Kuluva 2020-luku on ollut hyvinkin erikoista aikaa. Parin viime vuoden aikana olemme nähneet lukuisia erilaisia toimitusketjuongelmia, pullonkaulailmiöitä ja pulaa niin komponenteista kuin myös raaka-aineista.
Koronapandemian alkuvaiheessa tuotantoa leikattiin rajusti ja maailmanlaajuisesti lyhyessä ajassa, jonka seurauksena tarkasti optimoidut toimitusketjut katkeilivat, mitä seurasi muun muassa rahtikonttipulaa. Kun kysyntä alkoikin elpyä nopeasti, tarjonta ei ole enää pysynyt kysynnän mukana. Pullonkaulailmiöt ja siitä seuranneet komponenttipulat ovat saaneet esimerkiksi uusien autojen toimitusajat venymään todella pitkiksi.
Seurauksena tästä on ollut erilaisia saatavuusvaikeuksia ja paikoittain hyvinkin suuria hinnankorotuksia. Koronapandemiasta seuranneet ongelmat ovat jossain määrin yhä voimassa, mutta oman pahan mausteensa ongelmaan tuo myös Ukrainan sota ja siitä aiheutuneet pakotteet. Pakotteet vuorostaan ovat olleet merkittävässä roolissa energiakriisin puhkeamisessa.
Loppuuko seuraavaksi lasi?
Eniten Eurooppaa koskettava energiakriisi onkin saanut monet varpailleen. Energian hinta on noussut räjähdysmäisesti, ja tulevaa talvea vasten mietitään jo ratkaisuja sähköpulaa vastaan.
Sen lisäksi, että sähköä tarvitaan muun muassa liikkumiseen ja lämmittämiseen, myös teollisuus vaatii toimiakseen suuria määriä sähköä. Sähkö ei ole ainoa teollisuudelle harmaita hiuksia aiheuttava energiamuoto, vaan myös kaasutoimitusten epävarmuus heijastuu moniin teollisuudenaloihin.
Yksi suurimmista kärsijöistä on lasiteollisuus. Lasin valmistus vaatii suurta lämpöä, sillä prosessissa sulatetaan hiekkaa, soodaa ja kalkkikiveä yhteen, mikä vaatii jopa 1500 celsiusasteen lämpötiloja. Tavallisesti lasin valmistamiseen tarvittava energia on saatu Euroopassa venäläisestä maakaasusta.
Maakaasun hinta on noussut pilviin, kun Venäjä on viime kuukausina rajoittanut toimituksiaan Eurooppaan. Venäjä on tehnyt tätä protestina lännen asettamia pakotteita sekä Ukrainalle toimitettuja aseita vastaan.
Toisaalta myös Euroopalla on nyt suuria intressejä potkia itsensä irti venäläisestä maakaasusta, mikä tekee lasiteollisuuden tulevaisuudesta hyvinkin epävarman. Vaikka Venäjä lopettaisi omat rajoituksensa, tilanne ei ole siltikään ratkennut.
Eurooppaa koskevasta lasipulasta on kertonut ensimmäisenä The Wall Street Journal. Lehti muistuttaa jutussaan siitä, että lasia käytetään hyvinkin paljon erilaisissa yhteyksissä. Autoteollisuus käyttää lasia auton ikkunoissa, teknologiayhtiöt käyttävät lasia tietokoneiden ja älypuhelinten näytöissä, sekä lasipulloja käyttävät mm. lääke- ja elintarvikeyritykset.
Lasipula vaikuttaa väistämättä myös käsityöläisteollisuuteen. Venetsialaisella Muranon saarella, joka on ollut lasinvalmistuksen keskus 1200-luvulta lähtien, lasinpuhaltajat ovat vähentäneet suurten veistosten, maljakoiden ja kattokruunujen tuotantoa, koska kaasun hinnat ovat nousseet jopa 900 % viimeisen vuoden aikana.
Lasipulaa vastaan varaudutaan jo
Euroopan komissio sisällytti lasinvalmistuksen heinäkuussa niiden teollisuudenalojen luetteloon, jotka asetetaan etusijalle, jos kaasua säännellään tänä talvena. Lasista vahvasti riippuvaisten alojen yritykset ovat keränneet varastoja joskus korkein kustannuksin.
Saksalainen autojättikonserni Volkswagen, ja sen tytäryhtiöt kuten Audi ja Porsche ovat jo reagoineet mahdolliseen lasipulaan kasvattamalla omia varastojaan. Autoteollisuus tarvitsee lasia niin autojen ikkunoissa kuin tuulilaseissakin, mutta myös joissakin muissa komponenteissa.
Vaikka lasin hinta onkin noussut nyt lyhyessä ajassa jopa 90 prosenttia, Volkswagenin johdolla monet yritykset ovat lähteneet hamstraamaan varastoihin tarvittavia lasikomponentteja. Lasia hankitaan myös enenevissä määrin aiempaa kauempaa, sillä tällä hetkellä haasteet koskevat lähinnä Eurooppaa.
Tuleva lasipula saattaakin aiheuttaa autovalmistajille jälleen uuden muodon komponenttipulaan, joka on tähän mennessä ollut pääasiassa sirupulaa.
Volkswagen ei ole ainoa tulevaisuuteen varautuva toimija, vaan myös saksalainen oluenvalmistaja Brauerei C. & A. Veltins kertoi ostaneensa peräti 50 miljoonaa lasipulloa kerralla, joka riittää yhtiön koko vuoden tarpeisiin.
Muuttaako pula-aika teollisuutta?
Tavallista isomman pulloerän lisäksi olutvalmistaja on joutunut panostamaan myös varastotiloihin, jotta koko vuoden pullovarasto saadaan sijoitettua johonkin. Tätä varten yhtiö onkin vuokrannut käyttöönsä lisää varastotilaa.
Viime vuosikymmeninä lähes kaikenlaisessa teollisuudessa on luotettu kaikessa ”kädestä suuhun”-toimintaan, missä tehtaat minimoivat kaikenlaiset varastot tuotantoketjun jokaisessa vaiheessa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei valmiita tuotteita tuoteta juurikaan varastoon, vaan valmistettaville tuotteille on oltava ostaja tiedossa.
Toisaalta toisessa päässä tehtaat eivät hanki omiin varastoihinsa juurikaan tarvittavia komponentteja. Tämän lisäksi tarvittavat komponentit saapuvat usein tehtaalle asennusvalmiina. Tällä toiminnalla teollisuudessa on pyritty minimoimaan tuotantokustannuksia ja hävikkiä, sekä säästämään niin energiaa ja tilaa.
Tämäntapainen just-in-time -toiminta on ollut kannattavaa silloin, kun tavara liikkuu jatkuvasti eikä tuotantoon synny pullonkauloja. Nyt 2020-luvun erilaiset ongelmat pistävät varmasti monet tehtaat miettimään tulevaisuuden tuotantomalleja.
Pysäytetty tuotantolinja maksaa aina paljon rahaa, mistä syystä erilaiset tulevaisuuteen varautumiset tulevat varmasti yleistymään kaikilla teollisuudenaloilla.
