen johto tuhotaan kokonaan.
Markkinoiden kannalta Pezeshkianin viesti on kaksiteräinen miekka. Ratkaisevaa on se, mitä tapahtuu seuraavien päivien aikana: jos hyökkäykset naapurimaihin todella loppuvat, signaali alkaa vaikuttaa aidolta. Jos Iranin liittolaisjoukot Irakissa, Syyriassa ja Jemenissä jatkavat operaatioitaan, presidentti on jäänyt oman armeijansa jalkoihin.
Toistaiseksi markkinat ovat äänestäneet jaloin: raakaöljyn hinta on noussut viikonloppukaupassa noin kuusi prosenttia.
Historiallisesti sotaan liittyvät kurssilaskut ovat tarjonneet ostopaikoja osakemarkkinoilla. Käytännössä ajoitus on kuitenkin vaikein kysymys.
Öljymarkkinat ovat aiemmissa konflikteissa osoittaneet huomattavaa selviytymiskykyä. Kerta toisensa jälkeen hinnat ovat nousseet ja palautuneet nopeasti, kun tarjontaan ei ole tullut todellista häiriötä. Kesäkuun 2025 ensimmäisten iskujen jälkeen öljyn hinta palautui lähtötasonsa alle. Nyt tilanne on erilainen: Hormuzinsalmen liikenne on tosiasiassa pysähtynyt.
Jos konflikti pitkittyy ja öljyn hinta jatkaa nousuaan, inflaatio-odotusten nousu ja talouskasvunäkymien heikentyminen painaa osakemarkkinoiden arvostustasoa. Ostopaikka osakemarkkinoilla saattaa avautua vasta kun markkinat näkevät uskottavan de-eskalaatiosignaalin. Ennen sitä tietyt yksittäiset sektorit ja toimialat kuitenkin hyötyvät tilanteesta – erityisesti energia ja puolustus.
