Markkina-arvoltaan megaluokan teknologia-osakkeet, kuten Apple, Microsoft ja Nvidia, johtivat Yhdysvaltain osakemarkkinan alkuvuoden nopeaa pörssilaskua. Sittemmin markkinat ovat toipuneet ripeästi, kun kauppasotaan liittyvät pelot ovat hälvenneet.
Kurssinousu on viime viikkoina laajentunut koskemaan useampia sektoreita – kuten finanssialaa, teollisuutta ja julkishyödykkeitä. S&P 500 -indeksin osakkeista yhä useampi on noussut yli 50 päivän liukuvan keskiarvonsa, ja lukemat ovat nyt korkeimmillaan sitten viime syksyn – ennen kuin Donald Trumpin vaalivoitto laukaisi loppuvuoden nousurallin. Myös toinen kurssinousun laajuutta mittaava indikaattori, joka seuraa nousevien ja laskevien osakkeiden määrää, saavutti uuden huippunsa perjantaina.
”Olemme nähneet tämän aiemminkin: teknologia johtaa, markkina seuraa”, kommentoi Wall Street Jourmalille Adam Turnquist, LPL Financialin tekninen päästrategi. ”Tuntuu kuin käyttäisimme taas vanhaa pelikirjaa.”
Markkinanousun leventyminen selittyy osittain sillä, että sijoittajat, jotka jäivät paitsi teknologiaosakkeiden historiallisesta noususta, etsivät nyt uusia mahdollisuuksia muilta toimialoilta, kertoi Tom Essaye, markkina-analyysiyhtiö Sevens Reportin perustaja. Hän kutsui tätä ilmiötä ”FOMO-kaupaksi” (engl. Fear of Missing Out – pelko jäädä paitsi).
Toipuminen ei kuitenkaan ole ulottunut vielä kaikkiin markkinan osiin. Pienyhtiöosakkeet laahaavat yhä isojen indeksien perässä. Tähän voisi tulla muutos vasta, jos markkinoiden riskinottohalukkuus kasvaa selvästi, arvioi Bespoke Investment Groupin makrostrategi George Pearkes.
Jotkut sijoittajat uskovat, että luottamuksen vahvistuminen voi tapahtua odotettua aiemmin. Eric Teal, Comerica Wealth Managementin sijoitusjohtaja, kertoi lisäävänsä sijoituksia keskikokoisiin, pieniin ja jopa mikroyrityksiin. Hän ostaa kotimaisten pankkien osakkeita, joiden uskoo olevan vähemmän herkkiä mahdollisille tuleville tullimaksuille. Hän uskoo myös, että Fedin koronlasku voisi hyödyttää erityisesti pienempiä yhtiöitä.
”Tämä laajeneminen, jota olemme nähneet viime kuukausina, ei ole ohimenevä ilmiö,” Teal sanoi.
Toisaalta osakekurssinousu on jälleen nostanut arvostustason historiallisesti korkealla tasolle: osa suurista teknologiayhtiöistä noteerattiin viime viikolla yli 30-kertaisella tulevien 12 kuukauden tulosennusteella, kun taas S&P 500:n keskiarvo on noin 22.
Nämä korkeat arvostustasot voivat osaltaan houkutella sijoittajia etsimään tuottoa muilta toimialoilta, sanoi Brian Buetel, UBS Private Wealth Managementin johtaja. ”Kukaan ei kiistä, etteivätkö Mahtavat Seitsemän olisi erittäin kalliita,” hän sanoi. ”Ihmiset unohtavat, että markkinoilla on sektoreita, jotka ovat alennusmyynnissä – eli halpoja.”
Euroopan osakemarkkina on ollut alkuvuoden voittaja
Euroopan ja Yhdysvaltain kuluvan vuoden tuottoerot korostuvat, jos tuottoja arvioi euroissa. Siinä missä Euroopan osakemarkkinan (Stoxx Europe 600 -indeksi) kokonaistuotto on ollut noin 10 prosenttia tänä vuonna, S&P 500 -indeksin kokonaistuotto on ollut euroissa noin -6 prosenttia.
Nousu ei siis rajoitu pelkästään osakkeisiin: euron kurssi dollaria vastaan on kallistunut noin 13 prosenttia tammi–kesäkuun aikana. Samaan aikaan Yhdysvaltojen sekava tullipolitiikka on himmentänyt valtionlainojen hohtoa – Saksan valtionobligaatiot ovat tuottaneet paremmin huhtikuusta lähtien, vaikka maan hallitus valmistautuu lisäämään velanottoaan.
Sijoittajat ympäri maailmaa ovat hidastaneet Yhdysvaltojen omaisuuserien ostamista ja siirtävät yhä enemmän varoja Eurooppaan. Taustalla on huoli Donald Trumpin tullien ja veronalennusten vaikutuksista yritysten tuloksiin, inflaation kiihtymiseen ja budjettivajeen kasvuun. Euroopasta on tullut suurin hyötyjä, kun hallitukset lisäävät julkisia menoja ja Euroopan keskuspankki laskee ohjauskorkojaan.
”Näemme erittäin vahvaa kysyntää eurooppalaisille omaisuuserille – erityisesti Yhdysvalloista,” kommentoi talousuutistoimisto Bloombergille Erik Koenig, joka johtaa Bank of America -yhtiön EMEA-alueen osakemyyntiä Lontoossa. ”Vaikka Euroopalla on aiemmin ollut haasteita, jotka ovat painaneet markkinoita, nyt luottamus pitkän aikavälin potentiaaliin kasvaa.”
Koenigin mukaan Yhdysvaltojen muutokset ovat saaneet Euroopan ryhtymään toimiin, jotka ovat parantaneet alueen näkymiä yllättävän nopeasti – ja kestävällä tavalla.
Hallituksen menojen kasvu, joka rahoitetaan uusilla velkaemissioilla, on määrä antaa euroalueelle kaivattua kasvupontta. Allianz Global Investorsin – yhden Euroopan suurimmista varainhoitajista – mukaan tämä on ollut selvä signaali vähentää Yhdysvaltoihin tehtäviä sijoituksia ja palata kotiin eurooppalaisiin osakkeisiin ja joukkovelkakirjoihin.
”Emme enää tunne oloamme mukavaksi Yhdysvaltain valtionlainamarkkinoilla. Siirrymme bund-markkinoille,” sanoi Greg Hirt, moniomaisuusstrategioiden sijoitusjohtaja yhtiöstä. ”Bundien tarjonta kasvaa Saksan finanssipolitiikan seurauksena, mutta se on hyvä asia, koska se tekee markkinasta likvidimmän.”
Euroopan osakemarkkinan suhteellinen arvostustaso on houkutteleva
Euroopan madaltunut korkotaso ja elvytystoimet tukevat yritysten tuloskasvua. Bloombergin keräämän datan mukaan sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa yritysten tulosten odotetaan kasvavan ensi vuonna 10–11 prosenttia.
Eurooppalaiset osakkeet noteerataan 35 prosentin alennuksella verrattuna yhdysvaltalaisiin vastineisiinsa, mikä tekee niiden arvostuksesta houkuttelevan. Eurooppalaiset yhtiöt maksavat myös korkeampia osinkoja, ja omien osakkeiden takaisinostojen tuotot ovat nousseet samalle tasolle kuin Yhdysvalloissa.
”Vaikka tuloskasvu Euroopassa ei ehkä ole yhtä vahvaa kuin Yhdysvalloissa, arvostusero on yhä erittäin suuri,” arvioi Peter Oppenheimer, Goldman Sachs Groupin globaali osakestrategi. ”Osingot ja takaisinostot kasvavat, mikä tekee alueesta houkuttelevan kokonaistuoton näkökulmasta.”
Hyvin kirjoitettu juttu!
Kaikki jonkin aikaa osakemarkkinoita seuranneet ovat varmaan panneet merkille että yhtiöiden taseista ei juuri puhuta tällä hetkellä.
Nyt on jo jäänyt hieman vähemmälle huomiolle tuloksetkin ja fokus on kursseissa.
Luonnollisesti päiväkauppaa tekevän huomio on kurssissa ja holdaajan sitten yrityksen fundamenteissa, markkinassa, rahapolitiikassa tms.
Molempia sijoittajaryhmiä tarvitaan ja kumpikin hyötyy toisistaan, toinen pitää markkinan likvidinä ja toinen on tarpeen osakkeiden lattia- ja kattohintojen takia.
Hieman sellaista olen pohtinut, että mahtaako koron laskeminen Yhdysvalloissa kasvattaa taloutta niin paljon että se kääntäisi pääomavirrat takaisin ja vahvistaisi dollaria taas ajan myötä.
Mikäli edellinen ei toteudu ja korkotasoa Yhdysvalloissa lasketaan voi käydä niin että FEDn ”itsenäinen” päätös laskea korkoa vesittyy velkakirjamarkkinoilla kun esim. Yhdysvaltojen 10-velkakirjat eivät mene kaupaksi sillä korkotasolla mitä Trumpin hallinto olisi toivonut.
Liittovaltion iso pääoman tarve taas nostaa sitä kautta muuta korkotasoa.
Tietenkin edellä mainitulle on vaihtoehtoina liittovaltion voimakas menojen laskeminen (ilmeisesti sotilasmenot olisi suurin menoerä, mutta poliittisesti vaikea toteuttaa).
Tai sitten voimakas verojen korottaminen ennen kongressin välivaaleja, mitä voitanee pitää syöttönä opposition lapaan.
Eurooppalaisittain katsottuna on todella hyvä että pääomavirrat ohjautuvat tasapainoisemmin. Vielä ennen nykyistä hallintoa Yhdysvallat oli mm. Eurooppalaisille eläkeyhtiöille melko turvallinen sijoituskohde, nyt ei valitettavasti voi enää sanoa samaa. Ei yhtiöiden takia, NVIDIA, Coca Cola, Caterpillar, Apple jne ovat yhtä hyviä firmoja kuin ennenkin, mutta maan hallinto saattaa asettaa eri sijoittajaryhmä eri asemaan.
Ennakoimaton toiminta vie luottamuksen ja tätä ei Trumpin hallinto ymmärrä/arvosta.
37 biljoonaa dollaria velan määrä meni äskettäin rikki.
USA:ssa kulutus heikkenee, yritykset saavat vähemmän tilauksia, mutta niiden kustannukset pysyvät korkeina – mikä painaa sekä niiden katteita että yleistä talouden vauhtia.
Tämä stagflatorinen umpikuja vaikeuttaa huomattavasti Fedin toimintaa, sillä se on jumissa jäykän rakenteellisen inflaation ja pysähtyneen kasvun välissä.
Dollarin lasku on kiihtynyt jyrkästi viime kuukausina. DXY-indeksi on laskenut 110:stä 96:een, mikä on huikea lähes 13 prosentin lasku huippulukemistaan – lasku, jota on harvoin nähty näin lyhyessä ajassa.
Horisontissa häämöttää poliittisempi uhka: Donald Trumpin ja Jerome Powellin välinen suora yhteenotto.
Tässä dollariin ja Yhdysvaltojen talouspolitiikkaan kohdistuvan laajalle levinneen epäluottamuksen ilmapiirissä on kiihtymässä perustavanlaatuinen trendi: dollarin purkaminen. Kiina, tämän strategian eturintamassa, vähentää järjestelmällisesti riippuvuuttaan dollarista.
Kiinan rajat ylittävistä maksuista 52 % käytetään nyt juanissa, kun dollarin osuus on 43 %. Tämä asteittainen muutos kuvaa kaupan harkittua monipuolistumista ja on merkki maailmanlaajuisen rahajärjestelmän kehityksestä.
Kiina ottaa uuden askeleen kultamarkkinoidensa kansainvälistämisessä helpottamalla juan-määräisiä liiketoimia Manner-Kiinan ulkopuolella. Tämä vahvistaa Hongkongin roolia strategisena keskuksena ja samalla vahvistaa Pekingin halun tarjota uskottava vaihtoehto dollarin hallitsemalle rahajärjestelmälle.
Toisin sanoen Kiina tarjoaa nyt kauppakumppaneilleen mahdollisuuden käyttää juania vaihtovaluuttana, jonka vakuutena on konkreettinen omaisuus: kulta. Tämä ei ole pelkkä logistinen kehitysaskel, vaan strukturoiva rahapoliittinen aloite. Se tasoittaa tietä kansainvälisen kaupan sääntöjen asteittaiselle uudelleenmäärittelylle aikana, jolloin luottamus dollariin ja Yhdysvaltain valtion obligaatioihin on vakavasti horjunut.
Samaan aikaan Kiinan keskuspankki on vähentänyt Yhdysvaltain valtion velkasitoumustensa omistuksia tasaisesti useiden vuosien ajan, mikä on heikentänyt yhtä Yhdysvaltojen velkarahoituksen perinteisistä tukipilareista.
Kiina, joka oli aikoinaan Yhdysvaltojen suurin ulkomainen velanhaltija, vähensi velkansa 757 miljardiin dollariin huippuvuodesta 1,3 biljoonaa dollaria. Tämä vähennys heijastaa harkittua varantojen hajauttamista koskevaa strategiaa, jolla pyritään lieventämään geopoliittisia haavoittuvuuksia ja priorisoimaan kotimaisia likviditeettitarpeita yhä epävarmemmassa globaalissa ympäristössä.
Tämä asteittainen vetäytyminen Yhdysvaltain valtion obligaatioista on osa laajempaa strategiaa Kiinan varantojen uudelleen kohdentamiseksi. Samalla kun Peking vähentää aktiivisesti Yhdysvaltain velkakirjojaan, se samalla lisää kullan ostojaan – tämä on nyt rakenteellinen toimenpide, jota havaitaan säännöllisesti virallisissa tilastoissa, mutta myös ilmoittamattomien kanavien kautta.
Kulta on näin vakiinnuttanut asemansa aitona strategisena vaihtoehtona dollarille. Koska keltainen metalli on vähemmän alttiina pakotteille, SWIFT-järjestelmän ulkopuolella ja tunnustettu yleismaailmalliseksi arvon säilyttäjäksi, se antaa Kiinalle mahdollisuuden suojautua geopoliittisilta riskeiltä, jotka johtuvat sen riippuvuudesta länsimaisesta rahoitusjärjestelmästä. Vahvistamalla kultavarantojaan Peking saavuttaa rahapoliittisen autonomian ja likvidin, neutraalin omaisuuden, jota voidaan käyttää kauppa- tai diplomaattisten jännitteiden sattuessa.