Björn Wahlroosin ja Jussi Pesosen rakennelmat horjuvat UPM:ssä

Uudet tuulet myllersivät metsäjätti UPM-Kymmeneä vuoden 2008 jälkeen, jolloin silloinen hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos ja toimitusjohtaja Jussi Pesonen vauhdittivat yhtiön nopeaa loikkaamista kohti markkinasellua ja uusia biotuotteita. Paperin osuus alkoi nopeasti pehmetä voitoissa ja liikevaihdoissa.

Omaisuudenhoidon pörssikonkari Hannu Angervuo ei suoraan teilaa metsäjättiä ”konkeloksi”, mutta megaluokan investoinnit eivät ole nostanet metsäjätin liikevaihtoa. Yhtiön tulos on rapautunut kolme vuotta yhteen putkeen.

UPM teki noin kymmenen miljardia euroa liikevaihtoa vuonna 2000, ja yhtiö on investoinut yhteensä noin 22 miljardia euroa viimeisen 25 vuoden aikana.

Coinmotion​ / ​SalkunRakentaja
​yhteistyötarjous

Aloita kaupankäynti kryptovaluutoilla Coinmotionin palvelussa.​ ​Käyttämällä​ ​alennuskoodia​ ​SRFI17X,​ ​saat​ ​1%:n treidauskulut​ ​ensimmäiselle​ ​kuukaudelle​ ​(50%​ ​alennus).

Avaa tili

”Yhtiön liikevaihto jää ehkä samalle yhä eli noin kymmenen miljardin euron tasolle kuluvana vuonna”, Angervuo ennustaa ja poimii samalla lukuja yhtiön vuosikertomuksista.

Takana jätti-investoinnit

Uuden kuosin luomisessa on käynyt kova tahti. UPM on investoinut Uruguayn markkinaselluun 4,7 miljardia dollaria ja kemian tehtaisiin yhteensä 3,3 miljardia euroa eli yhteensä kahdeksan miljardia euroa Wahlroosin ja Pesosen aikana.

Yhtiö veti viime viikolla takaisin 1,5 miljardin Rotterdamin biopolttoaine-projektin, mikä poistuu pois liikevaihdon kasvuluvuista.

UPM aikoo edelleen investoida Lappeenrannan tappiollisen biopolttoon, jota voi ehkä pitää lähinnä vihreän profiilin ylläpitona.

Positiivista yhtiön kannalta on, että se on kuronut sellulla ja biopolttoaineilla paperieurojen pudotusta kiinni. UPM on samalla kuitenkin kääntynyt lopputuotteesta eli paperista lähinnä raaka-aineiden, kuten sellun, biopolttoaineiden valmistajaksi. Lisäksi Olkiluodon omistuksen kautta yhtiöstä on tullut sähkön tuottaja etenkin teollisuudelle.

”Yhtiö käänsi selkänsä kuluttajavetoisuudelle ja brändeille, mistä olisi ehkä eniten koitunut lisäarvoa”, Angervuo sanoo.

Oman päätuotto jää heikoksi

Helsingin pörssin yhden kruununjalokiven eli UPM:n osakekurssi on pudonnut lähes kolmanneksen eli noin 24 euroon rullaavan 12 kuukauden aikana.

Etenkin Wahlroos on aiemmin kantanut mainetta omistaja-arvon vaalimisesta myös UPM:n kohdalla.

Sijoittajat pitävät puolestaan tarkassa sihdissä oman pääoman tuottoa, jonka kohtuulliseksi tasoksi voi luokitella noin kymmentä prosenttia pörssiyhtiöissä. UPM:n oman pääoman tuotto nousi vielä noin 13 prosentin tasolle vuonna 2022.

”Sitten tuotto jäi vain 3,2 prosenttiin vuonna 2023 ja seuraavana vuonna neljän prosentin tasolle. Ja mitä ilmeisimmin tuotto jäänee alle viiteen prosenttiin kuluvalta vuodelta”, Angervuo ennustaa.

Investoinnit eivät ole myöskään loihtineet pidemmän ajan nousun virettä yhtiön osakekurssiin, joka on pudonnut jo vuosien 2016-2017 tasolle.

”Vertailuksi voi ottaa esimerkiksi USA:n valtion kymmenen vuoden mittaisen lainapaperin, josta irtoaa lähes 4,5 prosentin riskitön tuotto”, Angervuo pelkistää.

Miljonäärit myyntilaidalla

Sijoittajariskiä voi edelleen jäljittää Koneesta tunnetun Antti Herlinin sijoitusyhtiöiden UPM-Kymmenen osakkeiden ”tyhjennysmyynneistä”. Herlin kuului vielä viiden metsäjätin viiden suurimman omistajan joukkoon vuoden 2023 lopussa eli puolitoista vuotta sitten.

UPM:n osakerekisteristä ja kurssitasosta voi arvioida, että Herlin on myynyt noin 50-60 miljoonalla eurolla UPM:n osakkeita vuoden 2023 jälkeen. Myynnit ovat jatkuneet myös toukokuussa.

”Piensijoittajan kannattaa aina noteerata miljonäärien myyntejä. UPM voi joutua tinkimään ensi keväänä osingoistaan”, Angervuo jatkaa.

Walhroos ja Pesonen myivät jo huhtikuussa isoja potteja oman luomuksensa osakkeita. Wahlroosille kuuluu henkilökohtaisesti noin 0,03 prosenttia metsäjätin osakkeista.

Takaisinvetoja ja alaskirjauksia

Wahlroosin ja Pesosen rakennelmien horjuminen konkretisoitui 27. toukokuuta, jolloin UPM veti takaisin uusiutuvien polttoaineiden tuotantoprojektin Rotterdamissa.

Angervuo viittaa alan eri arvioihin, joiden mukaan tehtaan piti tuottaa noin 500 000 tonnia uusiutuvia tuotteita.

”Rotterdamin tehtaan rakentamisen hylkääminen johtui mahdollisesti katteiden romahduksesta, mistä käy Neste surullisena esimerkkinä”, Angervuo lisää.

UPM on jo investoinut noin 1,3 miljardia euroa Saksan Leunan kemiantehtaaseen, josta kuitenkin lankesi vajaan 400 miljoonan euron alaskirjaukset vuoden 2024 viimeisellä neljänneksellä.

Yhtiö joutunee jatkossa avaamaan aiempaa enemmän Leunan tehtaan markkinoita. Angervuo arvioi, että alaskirjauksia kertyy vielä lisää toisella kvartaalille ainakin Rotterdamin erinäisistä kuluista, jotka liittyvät investointiin.

Sellukin pettää

UPM ja brasilialainen Suzano sekä chileläinen Arauco ovat vauhdittaneet kilpajuoksuaan etenkin Kiinan hovihankkijoina, jossa eukalyptussellun hinta on romahtanut noin 800 dollarin tonnihinnasta noin 550 dollarin tasolle.

Lisäksi euro on vahvistunut kuluvan vuoden alusta jo kymmenen prosenttia dollaria vastaan, mikä leikkaa euromääräisiä vientituloja euroalueen metsäyhtiöiltä.

Maailmalla ja erityisesti Kiinassa vallitsee yhä sellun merkittävä ylitarjonta.

UPM-Kymmene on vuoden 2007 jälkeen investoinut kahteen tehtaaseen yhteensä lähes viisi miljardia euroa Uruguayssa. Tuotanto tekee yhteensä noin 3,4 miljoonaa tonnia vuodessa.

”UPM:n kaksi Uruguayn tehdasta lähti halvan raaka-aineen ja Kiinan vahvan sellunkysynnän perässä Latinalaiseen Amerikkaan”, Angervuo toteaa.

Pörsskonkari muistuttaa, että massojen tuotannossa ratkaisevat määrät ja kilpailukyky eli johtava markkina-asema globaalisti.

Suzano tuottaa kuitenkin moninkertaisesti enemmän markkinasellua verrattuna UPM:ään. Suurten sellunkeittäjien jättitehtaat tuottavat nyt liikaa sellua, eli luovat ylitarjontaa, mikä painaa hintoja etenkin Kiina-kortin pettämisen aikana.

Latinosellussa jättitehtaita

Latinalaisen Amerikan sellunkeittäjät ovat myös pitäneet yllä kovaa vauhtia investoinneissaan uusiin tehtaisiin parin viime vuoden aikana.

Lisäkapasiteetin vauhdinottoa kuvaa, että Araucon uusi tehdas Chilessä tuottaa noin 800 000 tonnia sellua ja Suzanon vuonna 2024 käynnistynyt Brasilian uusi tehdas noin 900 000 tonnia. Angervuon laskelman mukaan uutta markkinasellun tuotantokapasiteetti paisui viime vuonna noin 2,7 miljoonaa tonniin globaalisti.

”Vuodelle 2025 uutta kapasiteettia lyhytkuituisen sellun tuotantoon tulee jopa noin 1,6 miljoonaa tonnia ja vuodelle 2027 peräti seitsemän miljoonaa tonnia eli sellumarkkina voi joutua ylitarjonnan puristukseen jopa kuluvan vuosikymmenen loppuun”, Angervuo toteaa.